Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt yhden teinin sekä yhden nuoren herran äiti ja ihanan miehen vaimo, jonka sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogissa seuraillaan myös näiden veijareiden touhuja ja kommelluksia.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







keskiviikko 30. tammikuuta 2013

MINULLAKO OMITUISIA TAPOJA???

Villa Namusta tipahti jälleen haaste ja sepäs ei ihan mikä tahansa haaste olekaan! Nyt täytyisi tunnustaa viisi omituista tapaa itsestään : )

 

Hmm... onko mikään omituista mitä teen!!!!
No varmasti niitä löytyisi muiden mielestä paljonkin, mutta että pitäisi huomata ne itse???

Mietin... mietin ja tadaa, tässä ne tulee.

1. Minulla on tapana puhua itsekseni ja se ei aina katso paikkaa missä olen
2. Puhun myös meidän kissan puolesta, se on jo aivan normaalia meidän perheessä
3. Tykkään laitella valokuvakehyksiä esille ja sitten ne saattavat odottaa tyhjillään kuvia vuodenkin
4. Kerään ja haalin vaan "uusia" huonekaluja, vaikka olemme suunnittelemassa pienemmän talon ostamista
5. Kun saan päähäni että jollekin täytyy soittaa, niin teen sen välittömästi sen kummemmin ajattelematta mitä
    olen tekemässä sillä hetkellä... paras on kun kerran huomasin peseväni hampaita samalla kun ystäväni jo
    vastasi puhelimeen : 0)

Tunnustus pitäisi jakaa seuraavalle viidelle ja haluankin kuulla näiden suraavien bloggaajien omituisimmat tavat ehdottomasti!

Riikka Elämää Periferiassa blogista
Titti
Heidi Heddas blogista
Pikkutalon elämää
Ani Uutta, vanhaa ja lainattua blogista

Toivottavasti kuulemme vieläkin nolompia tunnustuksia kuin minulla, jäämme siis odottelemaan mielenkiinnolla mitä omituista muut touhuavat.

lauantai 26. tammikuuta 2013

PIKKU PULMA

Huutokauppa löytöni on aiheuttanut pieniä pulmia viikon aikana ja kotimme ruokailutila onkin ennättänyt muuttamaan muotoaan aika monta kertaa kuuden päivän aikana. Mitäs menet ja ostat kaapin ilman mitään suunnitelmia!! Helpotusta asiaan on lupautunut antamaan muutama ostajaehdokas, mutta se on vain vahvistanut tunnetta... että tästä en luovu ja paikkakin sille löytyy (pakko löytyä). Halusin vain niin sinnikkäästi pitää ajatuksesta kiinni, että kaapin paikka on juuri tässä ruokailutilassa ja näinpä se sitten siellä on... ainakin toistaiseksi.


Pientä viilausta vielä edessä, peilin ja kattovalaisimen siirto oikeille paikoilleen. Eiköhän silmä tähän totu ja kaappi saa asettua taloksi aivan rauhassa.

Jalat suunnistivat jälleen kirpparille alkavan viikonlopun kunniaksi ja pari pikkujuttua sieltä mukaani tarttui.
Lasikulho näyttäisi olevan aikalailla vanhaa tekoa, todella paksua lasia ja painava. Juustohöylä viehätti omalla tyylillään, siinä on sentään jotain kaunista verrattuna tavallisiin höyliin ja hinta kokonaisen yhden euron.


Tämän enempää en teitä kiusaa höpinöilläni ja näihin tunnelmiin lopettelen. Lähden ihanaan saunan lämpöön ja toivottelen rauhaisaa lauantai iltaa kaikille!


Palaillaan...

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

The happiest people...

Sujjautinpas yhden tarratekstin yläkerran tyhjyyttään ammottavaan kohtaan...



...olen jo kyllä mennyt (luullut menneeni) tekstityskauden ohi ja oikeastaan ne joka paikan tekstit ovat jo vähän ärsyttäneet, mutta tämä kohta kyllä oikein huusi jotain tällaista. Olin kyllä suunnitellut tekeväni sabloonan ja maalavani sopivan tekstin (olisi tullut huomattavasti kivempi), mutta laiskuus otti vallan ja en saanut sabloonaa tehtyä.


Tätä elämän tosiasiaa on hyvä miettiä ja elää onnellisena onnellista elämää : )

Mukavaa keskiviikko iltaa toivotellen...

