Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt yhden teinin sekä yhden nuoren herran äiti ja ihanan miehen vaimo, jonka sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogissa seuraillaan myös näiden veijareiden touhuja ja kommelluksia.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







tiistai 31. joulukuuta 2013

PALJON ON TAPAHTUNUT VUODESSA

Nyt kun taas vuosi vaihtuu ja tulee mietittyä mitä vuosi 2013 pitää sisällään, niin alkaa oikein päätä huimaamaan. Kyllä se pitää niin paljon meidän perheen osalta, niin suruja kuin ilojakin. Alkaa oikein hirvittämään miten paljon vuodessa todellakin ihmiselämä voi pitää sisällään ja aivan yllättäviäkin tapahtumia.

En olisi vielä vuosi sitten tähän aikaan uskonut että perheemme asuukin kokonaan toisella paikkakunnalla ja esikoinen omillaan :0) Vuoteen 2013 on siis sisältynyt huolta töistä ja siitä aiheutuvista ongelmista, mitä en nyt kuitenkaan täällä ala tilittelemään. Mutta kaikki hyvin nyt, päätin silloin että nyt on pitkäaikaisen haaveen toteuttamisen aika ja niin tehtiin. Laitoin miehelleni sähköpostia eräänä päivänä, joka meni lyhykäisyydessään näin: Haen Oulusta töitä, sopiiko?? Se sopi ja niinpä hain töitä Oulusta ja sainkin mukavan ja antoisan työn...olen onnellinen siitä. Miehen työt jatkuivat entisellään, siirtyi vain Oulun toimistoon ja tytär pääsi opiskelemaan myös haluamalleen alalle tänne. Ainoastaan poika halusi jäädä Kajaaniin, mutta ehkäpä kohta 20v. kaveri onkin jo siihen aika valmis. Ja hyvin on mennyt, elämä omassa hallussa.

Entisen kotimme möimme nopealla aikataululla ja löysimmekin oman navettamme myös pian. Surua tuli rakkaan Arttu-kissamme kuolemasta, mutta elämä sisältää myös näitä luopumisia. Nyt sitten loppuvuodesta elämäämme ilahduttaakin uudet karvakuonot Mauno ja Kerttu ja uskon että Arttu on siitä oikein iloinen kun katselee meitä sieltä kissojentaivaasta. Tässä lyhykäisyydessään suurimmat tapahtumat, saas nähdä mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Onneksi emme sitä etukäteen tiedä!

Nyt sitten paljastan vielä tämän vuoden viimeisimmät törsäykset kirpparilta ja pari ihanaa juttua mitkä sain joululahjaksi äidiltäni.



Juu...ei nyt sentään tuo koko kaapinpäällys ole nyt hankittua, ainoastaan tämä ihastuttava ruosteinen herätyskello.


Nuo ihanat pienet lehdykkäiset ovat "servettirenkaita". En olisi kyllä itse niitä eurolla kehdannut värkkäillä, eipä silti...en kyllä olisi osannutkaan. Ihanaa että näitä taitajia löytyy ja tuo myyntiin meille kädettömille! Olen ostanut kirpparilta vaikka mitä ihania käsitöitä, käykääpä Oululaiset Alppilan Aarrearkussa katsomassa. Myös seuraavat löydöt ovat sieltä...



 Seinätekstit, lasikulho, sikarilaatikko, vispilä ja servettihärpäkkeet löysin Paljekirppikseltä.





 Ei nämä nyt aivan yhden päivän löytöjä ole, mutta viimeisimmältä kahdelta viikolta kuitenkin. Alla oleva sohvahan löytyi jo aiemmin antiikkimessuilta, josta myös viimeisen kuvan joululahjat ovat ostettu.



Kakkuvuoka on aika kookas ja myyjä sanoikin itse pitäneensä siinä sipuleita ja hedelmiä. Rautalankakoreja on valmistanut merimiehet puhdetöinään ja on haluttu keräilyesine. Jokainen kori on omanlaisensa käsityö ja lautasen kuviointi sen mukainen mitä milloinkin on ollut tarjolla.

