Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







keskiviikko 29. tammikuuta 2014

KISSA PLÄJÄYS

Kun ei nyt ole mitään kovin ihmeellistä eikä varsinkaan kummallista tapahtunut täällä kotitantereella, niin kissan kuvia olisi pläjäys tarjolla tähän jutun aiheen puutteeseen. Se ketä kissat kiinnostaa, niin katsokoon...muut voi sivuuttaa suosiolla...sillä muuta ei todellakaan ole tällä kertaa tarjolla :0)




Mauno




Kerttu


ja Mauno ja Kerttu




Tuttuja allas kuvia...



Mauno opettelee valjaisiin. Harmi että kuva ei kerro totuutta, valjaat eivät nimittäin ole mitenkään itsestään selvä juttu. Jonkin asteen halvauksen ne saavat aikaan, kävely on kuin viiden promillen humalaisella ja vieläpä yleensä takaperin...joten vielä harjoitellaan :0)



Opittu jo istumaan käskystä (siis makupalasta) ja tassuakin annetaan jo ihan reippaasti.


Sitten löydettiin herkkukaappi...


...Kerttu on näppärä kuljettelemaan tavaroita hampaillaan.



Mitäs tänään syötäisiin...


...vieläkö täällä olisi lisää vaihtoehtoja? Arvatkaas mitä tämän jälkeen tapahtui?? Sitä ei kameralla pystynyt kuvaamaan, pussi nimittäin juuttui Kertun päähän ja pieni hysteria iski tyttöön. Pussi päässä sokkona ravattiin ympäri taloa, kunnes pussi repesi ja pelkkä kantokahva jäi kaulaan.


Ja Mauno istuu taas porealtaassaan ;0)


Kyllä näiden karvakasojen kanssa saa monet naurut nauraa, mukavia vekkuleita molemmat. Maunosta on kehittynyt oikea lellivauva, nukkuu meidän välissä sängyssä ja kerjää hellyyttä minkä ehtii. Samoin Kertusta on tullut jo suht rohkea pieni tytöntyllerö, kehrää ja kerjää rapsutuksia vielä enemmän kuin Mauno...sylittely vielä vain on kauhun paikka. Mutta sitäkin ollaan harjoiteltu ja uskon että pikkuhiljaa siihenkin totutaan. Kova tyttö leikkimään, nytkin kuljettelee hampaissaan lelua luokse ja hakee kaveria leikkiin mukaan. Hauskinta on seurata kahden kissan touhuja yhdessä ja ne jopa juttelevat toisilleen, ovat kyllä mitä parhaimmat ystävykset keskenään.

Tässä ne meidän perheen tärkeimmät kuulumiset tällä erää, palaillaan taas kun jotain uutta sattuu olemaan kerrottavana.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

TÖRSÄILTY ON...

Olen aika ylpeä itsestäni, aika paljon olen tavaran haalimista vähentänyt... mutta välillä täytyy vähän päästä shoppailemaankin. En haluaisi kuitenkaan täyttää kotiamme aivan ylettömällä määrällä tavaraa, mutta saattaahan se hamsteri sortua siihenkin (ja sortuukin)...maailmassa on liian paljon ihanaa tavaraa tarjolla ;0)
Pientä sortumista siis tapahtunut (jälleen), siitäkin huolimatta että suurinosa aarteistani on yhä edelleen laatikoissa pakattuna.



 Teksti taitaa olla oikein osuva :0)





Linnut kiehtovat nyt jostain syystä...


 ...taitaa johtua tästä opetustaulusta jonka kesällä rompepäiviltä ostin, minusta se on niin ihana.


Nämä ihanuudet olivat löytöjä paikallisista liikkeistä. Harvoin tulee käytyä, mutta välillä on ihana käydä ihastelemassa kauniita tavaroita ja fiilistelemässä hiukan vanhoja muistoja oman liikkeen pyörittämisestä. Se oli ihanaa aikaa se!


Yllä olevan Arabian kulhon ja pienen jalallisen sokeriastian löysin eiliseltä kirppis käynniltä. Taitaa olla tarpeen hyvinkin pitää taas blogi-kirpparia jossain vaiheessa, mutta sitä ennen olisi tarkoitus saada koti rempattua ja tavarat paikoilleen. Nyt on pidetty jonkinlaista huilinki taukoa remonttien kanssa, mutta joku kaunis päivä uudella innolla homma jatkuu varmasti.

Mukavaa sunnuntaita, seuraavaksi luvassa kissa postausta :0)

Ai niin ja ps.
Ihana mieheni yllätti jälleen kauniilla kukalla, jospa osaisin sitä hyvin hoitaa ja kukkia piisaisi pitkäkäksi aikaa.