 PS. Poitsu sai ajokortin ja arvatkaa kuka istui tänään kyydissä ja pelotti niin pi...sti. Sain jopa riidan aikaiseksi, kun erehdyin antamaan viisaita neuvoja siinä sivussa... ilmeisesti liikaa ; 0)


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

TULIPAHAN HUUDETTUA

Juu..u ja kalliiksi tuli, ei siis kannattaisi aina suutaan aukaista : 0)
Meilläpäin on nykyään aika harvoin huutokauppoja, mutta pitkästä aikaa tänään sitten oli. Tähän asti olen ollut näissä tapahtumissa oikein kiltisti hiljaa ja aivan vaan sen takia että en ole yksinkertaisesti kehdannut suutani aukaista, vaikka en yleensä nyt niin ujo tyttö olekaan. Tänään sitten leipäläpeni avasin ja miten siinä kävikään... kaappihan sieltä heti pamahti mukaan. Ensi ajatus oli: HULLU, mitä menin tekemään, sitten tuli ajatus että aika ihanahan tuo oli kuitenkin. Kaitpa se toinen ostajaehdokas sai jotenkin innoitettua minut mukaan, kun alkoi siellä takana kilpaa huutelemaan. Ja kun kerran suuni auki sain, niin en antanut periksi... hip ja hurraa... voitin!!

Siinä se nyt sitten on, elämäni ensimmäinen huutokauppa ostos. Ei se nyt oikeesti niin kallis ollut, mutta ainahan näihin tahtoo joku seteli upota... onhan se kuitenkin vanha puumööpeli. Hiukan helpotti ostokrapulaa se, kun eräs herrasmies onnitteli minua huutoni johdosta. Kaitpa se ei ihan turha kapine ole, ainakin minun aivoissani raksutti tuhat ja sata käyttötarkoitusta tälle värkille.



Väkertelin jo heti illalla lappusia laatikoihin ja "vanhensin" ne kahvilla.




Varmasti pidän kaappia näin avoimena, mutta siinä on tällainen rulo-ovi



Kaapin paikka tulee olemaan näillänäkymin ruokailuhuoneessa, jos en nyt sitten päätä vielä kannattaa sitä talon miehillä yläkertaan. On muuten taas yksi aika painava kaappi lisää muutettavaksi, puu on puuta.Onneksi lähdin kuitenkin isommalla autolla huutokauppaan, ei olisi tainnut kuplan sisään mennä.

Olisihan siellä ollut kaiken näköistä hilipetööriä, mutta tämä sai riittää. Täytyy kyllä sanoa ja ihmetellä, että kaikenlaista ne ihmiset kyllä huutavat ja ostavat?? :0) Kuolinpesistähän tahtoo löytyä monenlaista krääsääkin, mutta hyvin näkyi kaupaksi menevän kun halavalla sai.

Nyt nukkumaan, jotta huomenna jaksaisi taas virkeänä nousta maanantai aamuun... öitä!

Ps. Miten nämä tekstit hyppivät miten sattuu, enkö osaa enään kirjoittaa oikein?  Nyt en jaksa enään asiaan perehtyä, jospa te jotenkin edes perässä pysyisitte.

lauantai 19. tammikuuta 2013

SE OLI MENOA...

Eilinen päivä meni todellakin juostessa eestaas lääkärien merkeissä, tyttö toisessa paikassa ja kissa toisessa... siinä välissä muutama työpuhelukin tuli tehtyä ja ei siinä vielä kaikki... ennätimme vielä ylläri pylläri reissulle Vaalaankin antiikkikirpparille äitini ja ystäväni kanssa. Äkkiäkös vajaat sata kilsaa suuntaansa ajaa : )

Aamulla oli kirpparilla ollut taas tungosta, joten ei siellä tietenkään enään siihen aikaan ollut niin paljoa valikoimaa... mutta kun kerran sinne asti ajettiin niin pakkohan sitä jotain on mukaankin haalia. Ja sitä jotain löytyi kaikille meille kolmelle.

Tässäpä minun löytöni...


Kukkahäkkyrä, sipulipussi ja avain ovat toisesta antiikkiliikkeestä Vaalasta. Sipulipussi on sen verran kookas, että sopii esim. yöpukupussiksi tai sukkapussiksi.