Nytpä päätän vuoden 2013 bloggaamiset tähän ja toivotan kaikille oikein ihanaa Uutta Vuotta! Jatketaan samaan malliin taas ensi vuonna.

maanantai 30. joulukuuta 2013

VÄLILLÄ VÄHÄN KOTIAKIN

Nyt kun näitä karvakuvia on riittänyt jo monen postauksen verran, laitan välillä jo muutaman tunnelmakuvan täältä kotoakin. Huoneita joita ilkeää kuvata, on tasan vieläkin nämä samat...olohuone, ruokailuhuone ja keittiö. Ruokailutilan pieni seinänpätkä sai ylleen Juhannusruusu-tapetin ja arvatkaas mitä!!? En ole aivan varma onko väri sittenkään tänne aivan se oikea!!! Plees, älä armaani lue tätä!!!



On se kyllä aivan ihana, mutta kun katson kokonaisuutta livenä täällä...niin...hm...


...kuvissa näyttää ehkä paremmalta, apua! Mutta siinä se saa nyt olla (ainakin jonkin aikaa) ja toivon että silmä tottuu ;0)













Nyt pian kuolaamaan taas töllöttimen ääreen Suomen kauneimpia koteja, heipsan!

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

VIELÄ NÄITÄ TULEE SITTENKIN

Vaikka lupasin että yhtään karvanaama kuvaa ei tule, mutta nyt oli kyllä aivan pakko :0) Mauno keksi että meillähän pääsee hieman ylemmällekin tasolle...









Juu, oli mukavaa...ainakin Maunosta. Vaatii vielä hiukan opettelua tämä meidän yhteiselo ja paikat missä tai ennenkaikkea mistä saa kulkea, pari pikkujuttua on tullut rikottua. On ne niin kissoja ;0)

perjantai 27. joulukuuta 2013

TAAS SE TULI JA MENI...

...joulu nääs ja siinä sivussa poikakin. Saimme pojan vieraaksi Kajaanista ja taas tuntui että päivät vierähtivät aivan liian pian. Mutta saimme viettää ihanan joulun aivan vain oman perheen kesken uudessa kodissamme ja ensimmäistä kertaa vuosiin (vuosi kymmeniinkin) ei ollut kiire mihinkään. Ei yhtään aikataulutusta ja kas...samat ruoat kuin ennenkin valmistuivat kuin itsestään ilman hermoiluja. Oli muuten kummallinen tunne, mieskin huomasi saman ilmiön :0) Ennätimme jopa ulkoilla aattopäivänä ja ihan vaan oleilla rauhassa ja kaikki sujui mutkattomasti ilman kiirettä. Hmm, ei enään aikatauluja jouluksi...toimii!! Menimme kyläilemään vasta seuraavana päivänä serkkuni luokse ja tapaninpäivänä käväisimme Kajaanissa, kaikki läheiset tavattu myös niinkuin ennenkin.










Joulutonttuja tuntuu hiipivän meillä mitä ihmeellisimmissä paikoissa...





Mauno ja Kerttu olivat täysillä mukana paketti hässäkässä, aivan kuin pienet lapset konsanaan :0)



Onko nämä minulle??


Älä koske, nää on MINUN!


Kepa...MEE POIS!


Nyt mä avaan...


Saattaa näyttää siltä, että meidän oikeat ihmislapset eivät ole paketteja saaneetkaan vaan ainoastaan kissat...mutta pysyn yhä kannassani että perheestäni en tänne kuvia laita.



Joten saatte tyytyä näihin karvaisiin yksilöihin yhä edelleen.




Anna mä Kerttu tutkin onko nää sinulle sopivia, olet vielä NIIN pieni...



Maunooo...anna minäkin kokeilen vähän...


...mee sä Kerttu vaan kattoo mikä tuo on!


Mitä mä täällä sit teen??


Kaiken tämän jälkeen uni taas maistui...




Tämän postauksen jälkeen lupaan, että kissa-kuvat vähenevät...ainakin puoleen :0) Pari kuvaa Viljami-marsusta kuitenkin uskallan vielä laittaa...



Serkkuni luona asustelee kaksi marsua ja ette usko miten ihastuttavan seurallisia ja ihania osaavat olla nämäkin karvaepelit. Monet hauskat hetket on näittenkin kanssa perheessä vietetty ja hellyyttä ja rakkautta piisaa!

Heissan sit taas, seuraavassa postauksessa ei yhtään karavakasaa näy!