Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

INTOHIMONI

Kaikki varmaan jo sen tietää, että intohimoni kohdistuu kaikkeen ajansaatossa patinoituneisiin esineisiin, kauniisti ruostuneisiin ja kuluneisiin aarteisiin. Myös tietyt tavarat saavat eritoten sydämeni sykkimään ja niinpä tarpeeksi kaunis vaaka muunmuassa on hyvin vaikeasti ohitettava esine. Niinpä siis kävi, että tämä 1800-1900 luvun taitteesta oleva kaunotar kotiutui meille...mistäpä muualtakaan kuin Tarinat kaupasta jälleen!





En siltikään halua että kotimme täyttyy näistä kyseisistä ihanuuksista, joten jostain aion luopua taas tämän aarteen tullessa meille. Omistan nyt kolme sellaista vaakaa, mistä en aivan äkkiä suostu luopumaan...muut ovat aina harkinnassa.




Toinen ihanuus Tarinoista oli tämä kivasti krakeloitunut kannu kukkineen, joka pääsi koristamaan komuutin päälle seuraavaa remonttikohdettamme kylppäriä.




Kirpparilla on taas mennyt tavaraa niin kivasti kaupoiksi, että hyvällä omallatunnolla olen muutaman ostoksen tehnyt kotiinkin päin.
Ulkona on niin ihanan aurinkoinen sää, joten nyt suuntaan itseni ulos ja lähden nauttimaan keväästä. Aurinkoista sunnuntaita!

torstai 7. huhtikuuta 2016

VALEHTELISIN JOS VÄITTÄISIN...

Jos nyt sanoisin että en käynyt kirpparilla Rovaniemen reissulla, niin valehtelisin. Siellä nyt vaan sattuu olemaan niin hyvät kirpparit, että kun siellä pari päivää olet ja tyhjää aikaa töiden jälkeen jää... ei henno olla käymättäkään. En kuitenkaan käynyt kuin yhdellä ja se kannatti!





Emalikynttilänjälkä oli se mistä tämä idea lähti, ne vaan kuuluu yhteen!


Näin arkun jo viime kerralla Rovaniemellä käydessä, mutta jostain syystä en siihen niin hirveästi kiinnittänyt huomiota ja nytkin vielä mietin koska en suoraa paikkaa sille oikein kotoa keksinyt. Mutta hintaneuvottelujen jälkeen ajattelin ottaa riskin ja se kannatti! Eikä hintakaan kyllä hirvittänyt...ei oikeastaan edes se alkuperäinen, mutta aina 20 euron alennus mieltä lämmittää ; )
Tänään suuntana Tampere ja samalla näen erään ihanan ihmisen...jänskää!

Leppoisaa torstaita!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

KOTIA JÄRJESTYKSEEN

Kaikki viimeistely tuntuu vievän aikaa, tavaraa on siirrelty paikasta A paikkaan B ja sitten taas takaisin beestä aahan. Muutaman hutireiän jälkeen tavarat ovat omilla paikoillaan (toivottavasti) ja lisää rompetta kerätty myyntiin. Olen niin kyllästynyt liialliseen tavaraan ja olenkin oikein tyytyväinen siitä että koti on hiukan seesteisemmän oloinen. Sitä en tiedä miten kauan tämä jatkuu, mutta toistaiseksi en ole liiemmilti kirppareiden ovia aukonut muuta kuin myynti mielessä : ) Koskaan ei meidän koti tule olemaan tavaran suhteen minimaalinen, jostain syystä viihdyn paremmin runsauden keskellä. Mutta liika on liikaa! Aivan hirvittää sanoa ääneen, katsotaan vuoden päästä onko koti taas millä mallilla ; )








Kattokruunu on ostettu antiikkimessuilta jo reilu vuosi sitten, nyt se pääsi omalle paikalleen varaston kätköistä. Ai että tykkään siitä, ihmettelen jo aivan itsekin miten se on niin kauan odotellut pääsyä esille kotiin.



En laita mitään ennen kuvia, haluan vain nauttia siitä mitä nyt on saatu aikaiseksi. Olohuone on ollut minusta meillä se kaikista haastavin tila, eihän siellä ole kuin yksi ehjä seinä. Olen nyt jo aika tyytyväinen, mutta vielä on jotain huonekalu muutosta suunnitteilla. Sen aika on sitten kun löydän tarpeeksi sopivat ja mieleiset, ne tulee vastaan kun on tullakseen. Siihen saakka näillä mennään : )





Eteinen on nyt sitten kokonaan valmis...onkohan se liian rohkeasti sanottu?









 Jakkara on aikaisempia löytöjä Pänikästä ja Piirongista



 Koukku on löytö White Housesta





 Kunniakirja on tilan peruja, joten sillä on tunnearvoa ja se kuuluu ehdottomasti juuri tähän taloon!







Naulakko on löytö vuosien takaa ja on nyt vasta ensimmäistä kertaa seinällä. Nyt sekin löysi vasta oikean paikkansa, tämän kohdalla siis voisi jo sanoa todellakin että aika tavaran kaupihtee : )





Kuvia tuli taas luvattoman paljon, mutta hyppikää yli jos kyllästyttää : ) Vielä yhden laitan kuitenkin, toinen ostokseni eiliseltä Kiimingin reissulta...



...aika hauska ja todella aidon näköinen, jopa "multa" varisi niinkuin se nyt oikeastikin varisee jos käsittelet kasvia. Tämän enempää en ostellut, huikeeta...olen ylpeä!!

Mukavaa alkavaa viikkoa!