Vaalassa on muuten antiikkikirpparin lisäksi kaksi muutakin antiikkiliikettä... uskomatonta, niin pieni paikkakunta mutta näin on. Kaikki nämä löydöt maksoivat reilun 30 €... eihän ole paha? Näiden hintojen  takia me ja moni muukin kehtaamme ajaa tuon 94km eestaas ja ovathan nämä myös aika mukavia retkipäiviäkin näin naisten kesken.


Lumililjasta löysin vielä hauskan rautaisen kirjaimen loppuunmyynti alesta ja sehän sopi kuin nenä päähän vanhan avaimen kanssa yhteen.


Että sellainen perjantai... vauhtia ja menoa ja vähän murhettakin kisun kanssa, mutta ei auta kuin elää päivä kerrallaan ja katsoa mihin sairaus johtaa. Tätä se elämä meillä nyt on Artun kanssa, muuta emme nyt voi.
Siitäkin huolimatta, hyvää viikonloppua sinne ruutujen äärelle!

-Johanna

tiistai 15. tammikuuta 2013

KUN NYT VAUHTIIN PÄÄSTIIN

Seinät täyttyvät pikkuhiljaa erilaisista vanhoista ja vähemmän vanhoista kehyksistä. Niin että kun nyt vauhtiin päästiin, antaa nyt sitten mennä vaan. Kerroin jo aiemmin että postissa on tulossa vielä yksi nettilöytö lisää ja nyt se sitten tuli, oikeastaan niitä oli kaksi...





Muutenpa täällä taas mennään tasaista arkea mutta onneksi huomenna taas jo paremmalla puolella. Pojalla autokoulun teoriakoe edessä aamulla ja äitiä jänskättää tietysti aivan hirmuisesti. Ei yksistään sen vuoksi että meneekö läpi vaan myös siksi, että on muuten aikas tyyristä lystiä tuo autokouluilu. Taas yhdestä kokeesta saa pulittaa 110€ ja en todellakaan haluaisi montaa ylimääräistä maksua lisää. Olemme yhdessä tehneet netissä harjoituskokeita ja arvatkaa vaan saisinko enään edes ajokorttia. Kyllä poika nauroi makeasti, kun en kuvien ja kysymysten perusteella oikeastaan ymmärrä mitään liikenteestä :) Jos joku poliisiherra lukee tämän, niin tulevat varmasti hakemaan vanhan lätyskän muorilta pois. Olisi varmasti aika-ajoin tarpeellista hiukan kerrata esim. liikennemerkkejä. Tänäänkin pohdin kaupungilla autoa pysäköidessä, jotta mitä ne kaikki nuolet ja metrit tarkoittvat siinä merkin alla. Täytyi kysyä jopa neuvoa ohikulkevalta herrasmieheltä... onneksi olen nainen ja voin tehdä niin! Aatelkaas jos olisi mies, ei olisi voinut kysyä ei : )
Sitäpaitsi olen tumman tukkani alla oikeasti blondi, olen vain yrittänyt peittää sen mahdollisimman hyvin. Ei mitenkään pahalla kaikki vaaleaveriköt, sillä oikeasti hiukan blondina on hyvä olla ja miehethän tykkäävät kun saavat neuvoa ladyjä. Sitä paitsi naiseuden varjolla voi myös hyvällä omallatunnolla luistaa monesta "miesten hommasta", vaikka aivan hyvin pärjäisimme itsekin.

Juu... tiedän että mieheni lukee tämän, mutta kyllä hän taitaa jo minut tuntea.... pusi pusi!!

Palaillaan taas.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

HIENOSÄÄTÖÄ

Viikonloppu jälleen hurahtanut hujauksessa ja mitään sen ihmeellisempää ei edes ennättänyt tapahtumaan (taaskaan), mitä nyt pientä hienosäätöä kotirintamalla.

Takkahuoneen valkoinen peuranpää hiukan ärsytti liialla valkoisuudellaan ja näinpä otus sai pienen suihkautuksen spray-maalia pintaansa ja...


...TA DAA, paljon parempi nyt.


Lauantaina piipahdin kirpparilla ja pääsin ulos onneksi ilman mitään maatamullistavia löytöjä, pari pikkujuttua kuitenkin tarttui mukaani.


Portaikon valokuvaseinät saivat hiukan täydennystä ja sehän tietää muutamaa naulanreikää lisää : )




Talomme alkuperäinen emalinen numerokyltti pääsi myös kunniapaikalle...



...ja olohuoneeseen hain ullakolta takaisin maton mikä siinä on aikaisemminkin ollut.