Kovin kaunis yksilö ei tämä hujoppi ole mikä löytyy olohuoneen pöydältämme...


...joulun aikainen amaryllis kasvattaa varttaan, mutta nuppu vaan ei aukea millään :0) Taitaa olla liian pimeässä ja niinpä nostinkin sen jo ikkunalle.


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

HUI...KUMMITUKSIAKO?

Siltä näyttäisi näiden kuvien perusteella, että talossamme asustelee ainakin kaksi kummajaista.


Haastavia kuvattavia nämä karvakasat, ainakin jos yrität ottaa yhteiskuvaa niin jompi kumpi liikkuu takuu varmasti ja kerttu-kirpusta ei meinaa saada yksinkään muuta kuin jonkin sortin viuhahduksia :0) No...eka kuvassa nyt kuitenkin on saatu ikuistettua Kertun nenä, joka lähestyi kameraa kuvaa otettaessa. Toisessa Maunon vaaleanpunainen unelma :0)


Kuvaus tilanne on tältä aamulta. Tähän aikaan vuorokaudesta ollaan kaikista onnellisimmillaan, kun joku on vihdoinkin noussut sängystä ylös heitä paijaamaan ja ruokkimaan. Maunolla tietysti myös vesihana heti ensimmäisenä mielessä ja mitä isommat edellä niin sitä pienemmät perässä. Nyt sitten on alkanut Kerttukin ymmärtämään mikä viehätys tässä hanassa oikein piilee.



SLURPS...


...TÄ...otetaanko minusta kuvia??


Tää on niin noloo, tuu Kerttu nyt sääkin sieltä tänne!!


Mitä tässä pitäis sitten tehdä???


Kato näin Kepa!


Ookei



Ja näin, nyt meillä on sitten kaksi vesipetoa :0)
 

 Mukava oli taas tulla reissun jälkeen seuraamaan näitä kahta veijaria ja tietysti myös omaa perhettä oli ikävä. Takana kaksi aivan mahtavaa iltaa ja päivää oman ihanan työporukan kanssa Helsingissä. Ohjelmaa riitti ja todella mukavaa sellaista. Torstai iltana lennettiin Hesaan ja samalle illalle ihana ruokailu hotellin ylimmän kerroksen kabinetissa parin muun paikkakunnan Kiinteistömaailmalaisten kanssa. Ruoka ja seura oli mitä mainiointa ja sen illan kohokohtana meille olivat mahti työnantajamme tilanneet yksityisen esityksen ainoastaan meille!!! Ja sehän oli Juha Tapio kitaroineen. Voitte uskoa että tykättiin, ihana mies ja ääni!!!!


Perjantai päivä meni vähän virallisemmissa merkeissä, mutta todella oli siihenkin ja sen viihtyvyyteen panostettu ja ei yhtään tylsää ollut päivän tietoiskutkaan...jopa Hanksien Maunokin oli paikalla :0) Ja välitietona että meidän Mauno makaa onnellisena matkalaukussa tällä hetkellä, tästä voitte hiukan hahmottaa kissan kokoa...laukku ei nimittäin ole se kaikista pienin malli.


Iltaohjelma olikin sitten 80-luvun teemalla järjestetty ja voitte uskoa että yli 500 Kiinteistömaailmalaista oli pistänyt asusteissaan parastaan. Aivan mahtavaa porukkaa ja taas jälleen ihanaa syömistä ja tähän ajankohtaan liittyvää musiikkia, se siis tiesi todellakin koko illan hyvää musiikkia...olinhan silloin teini-ikäinen murkku. Muutama hyvä tanssiesitys joukossa ja hyvä bändi soittamassa, muuta ei tarvittukaan.


Itse oli tuohon aikaan punkkari-teini ja niinpä asuste sen mukaan :0) oli aika hauskaa palata ajassa taaksepäin ja muistella näitä hurjia aikoja nuorena. Kyllä nyt taas jaksaa työssä pakertaa ja paluu takaisin omaan ikään...oli kait sittenkin helpottavaa...huoh.

Ihanaa sunnutaita!!

tiistai 14. tammikuuta 2014

ELÄIN RAKKAUTTA VIIMEISENPÄÄLLE

Aseman laidan kissojen aktivointi tapahtuu nykyaikaiseen tapaan, ne on niitä nykyajan kissoja ne :0) (aika hauska juttu, käykääpä kurkkaamassa). Mutta meidän karvakuonot ne pääsivät aktivoitumaan ihan livenä tässä eräänä kauniina iltana. Pellon reunalla kun asutaan, liikkuu siellä tietysti monenmoista mönkijäistä ja vanhan talon koloista saatta pieni ystäväkin näköjään livahtaa sisään. Tarina menee näin...

