Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







perjantai 21. helmikuuta 2020

HUHUU!!

Huhuu, täällä ollaan vaikka taas aikaa onkin hurahtanut. Nyt vain tuntuu että täällä junnataan päivästä toiseen samoissa asioissa, eikä ole mitään kerrottavaa eikä pahemmin näytettävääkään. Olen toki käynyt kyläilemässä yhdessä ihanassa kodissa Raahen vanhassakaupungissa, mutta siellä ollaan vielä niin vaiheessa remonttien keskellä että kuvia ei vielä tänne asti tule.
Kirppiksillä kiertelimme samaisen ystäväni kanssa maanantaina täällä Oulussa ja teinkin yhden upean löydön. Vihreitä narupurkkeja ei tahdo tulla vastaan, mutta sellaisen löysin vihdoinkin.


Ruusun tökkäsin vain täydentämään tätä ihanaa astiaa, jotain kaunista täytyy nyt saada siihen esille. Se on lähdettävä kukkakauppaan kun ei tuolta luonnosta vielä oikein mitään löydy. Mies on kyllä meillä tasasin välein muistanut minua kukkasin, taattu konsti pitää rouva hyvän tuulisena. Tiedäppä vaikka jotain tähänkin purkkiin ilmestyisi 😍



Mukavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

SULO VILEN TÄÄLLÄ

Tässä taas pakkaan tavaraa kirpputorille myytäväksi ja samalla tuskailen tätä astioiden paljoutta, milloinhan olen ajatellut näitä kaikkia käyttää?? Ei voi syyttää kuin itseään, tämä on seurausta ajoilta jolloin kuljimme päntiönään Vaalassa antiikkikirpparilla ja hamstrasimme halpaa tavaraa autokaupalla. Noloa tunnustaa että minäkin olin kuin Sulo Vilen konsanaan... pakkohan se oli ostaa kun halavalla sai 😊 Aikani tätä harrastettua alkoi tulla tavaraähky ja nyt sitten ihmetellään mihin nämä kaikki astiat saisi myytyä. Kirpparille on aina vähän riski niitä viedä, en haluaisi että ne riikkontuvat siellä.

Kuvissa olevat astiat eivät ole niitä myytäviä, mutta ei yhtään huonompaa ole ne pois joutavatkaan. Huomasin vain tässä samalla kun ihmettelin miten paljon yhdessä perheessä voikaan olla kippoa ja kuppia, että huomaamattani ilman sen kummempaa suunnittelua kaikki on tullut laitettua väriteemoin omiin paikkoihinsa. Oikeastaan on kiva kurkistaa välillä siniseen kaappiin, vihreisiin arkiastioihin, punaiseen joulukomeroon tai ruusutarhaan.











Juu juu, on karahvia, tarjotinta jos minkäkinlaista ja useampi terriini... arvatkaa olenko IKINÄ käyttänyt??


Näiden lisäksi astioita löytyy vielä muutamasta kaapista, katsoin että näköjään me tarvitsemme neljät erilaiset snapsilasitkin. Pitäisi varmaan aloittaa se snapsuttelu, jotta tulisivat käyttöön!
Juu... ja tarviihan sitä ihminen muutaman peltivadin, purnukan ja pullonkin, voi apua sanon minä!!!!!






Ja sitten vielä, kohta myös kesätorpalla alkaa näyttämään uhkaavasti samalta. Täytynee kesällä mennä itse myymään johonkin peräkärrykirpparille lasitavaraa, netissä ne eivät näytä menevän.
Tällaisia tuskailuja täällä, nyt lähden jatkamaan pakkausta... moro!

maanantai 3. helmikuuta 2020

TALVI TULI, KEVÄT MIELESSÄ

Melkein jo luultiin että kohta päästään pihaa haravoimaan, mutta mitä vielä... lunta on tullut viikon aikana niin paljon että talvikin alkoi taas näyttämään siltä niin kuin pitääkin täällä päin. Tykkään kyllä että on lunta, mutta toisaalta alkoi jo tottua siihenkin että sitä ei ole. En siis ole enään aivan varma onko tämä kivaa vai ei, tuntuu aivan siltä kuin kevät olisi karannut jonnekin kauas hamaan tulevaisuuteen. Hassua, sillä kyllähän me nyt jokainen tiedetään että ei kevät ole vielä tammikuun tai helmikuunkaan aikana... mutta siltä se vielä vähän aikaa sitten tuntui.