Jokin asia kun alkaa mielessä tökkimään, niin se kyllä sitten tökkii... ja nyt se on tuo olohuoneenpöytä! Olen sitä aikani katsellut (ainakin 10 vuotta) ja nyt tekisi mieli löytää uusi sopivampi. Ei vain ole vielä vastaan tullut, mutta kyllä se vielä tulee jostakin.

Siinäpä ne tärkeimmät tältä viikonlopulta, huomenna taas virkeänä takaisin töiden pariin.
Näkemisiin!

lauantai 12. tammikuuta 2013

VASTAUKSIA HAASTEESEEN

Kiitos haasteesta Tiina Villa Namusta, otettu vastaan ja nytpä yritän parhaimpani mukaan vastata kysymyksiisi.

Säännöthän olivat seuraavanlaiset:

Vastaa 11 kysymykseen jotka sait haastajalta ja tehdä sitten uudet 11 kysymystä ja haastaa mukaan 11 kivaa blogia!

Huh huh, katsotaan mitä tästä tulee! 


1. Missä huoneessa mieluiten oleilet kotona?

                                          Ehkä täällä...


 ...ja täällä olohuoneessa telkkarin äärellä...                       



...mutta nykyään myös paljon täällä yläkerrassa tietokoneen äärellä  lukemassa teidän ihania blogeja :)
                                      

2. Oletko koskaan käynyt oopperassa? Tykkäsitkö?
    
    En valitettavasti, mutta toivoisin joskus pääseväni kokemaan sen elämyksen.


3. Onko paikkakunnallasi jokin paikka/kauppa tms., missä erityisesti tykkää käydä tai oleilla?

    Hih... no on... vaikka olisi hienoa vastata tuohon että työpaikallani, niin ehkä silti oleskelen 
    vielä mieluumin kirpparilla ja meidän ihanassa antiikkiliikkeessämme. Ja vaikka tämä paikka 
    ei ole omalla paikkakunnalla, niin viihdyn kyllä erittäin hyvin Vaalan antiikkikirpparillakin :)   


4. Mikä sinusta piti tulla isona?
    
    Uskokaa tai älkää, mutta lapsena sanoin aina että haluaisin isona lelukaupanmyyjäksi tai
    linja-autokuskiksi.
    Tuo lelukaupanmyyjä unelmani olen elämäni aikan jo toteuttanut, mutta linja-auton rattiin
    eivät ole vielä päästäneet ja ehkä parempi niin :)


5. Uskaltaisitko hypätä benji-hypyn?
    
     No EN varmasti, ei näin heikkopäistä saisi edes nousemaan sinne yläilmoihin.


6. Uskaltaisitko/haluaisitko syödä pallokalaa?
   
    Toisen kerran EN varmasti... hui... on se niin rumakin!! 


7. Onko sinulla jokin rakas esine ylitse muiden? Mikä?
   
    Tämä olikin yllättävän vaikea kysymys, hävettää tunnustaa mutta taidatte tämän jo tietää...
    rakastan tavaroitani. Hmm... yksi ylitse muiden??


Se voi olla tämä aikoinani Huutonetistä hankkimani vanha puusohva joka löytyi Oulusta, tai nämä kirpparilta ostamani nojatuolit.


 8. Katsotko mieluummin televisiota vai kuunteletko radiota?

    Tykkään kuunnella radiota (etenkin tätä "uutta") ja se onkin meillä päällä heti aamusta ja
    iltaan  saakka.     
    Samoin töissä tykkään pitää radion auki sellaisena hiljaisena taustana. Toki iltaisin tulee 
    katsottua telkkaria turhankin paljon kun muuta järkevää ei jaksa enään tehdä.


 9. Kuunteletko radiosta Kansanradio-ohjelmaa? ☺

     Kuuntelen ja Radio Kajausta (paikallisradiomme), niin... uskokaa vaan!


 10. Katsotko televisiosta joka päivä uutiset?

      Tuota... en, kaikkea muuta hömppää kyllä. Mutta en ole Salkkari-fani, vaan kaikki 
      mahdolliset sisustus- ja puutarhaohjelmat katson ja tietysti Putousta lauantaisin.


11. Viihdytkö mieluummin hameessa vai housuissa?

      Housuissa... vaikka välillä yritän aina innostua hameeseenkin, mutta telvella on niin paljon
      lämpimämpää pitää housut jalassa :) Muutamien lisäkilojen myötä kyllä tuntuu välillä että en 
      enään viihdy missään vaatteessa!

