Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







lauantai 20. huhtikuuta 2013

HERTSI LEIJAA...

...että aika menee kuin siivillä ja kaikki makeimmat juorut kertomatta!! ;0) No ei toki, ei ole oikeastaan niin mitään ihmeitä kerrottavana ollut. Uusi työ vie mukanaan ja mahtavan ihanat uudet työkaverit ovat saaneet oloni tuntumaan kotoisalle täällä uudessa kotikaupungissa. Tokihan tämä paikkakunta on tuttua seutua nuoruudesta asti ollut ja siksipä taidankin tänne niin hyvin sopeutua, onhan kaikki sukulaisenikin täällä.

Viime viikonloppuna käväisin Kajaanissa "kyläilemässä" kotonani ja täytyy kyllä sanoa että tunne oli niin vahva siitä, että en takaisin muuttaisi (sorry vaan kamut siellä Kajjaanissa!). Ei kaupungissa mitään vikaa ole, mutta nyt on aika meidän perheellämme kääntää uusi sivu elämässä ja sen hetki on sopiva juuri nyt. Käväisin moikkaamassa entisiä työkavereitani ja heitä kyllä jäi ikävä, niin ihania olivat hekin!

Antiikkimessut sattuivat olemaan sopivasti silloin Kajaanissa (sattumaako muka??) ja siellähän piti tietysti käydä tuttuun tapaan. Tällä hetkellä täytyy kyllä sanoa, että ei ole mitään kamalaa intoa ostella mitään ihmeempiä kotiin, enhän edes vielä tiedä missä ja millainen se tulee olemaan. Mutta sen verran tunnette jo minua, että en kuitenkaan aivan tyhjin käsin pois lähtenyt... heh heh!


Vanhaa kakkuvuokaa en hennonnut jättää sinne muiden saatavaksi, olihan kotona jo kaverikin sille... kaksin aina kaunihimpi!



Mitä ruosteisempi, sitä parempi... pätee meillä myös näihin pikkuleipämuotteihin. Maljakko on aikaisempi löytö Kajaanin kirpparilta.


Arvaatteko mikä tämä on??


Sehän on Jugend-aikainen kipinäsuoja. Älkää edes kysykö mitä sillä teen!! Mutta kun se vaan niin viehätti silmää ja hokasin että magneetitkin siihen tarttuu ja ja ja... liitutaulunakinhan se voisi toimia. En vain raaski sitä maalata, joten käväisin hakemassa Kärkkäiseltä liitutaulutarrarullan ja nyt sitten vain inspistä odotellen katsotaan mitä saan aikaiseksi.

Vielä pari pikkujuttua...



Pöytä alkoi näyttämään niin hyvältä liinan alla, että se ei sitten taidakaan enään olla myytävänä :0)


Siinä Antiikkimessujen saldo, mutta olenhan minä käynyt kirppareilla täällä Oulussakin. Itseasiassa tänään siihen oli ensimmäistä kertaa kunnolla aikaa. Jotain löytyi sieltäkin, vaikka nyt tulinkin maininneeksi että ei oikein kiinnosta (sanoinko muka niin??)


Avaimia lähtee mukaan silloin kun löydän niitä kohtuu hintaan, eikö 1€ ole sellainen?


Ihastuttava pyyhe, jossa teksti carpe diem.


Verhot, jotka roikkuvat sitten joskus jossain ikkunassa.


Ja nää...


Vanhat pullot kohtuu hinnalla lähtevät myös aina mukaani, 3€ on mielestäni vielä sellainen. Jälleen yksi helppohoitoinen kukka, ei vaadi kastelua eikä turhia löpinöitä. Lampunvarjostimeen kuului mukaan myös karsea jalka, mutta sen heitin jo roskiin  heti kirpparin pihalla. Raaskin tehdä niin, koska hintaa lampulla varjostimineen oli kokonaista 0,50€... eihän paha??

Ja sitten palataan vielä viikon takaiseen sunnuntaihin, kun ystäväpariskuntamme käväisivät kylässä Kajaanin kodissamme. Olin juuri samana päivänä puhunut äidilleni, miten olen harmitellut monta kertaa sellaista töppäystäni kun jätin tässä joskus taannoin ostamatta messuilta Ludvig-sarjan mehukannun ja en ole sitä sitten sen koommin missään nähnyt myytävänä. Asia tuli puheeksi, kun löysin äitini kaapista samaisen sarjan kulhon jonka sitten sain itselleni.