Tänään sentään paistaa aurinko, hiukan piristystä harmauteen ja kevättä kotiin tuo  mieheni tuomat kukkaset.



Talven aikana on ollut hyvää aikaa tehdä taas suunnitelmia ensi kesän puuhista torpalla ja pientä listaa onkin jo kertynyt tavotteista mitä toteutetaan mahdollisuuksien mukaan. Viime kesänä saimme kuitenkin tehtyä enemmän kuin osasin edes odottaa, saatiin mm. keittiö tehtyä huonemuutoksineen. Se oli niin suuri asia ja parannus, että nyt ei mitään ns. pakollista edes ole tehtävänä vaikka paljon puuhattavaa onkin edessä. Mies on kunnostanut Vallgårdin varastosta löytynyttä ulko-ovea, joka vaihdetaan entisen vinksahtaneen tilalle. Ikkunoitakin olisi kunnostettavaksi, mutta tehdään niitä sitten pikkuhiljaa kun ennätetään. Sähköhommia teetätetään sen verran että saadaan parin huoneen vanhat johdot uusittua ja muutama pistorasia keittiöön.
Aloitin myös leikekirjojen tekemisen torpan eri vaiheista, tunnelmista ja remontin kulusta. Kuvia on niin valtavasti, että sain heti kolme kirjaa niistä täyteen. Tästä jatketaan taas sitten ensi kesän tapahtumilla.


Leikekirjaa varten aloin tutkimaan parin huoneen tapettikerrostumia vuosien takaa. Emme ole ottaneet pois kuin yhden seinän osuudelta kaikki, ne tulee jäämään hirsipinnalle. Toisiin seiniin jäi kaikki historia säilöön tuleville sukupolville uuden tapetin alle.





Tällä kertaa ei ihan 17 kerrosta löytynyt niin kuin vanhemmalta osalta taloa, mutta aika kiitettävä määrä oli tämäkin. Kuusi kerrosta ja pinkopahvi, seuraavat neljä kerrosta ja taas pinkopahvi, sen alla suoraan hirsiseinän päällä kaksi tapettia + maali roiskekuvioineen.


Olisi niin kiva saada tietoa miltä ajalta vanhimmat tapetit on, vaikka sen tiedän että 1800-luvulta ne ovat taatusti. Tämä osa taloa on jatkettu tuolla vuosisadalla ja luulen että silloin on nämä ensimmäiset myös seiniin laitettu. Kylläpä olisi upeaa kun pääsisi aikakoneella kurkkimaan millaisia asukkaita ja sisustajia talossa on siihen aikaan oleillut. On myös huikeaa ajatella että ehkä joskus joku tulevaisuudessa ihmettelee myös meidän aikaansaannoksiamme, jätämmehän me taas sinne oman aikamme historian jälkeemme. Minusta on tärkeää että emme hävitä sieltä sitä mikä on tallessa yli 200-vuoden takaa. Lisäämme vain lempeästi oman kerrostuman sen lisäksi ja vaalimme talon historiaa.

Kivoja suunnitelmia kuitenkin on tehty ja mikään ei tietysti pysy kunnossa seuraavaa 200 vuotta jos siitä ei pidä huolta. Tapetointia, hirsiseinien putsausta ja vessan tekoa... siinäpä sitä mukavaa sisäremonttia olisi.
Sain mallipalat ihastuttavista käsityönä tehdyistä vanhanajan laatoista, tätä olisi tarkoitus laittaa joko keittiöön tai vessaan pieni tujaus. Sininen on ehdottomasti oma suosikkini, se on valintani vaikka vihreästä muuten tykkäänkin yleensä enemmän.


Se on kuulkaas ens kuun jälkeen huhtikuu, joten kyllä tässä pian taas päästään puuhiin. Mukavaa alkanutta viikkoa ja helmikuuta!