 
 Nyt sitten haastan seuraavat ihanat blogit ja niiden taustalla olevat henkilöt mukaan vastaamaan tiukkoihin kysymyksiin.

Aseman laidalla
Punatukka
Sekasortoa
Sininen Kuisti
Heddas
Titin blogi
Romppala
Vaaleanpunainen Villa-Roosa
Sinisen talon kuulumisia
Maalaisunelmaa
Amandan tuvan tunnelmia

Ja kysymykset ovat seuraavanlaiset:

1. Monesti olet muuttanut elämäsi aikana?
2. Oletko haaveillut koskaan eläväsi elämääsi jossain muualla kuin missä nyt olet?
3. Jos voittaisit lotosta, mitä tekisit... lopettaisitko työsi ja matkustelisitko ympäri maailmaa?
4. Mikä on lempi huonekalusi mistä et luopuisi mistään hinnasta?
5. Unelmasi joka on vielä toteuttamatta?
6. Millainen olisi unelmiesi talo tai koti, vai asutko jo juuri sellaisessa?
7. Teetko mieluisimmat löydöt kirpputoreilta vai kaupoista?
8. Onko kotonasi jokin ehdoton lempihuone missä viihdyt eniten?
9. Elämäsi noloin tapahtuma tai moka? (tähän huumoria mukaan, mutta saa jättää vastaamattakin)
10. Mikä on saanut sinut innostumaan pitämään blogia omasta kodistasi?
11. Käytkö seuraamassa säännöllisesti kuinka montaa eri blogia viikossa?

Ilmoittelettehan ihanaiset haastetut, kun olette ottaneet haasteen vastaan ja vastanneet kysymyksiin. Olisi kiva käydä ne lukemassa ja saada vastaukset kysymyksiin.

Kiitos!


perjantai 11. tammikuuta 2013

KERRO KERRO KUVASTIN...

Ken on maassa kaunehin?


Siitäpä viis, mutta Huutonetistä tämä tällainen ihanuus löytyi ja en voinut vastustaa kiusausta... heh heh... olikin varmaan ylläri ; )
Aika ihastuttava, sopivasti patinoitunut... on siis oikeasti vanha ja aika painava rautainen kapistus. Nuoren neidon kammariin tämän salaa kuljettelin, katsotaan nyt sitten minne lopulta päätyy jos neiti ei tätä huoneeseensa kelpuuta. Tiiäppä aina näistä teineistä mitä ovat mieltä näistä meidän aarteista, maku on jokseenkin aika erilainen näin äidin ja tyttären välillä.
Tein myös erään toisen kivan löydön nettikaupasta joka myy vanhoja tavaroita, mutta se paketti tulee sitten ensi viikolla. En olekaan aikoihin surffaillut tällaisissa paikoissa ja näköjään minun ei sitä kannatakaan tehdä, parempi pysyä kaukana kaikesta sellaisesta!

Mukavaa perjantaita kaikki blogiystäväni, nauttikaamme ihanasta tulevasta viikonlopusta!

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

HOHHOIJAA


Pitemmittä puheitta...


...hä!!


Voi että nuo ihmiset voivat sitten olla tylsiä... ettekö oo ennen kissaa nähneet?!?


Mukavaa sunnuntai iltaa!

lauantai 5. tammikuuta 2013

KYLLÄ NAURATTI

Eilinen päivä meni jotenkin makiasti nauraen niin töissä, kotona kuin kirpparillakin... mikä lie kaikkia vaivannut kun hulvattomat jutut lentelivät milloin kenenkin suusta. No...se oli perjantai ja TAAS päästiin vapaalle!!
Palaan nyt kuitenkin tähän töiden jälkeen piipahdettuun pikaiseen kirppari käyntiin, kyllä nimittäin nauratti. Ensin hiukan sivusta kuultua...