Ja kas, vieraat tulivat ja tuliaisina oli... arvaatteko mitä? Antiikkimessuilta ostettu Ludvig-kannu jonka täytteenä oli maukkaita pikkuleipiä. Mikä sattuma...juuri kun siitä puhuin ja sitten se on siinä. Kiitos tuhannesti rakkaat ystäväni ja tietysti äitini!


 Kylläpäs oli tavaran täytteinen postaus, mutta kun täältä yksiöstä ei oikein hirvittävästi ole jutun juurta ja kuvattavaakaan ei enemmälti löydy. Enkä nyt niillä jonninjoutavilla turinoillanikaan kehtaa teitä väsyttää, joten tässä nämä tärkeimmät tällä kertaa. Ensi viikonloppuna saan tyttäreni kylään tänne pikkukotiini ja tiedossa Gina Trikoossa shoppailua ja tyttöjen juttuja kahdestaan. Mieheke kalassa Ruottissa ja pojjalla omat touhut tuttuun tapaan. Talo vielä myymättä, mutta pientä kuhinaa ja vähän isompaakin ollut monelta suunnalta, joten odotellaan ja jännätään miten käy.

Mukavaa lauantai iltaa kaikille teille sinne ruudun toiselle puolen!


keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

TÄSTÄ SE LÄHTEE...

Hip hei ja hurraa, ensimmäinen työpäivä ohi ja olo tuntuu oikein mukavalle. Paljon asiaa ja opeteltavaa, mutta mielenkiintoista. Huomenna jatketaan ja tuntui muuten älyttömän ihanalta tulla tänne pikkukotiinkin kun oli mukava työpäivä (tutustumispäivä) takana. Tähän saattaa sittenkin tottua, niin työhön kuin uuteen kotiinkin!

Ja sitten näytän ne eiliset kirpparilöydöt.


Joululahjaksihan sain tällaisen samanlaisen kolmiosaisen kehyksen siskoltani. Minusta se on niin ihana, että en raaskinut jättää tätä pienempääkään ostamatta.
Lisäksi mukaan tarttui nämä...


Kertokaapas viisaammat mihin tuota kupariastiaa on käytetty? Yleensä en ole niinkään kuparin ystävä, mutta tämä oli kertakaikkiaan niin hurmaavan muotoinen ja nätti että mukaanhan se tarttui.

Laitan tähän loppuun jälleen yhden tunnelmakuvan, patsaslamppuni  illanhämyssä...


...siinä on sitä jotain.
Kohta alkaa Tyylivarkaat taas pitkästäaikaa televisiossa, joten illan tv:n katselu alkaa nyt.. palaillaan!

tiistai 2. huhtikuuta 2013

KYLLÄ TÄMÄ TÄSTÄ!

Tänään jo hiukan pirteämpi olo ja jopa tuntui siltä, että ehkä tänne sittenkin kotiutuu. Vapaapäivää vielä viettelin tänään ja huomenna sitten aloitan uuden työni... jännittää! Sain ripustettua verhot ikkunaan ja järkkäiltyä viimeisiä tavaroita paikoilleen, aika huvittavaa miten äkkiä tällainen pikkukoti on laitettu kuntoon. Toki jos asuisin tässä pitempään, laittaisin varmasti hiukan enmmänkin.

Tässä vielä muutamia kuvia uudesta kakkoskodistani, luultavasti Kajaanissa olevia perheenjäseniä ja ystäviäni kiinnostaa nähdä mihin se rouva oikein joutui asustelemaan. Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu, kunhan alkuhaikeus ja ikävä menee ohi.





Otin yhden varalapsen mukaani, hiljaisen sellaisen...








Ja vielä tunnelmaa iltavalossa..



Huomasitteko... puhun jo kodista :0)

Palaillaan!

ja ps.
Käväisin tänään myös kirpparilla, mutta palataan siihen huomenna sitten, öitä.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

ELÄMÄ JATKUU, VAIKKA EI SILTÄ TUNNUKAAN

Elämällä näkyy olevan tapana aina välillä heittää kaikki suuret asiat yhtäaikaa tapahtuvaksi ja siihen mahtuu monenlaisia tunteita mukaan. Ei ole ollut helppoa tällä kertaa, Artun kuolema mullisti kaiken minkä piti olla mukavaa ja tervetullutta uudistusta elämäämme. Nyt se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta mentävä on. Aloitetaan nyt kuitenkin lauantain tapahtumista...