Mauno ja Kerttu käyttäytyivät vallan omituisesti ja tuijottivat yhtä nurkkaa silmät tapillaan pitkät tovit. Samassa nurkassa vietettiin jo sen verran pitkän aikaa, joten alkoi heräämään epäillys siitä että jotain todella mielenkiintoista siellä täytyy olla. Ja niinpä mies alkoi taskulampun kanssa samanlaiseen leikkiin kuin kissatkin, ja kas...Hillevihän se siinä vipelsi, aivan pieni ja jos nyt voin sanoa...niin ihan söpökin kieltämättä. Mutta ulkona saavat minun puolestani kyllä pysyä!


Hiirulainen vipelsi makuuhuoneeseen ja meidän mahti metsästäjämme perässä...pam...ovi kiinni ja kissat töihin. Oven takana kuulosteltiin mitä huoneessa tapahtuu. Aikaa meni ja oli jo pakko mennä tarkastelemaan tilannetta. Mauno etenkin oli hyvinkin valppaana, mutta kun tuo pirulainen on niin mahdottoman pieni niin eihän nyt meidän jättikissa mahdu sellaisiin koloihin ja piilopaikkoihin kuin tämä outo otus.
Lopulta raukkapieni hiirulainen meni lankaan ja sellaiseen paikkaan, että mieheni (uljas ritarini) pääsi vieraamme ottamaan kiinni ja laittoi talteen lääkerasiaan (Satulle tiedoksi vaan, että rasia on ollut siis tarpeen).

Nyt sitten tulee se kohokohta!!

Annoin heti kylmänviileästi tuomion ja käskyn murskata se, että ei varmasti takaisin tule (tuppaavat nimittäin mokomat tulemaan uusinta vierailulle jos vain pihalle päästät). Mitäs siihen yltiöeläinrakas mieheni...ei, ei sitä voi tappaa. Ja näin tapahtui, iltamyöhään veti kamppeet niskaan, auto käyntiin ja ajelulle pienen hiirulaisen kanssa. Muutaman kilsan päähän Kempelen suuntaan he pyyhälsivät ja sinne lähti vipeltämään onnellinen ja helpottunut pieni hiiri kohti vapautta :0)


Sen pituinen se!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

LAPSIA OOTELLESSA

Tulipahan tehtyä mukavanlainen löytö kirpparilta, vaikka nyt niitä aivan pieniä lapsia ei olekaan enään ja toivon mukaan ei ihan vielä lähiaikoina niitä lapsenlapsiakaan. Jonkin viikon tämä aarre oli jo kirpparilla hakijaansa odotellut ja kun ei kerran muille kelvannut niin mukaani nappasin, niitä lapsia ootellessa nääs.


Ja jonkinlainen istujahan se on mukava keinun kyydissä olla, sekin asia ratkesi samalta reissulta...


Mauno taisi vähän käsittää väärin keinun tarkoituksen...


...ja mitä isot edellä, sitä pienemmät perässä...


Vaakojakaan ei taida olla vielä meillä liikaa, ainakin tässä värissä puuttui vielä.


Tällä kertaa ruottalaista tekoa...


Ludvigia löytyi neljän asetin verran lisää ja HALAVALLA. On se kiva että kaikki eivät arvosta näitä vanhoja aarteita.


No pakko tunnustaa että muutakin lasia tuli ostettua ja myös oikeaa kristallia (alla oleva kulho)



 Tämä nyt vaan viehätti omalla pienuudellaan...


...ja nämähän nyt on muuten vaan kivoja...




Oikea syy miksi kirpparille lähdin, oli tässä...


Ou jee, uusi tyylini...ikäkriisi painaa päälle :0) No ei vaineskaan, vaan olemme lähdössä työporukan kanssa vaihteeksi Helsinkiin vuosittaiseen koulutustapahtumaan ja illanviettoon liittyy aina jonkin vuosikymmenen teema. Tällä kertaa 80-lukua tiedossa ja minähän olin silloin jonkin sortin punkkarityttö. Hupaisinta oli, että minulla oli juuri tuollaiset leopardihousut silloin. Oli aivan uskomatonta miten nämä löytyivät kirpparilta ja muuten venyy ja paukkuu, joten menee jalkaan vielä näin ikäkilojenkin jälkeen. Kengäthän ovat aivan kauheet ja ihmettelinkin että joku kehtaa tällaiset myyntiin viedä, mutta niin varmaan ihmettelee myyjäkin sitä että joku hullu vielä ostaa ne!

Mukavaa siis taas tiedossa, asukin peruukkia vaille valmis. Mukavaa sunnuntai iltaa kaikille sinne ruutujen toiselle puolelle!