Lapsethan nyt tunnetusti ovat aika avoimia eivätkä turhia häpeile ja näinpä iloinen reippaanpuoleinen tumma pikkutyttö olikin oikein touhukkaalla ja äänekkäällä tuulella äitinsä mukana kulkiessaan kirpparihyllyltä toiselle. Äiti tuntui puhuvan jotain muuta kieltä kuin suomea, mutta tämä pieni neiti hallitsi suomen kyllä oikein hyvin!
Kirpparillahan tunnetusti on monenlaista tavaraa ja niinpä sieltä löytyi myös lasten satukirja. Tyttö nyt kuitenkin oli sen verran pieni että tuskin vielä lukea osasi, mutta tarinaa tuntui riittävän siitäkin huolimatta ja kaikenlisäksi hyvää sellaista... kunnes! Sadussa taisi olla joku todella vihainen henkilö, kun tyttö antaumuksella karjaisi: Nyt saatanan lapset nukkumaan! Ja kun oikein innostui, niin tämä sama lause toistui useampaan otteeseen ja entistä isompaan ääneen. Liekkö äiti edes ymmärtänyt mitä tyttö huuteli, mutta ainakin minua ja muutamaa muutakin asiakasta hiukan hymyilytti vaikka tuo kirosana nyt ei niin mukavalta kuulostanutkaan.

Toinen juttu joka minua huvitti, tapahtui sitten kirpparin kassalla kun menin maksamaan tätä pientä Riihimäen Ludvig-sarjan kulhoa.


Näitähän olen keräillyt kun on vastaan tullut, mutta hinta on tietysti aina tuurissaan. Ne jotka näiden arvon tuntevat niin osaavat pyytää hiukan enemmän, mutta joskus taas olen löytänyt aika sika halvallakin. No tämän sokerikon hinta ei ollut se aivan halvin, mutta kun vastaan tuli ja puuttui niin myös ostin.
Kun annoin tämän sokerikon nuorelle kassatytölle käteen jotta saapi hinnan kassaansa näpytellä, meni tyttö jotenkin vaikean oloiseksi ja hiukan hämillään sitä käsissään pyöritteli. Jotenkin noteerasin tämän heti ja ennätin jo mielessäni miettiä että mistä nyt kiikastaa.
Eihän se sokerikko toki iso ole ja aivan reilua että myyjä hiukan kyseenalaisti hinnankin : ) Lapussa kun luki 12.00 ja näinpä kassaneiti kysyi varovasti: Oletkohan nyt tulkinnut tuon hinnan aivan oikein? Hetken mietin mitä ihmettä hän sillä tarkoitti, kunnes sitten arvasin... hän ei tietenkään nuorena ihmisenä osannut ajatella että jotkut lasiesineet nyt vain voivat maksaa hiukan enemmän kuin 1,20 € ja halusi varmistaa että tälläinen vanha käpy ei mene ihan harhaan.
Reilua sanon minä, mutta kyllä minua myös huvitti neitokaisen ilmeet ja äänensävyt. Ei tainnut oikein ymmärtää asian jujua, mutta olisihan tuolla rahalla toki jonkun sidun ostanut ; )

Että näin : ) Muuta en onneksi löytänyt, joten ei tuo 12 euroa nyt niin kauheaa ollut ja nyt omistan myös Ludvigin sokerikulhon.

Mukavaa viikonloppua toivotellen lopetan höpinät nyt tähän!


keskiviikko 2. tammikuuta 2013

KÄRSIVÄLLISYYS VOITTAA KAIKEN

Näinpä se pikkuhiljaa näkyy tännekin taloon tulevan kunnon jouluähky, niin syömisen kuin joulukoristeidenkin suhteen. Joten pikkuhiljaa aloitin joulukoristeiden keräilyn takaisin laatikoihin ja laatikot kuskataan ullakolle piiloon odottelemaan seuraavaa joulua. Valot ja ikkunatähdet saavat varmasti vielä jäädä toistaiseksi, pienet valot pimeään aikaan ovat niin tunnelmallisia ja kauniita. Tuntuu kuitenkin ihanalle ajatella että tästä sitä lähdetään taas kevättä ja valoa kohti menemään, muutama kuukausi vain.


Tålamod övervinner allt... näinhän se on: kärsivällisyys voittaa kaiken!!
Sitä tässä kyllä välillä todellakin kaivattaisiin enemmänkin... sitä kärsivällisyyttä nimittäin. Pakko myöntää että olen aika malttamaton hätähousu monessa asiassa ja kärsivällisyyttä kaivattaisiin joskus myös lisää aika rutkasti näiden teinien kanssa eläessä ; )



No tämän taulun tekemiseen ei kulunut aikaa kovin pitkään, teksti paperille, tulostus, paperin uittaminen kahvissa ja pisin aika taisikin mennä paperia kuivatessa. Juuri sopivan nopsa askartelu minulle!

Eipä täällä sen ihmeempiä, palaillaan taas kun asiaa ilmenee!