Satu Asemanlaidalta piristi mieltäni viemällä minut mukanaan Vaalaan antiikkikirpparille aarteita etsimään. Tullessaan hän toi ihanan tyynynliinan jossa Arttu poseeraa ja muistuttaa meitä miten rakas kissa hän olikaan. Ja arvatkaa itkeä vollotinko tämän nähdessäni?!! KIITOS Satu!


Hirveää intoa ei tällä kertaa ollut mukana reissulla, mutta siltikin tuntui hyvälle lähteä ulos kotoa. Tungos oli kirpputorilla muuten aivan valtava, pienissä tiloissa ihmiset olivat kirjaimellisesti kuin sillit purkissa :0) Oli äärettömän hankalaa edes katsoa tavaroita, mutta jotain mukaani kuitenkin tarttui (yllätys!!).





Komuutti saikin aivan uuden kodin, mutta palaamme siihen kohta. Vaalan matkan jälkeen suunnistimme perheen kanssa vanhempieni luokse, jonne oli edellisenä päivänä tuotu uusi perheenjäsen Helsingistä.


Saanko esitellä, tässä on Ranskanbuldoggi Rufus eli Ruffe. Tämä hurmaava herra  sai uuden ja taatusti rakastavan kodin Kajaanista äitini ja isäni luona.


Kyllä olisi Artulla ollut ihmettelemistä moisesta kaverista :0)

Ja sitten se "kauan" salattu uutinen...

Uusi "kotini" on nyt täällä Oulussa. Niin... luitte oikein, OULUSSA! Ja vaikka tämän 33 neliön kokoinen pläntäre pitäisi olla nyt kotini jonkun aikaa, niin ei se kyllä juuri nyt siltä tunnu. Eilen miehekkeen kanssa tänne tavaroita raahasimme Kajaanista ja nyt olen täällä sitten yksin. Arvatkaa vaan, tuntuuko hyvälle??? EI EI ja EI... koko muu perhe on siellä kaukana. Hiukan oloa helpottaa tieto siitä, että tämä on todellakin vain väliaikaista. Muu perhe tulee sitten perässä tänne, kun talo on myyty ja uusi löydetty Oulusta. Uuden työn aloittaminen vain vaati meiltä nyt tällaisia ratkaisuja, joten tämäkin piti sitten kokea. Aloitan keskiviikkona kiinteistövälittäjän työt, joten uusia mielenkiintoisia haasteita tiedossa. Toki niitä odotan innolla... onhan se ollut haaveenani jo kauan, kuin myös tämä paikkakunnan vaihto. En sentään aivan yksin ole, rakkaat sukulaiseni ovat täällä. Perheestä ero ja etenkin Artun kuoleminen vain tekee tästä hiukan haikeaa, mutta eiköhän elämä kanna eteenpäin ja kaikki taas iloksi muuttuu.

Tässä muutama hiukan sekainen kuva uudesta kämpästä, totesimme miehen kanssa että sillä nimellä kait tätä voisi kutsua. Ei tämä ole se oikea koti, vaikka ihan söpö asunto onkin.





Tutut tavarat tekevät olon kuitenkin edes hiukan helpommaksi, jotain pientä uutta kuitenkin on pitänyt hankkia. Kuten tämä komuutti...


Arkku on Oulun kirpputori aarteita...


...samoin tämä toimimaton kello, joka saa toimittaa aivan vaan kukkahyllyn virkaa.


Pientä kivaa toin tullessani myös Kajaanista, kyllä uutta kotia täytyy piristää pienillä hankinnoilla.





Lamppu on hankittu jo aiemmin, mutta olen sitä säästellyt tänne.



Tässä höpinöitteni välissä ennätin jo siirtää eteisessä olevat vanhat sängynpäädyt sivumpaan (näkyvät aikaisemmassa kuvassa, tarkoitus maalata ja laittaa sänkyyn paikoilleen) ja ottaa kuvan vielä yhdestä kotoisasta tavarasta jonka mukaani toin. Onneksi sitä tavaraa kotona riittää helposti yhden yksiön sisustukseen.


Voin edes hiukan kuvitella asuvani vanhassa mummonmökissä, vaikka näkymät ovatkin ikkunasta nämä...


Mummolaa neljännessä kerroksessa! Niin että näin, tässä sitä opetellaan uutta elämäntapaa ja työtä. Saatte taas kuulla raportointia sopeutumisestani muutaman päivän päästä... aivan varmasti, taitaa olla ainoa henkireikä tämä blogi täällä tähän yksinäisyyteen.

Mukavaa alkavaa arkea teille kaikille sinne missä ikinä olettekin!

-Johanna