KISSAT

Vaikka kuinka ihania karvamussuja ovatkin nämä molemmat kisulit, niin tokihan niistä on tupla työt ja menot. Maine coonien tyypillinen murheenkryyni on hampaat ja niiden kanssa me kerran vuodessa joudumme aina jotain  operointeja teettämään eläinlääkärillä. Niin tänäkin vuonna, molemmille : (

Tässä Mauno miettii lievässä lääketokkurassa, jokohan se ruoka maistuisi kaiken koitoksen jälkeen. Reppanalta poistettiin jälleen kuusi hammasta, ei kiva!! Seuraavaksi kait saamme alkaa teettämään Maunolle kissojen tekohampaat. Onneksi ihana eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että kyllä kissat pärjäävät vaikka ei olisi yhtään hammasta kunhan vain ruoka on sellaista mitä pystyvät syömään.
Kertulta poistettiin yksi hammas ja molemmilta poistettiin tietenkin hammaskivi pois.

Joka vuoden eläinlääkärikulut rokotuksineen vievät rahaa jonkin verran, mutta tämän kerran kulu olikin jotain aika mullistavaa, 1000 €. Huh huh, viisisataa per kissa...ei halpaa lystiä! Juttelimme miehen kanssa, että kaikki ei varmastikaan ymmärrä miksi laittaa rahaa niin paljon lemmikkeihin. Laskimme että jo kissojen ruoat maksavat meillä noin 200 € kuukaudessa, eivät nimittäin syö aivan mitä tahansa ruokaa ja kaksi kissaa syö tuplaten.

Mutta on ne niin lutusia musseroita, että ei tulisi mieleenkään jättää väliin jokavuotisia tarkastuksia, rokotuksia, tarvittavia hoitoja eikä hyvää ruokaa. Jos kerran lemmikin ottaa, onhan niistä pidettävä huolta maksoi mitä maksoi...näin me ajattelemme. Mutta on kyllä tullut sellainenkin mieleen, että jos ei töitä olisi niin ei kyllä pystyisi tällaisia menoja pitämään lemmikkien kanssa.

Mutta kun aamulla heräät ja vieressä on tällainen, on valmis antamaan ihan mitä vaan niiden hyväksi. Mitä siitä, että sohvan hankinta saa nyt luvan siirtyä...istutaan entisellä : )

Näissä mietteissä tällä kertaa, leppoisaa sunnuntaita!

LAMPPU

Viimeisimmiltä Oulun antiikkimessuilta ostin ihanan lampun joka on odotellut paikkaansa vierashuoneen lattialla. Sinne se varmasti tuleekin, kunhan saamme viimeisteltyä sähkötyöt yläkerran osalta. Nyt kuitenkin kokeilin miltä lamppu näyttäisi keittiössä...

...näyttäähän se kivalta. Saas nähdä raaskinko enään pois ottaa ; )

TUOLIT

Vaikka olen vannonut että yhtään tuolia en enään osta ja monta ihanuutta ohittanutkin, tänään kuitenkin hurahdin.

Haapavedellä on iso kirpputori, jossa on myös paljon vanhoja huonekaluja myytävänä. Hinnat ovat kohdillaan ja siksipä monesti tekee tiukkaa kävellä vain ohi, tänäänkin jouduin jättämään ainakin neljä ihanuutta sinne. Mutta olen oikein ylpeä itsestäni siinä suhteessa, että osaan nykyään kävellä ohi jos en kertakaikkiaan katso että jokin on meille todella super hyper tuiki "tärkeä". Yksi esimerkki oli viimeviikolta kun kävelin Kajaanissa ohi valkoisten puutikkaiden, meillä taitaa olla jo kolmet. Ajattelin jättää ne siellä asuvalle ystävälle, katsotaan onko hän ne sieltä bongannut ; )

Harmaa väri ja sopivasti rapistunut pinta olivat ylitsepääsemättömän houkuttelevat, joten nyt sitten neljä kappaletta vihreitä vanhoja tuoleja menee myyntiin. Ei kaduta yhtään, hyvä ostos ja sopii keittiöömme kuin nenä päähän!
Kivaa tiistai iltaa : )

JATKUISIPA TÄMÄ VIELÄ

Kyllä meitä on taidettu hemmotella aurinkoisilla ja lämpimillä säillä jo monta päivää vähän joka paikkakunnalla, voi kun tämä jatkuisi vielä! Perjantaina käväisimme miehen kanssa Kajaanissa ja totesimme että siellä oli paljon vihreämpää kuin täällä Oulussa. Taitaa meri vaikuttaa tähän jonkin verran, mutta kyllä täälläkin puut ovat alkaneet jo vihertämään lupaavasti. Koti näyttää niin erilaiselta kun ikkunoista tulvii auringonvalo sisään.

Kun ulkona on lämmintä, ei malttaisi olla sisällä hetkeäkään. Niinpä ompelin uudet pikku salusiinit olohuoneen ikkunoihin ulkona : )

Puhtaat ikkunat ja näkymä ulos on jotain aivan muuta kuin sameiden ikkunoiden läpi tiirailtaessa ; )

Olohuoneen uusi talonpoikaiskaappi puhdistuksen jälkeen sai tavarat sisälleen vihdoinkin, ne olivatkin jo lojuneet koreissa pari viikkoa. Ihana tilaihme, kaikki aarteet meni sutjakasti sisään ja enemmänkin olisi alaosaan mahtunut.

 Muisto vuodelta 2006, ensimmäiset ja viimeiset kilpatanssikisani Rovaniemellä

Toinen rakas muisto on tuliainen New Yorkista missä poikani pääsi käymään mummon ja ukin mukana vuosia sitten. Sittemmin poika on kyllä kulkenut eräässäkin maassa itsekseen, maailma vetää puoleensa : )

Kävimme eilen miehen kanssa mutkin Kiimingissä, hän kalastusjuttujen perässä ja minä tietysti livahdin sisustamisen pariin White Houseen. Mukaan tarttui kiva tyynynpäällinen ja pari muuta juttua liittyen kylpyhuoneeseen.

 Ulkona ollessa mies touhusi laavun parissa ja asensi liuskekiviä paikoilleen...

 Tästä on kehkeytynyt yksi lempipaikoistamme, tulet tulee sytyteltyä harvase viikonloppu.

Kissat nauttivat myös suunnattomasti ulkonaolosta, Kerttu etenkin on heti aamusta jo vailla pihalle ja saattaa olla siellä mielellään vaikka koko päivän.
Ihanaa äitienpäivä iltaa kaikille äideille, taidan lähteä jatkamaan herkuttelua kakun pariin!

VANHANAIKAISTA

Uusin innostus saviruukkuihin ja perinnekasveihin alkoi nyt. Olin Irkan luona Tarinat-kaupassa nähnyt tämän kasvi ihanuuden jo monet kerrat, kunnes iskin siihen silmäni. Aivan selvästi kevät ja aurinko tekee tehtävänsä, yhtäkkiä aloin näkemään sen kauneuden, patinoitunut sariruukku ja ihana perinnekasvi. Se kuuluu meille ja niinpä hieroimme kukasta ruukkuineen kaupat : )

En muista kasvin nimeä, mutta kaunis se on. Samalle päivälle Citymarketissa käydessäni, pisti silmään toinen erikoisuus. Jälleen patinaa ja saviruukkua, kasvista en tiedä onko perinnettä vai ei mutta näyttää sopivalta meille.

Sisäinen sisustushirmu on nyt valloillaan, joten antaa mennä vaan...kohta siirrytään pihalle hääräämään. Sohva asioita pohtiessa, tehdään pienempiä kikkoja ja muutoksia. Vanhat taulunkehykset siirtyivät olohuoneen seinälle.

 Mitähän sitä seuraavaksi keksisi, päässä liikkuu monenlaisia ajatuksia. Ei muuta kuin mukavaa helatorstaita!

IHAHAA IHAHAA, HEPO HIRNAHTAA...

Ja niin kotiutui hepo uuteen kotiin, kun ystäväni Kajaanista päätti luopua vanhasta kaveristaan.

Heppa on todella hyvässä kunnossa, kestäisi hyvin vielä käyttöäkin. Kiitos ystäväni, lupaan pitää hyvää huolta ratsusta!!

MELKEIN TYYTYVÄINEN

Haastava olohuoneemme alkaa olla siinä pisteessä että alan olla jo melkein tyytyväinen. Kalusteet ovat nyt mieleiset lukuunottamatta sohvaa. Se on aikansa palvellut ja kun sopiva sattuu kohdalle saa entinen väistyä uuden tieltä. En ole vielä asian eteen tehnyt mitään etsiskelyyn liittyvää, mutta luulen että pian alan olla kypsä sillekin ajatukselle. Auringon paisteella tänään huomasin sohvan näyttävän lilalta...hyi, sehän ei kyllä käy!!

Hankin kotiimme kolmannen ihanan taljan Tarinat-liikkeestä, vaalea piristää tilaa nyt kun kaapin väri vaihtui tummemmaksi. Nämä tiibetinlampaantaljat ovat niin ihanan silkkisiä, pehmeitä ja kevyitä, aivan erilaisia kuin suomalaisten lampaiden taljat.

Vitriinin sisältö piiloutuu pitsien taakse...

Tässä uusi tv-kaappimme...

Aivan loistoyksilö, vaihdoimme vain laatikot yläreunasta hyllyn alle ja muutimme hiukan saranointia jotta ovet aukeavat kokonaan (saranat eivät ole vielä tässä kuvassa paikoillaan ja kaapin sisälläkin näkyy vielä vähän ylimääräistä tavaraa vitriinistä). Nyt mahtuu sisälle isompikin toosa kunhan sen aika tulee ; ) Kaappi on löytö Oulusta Wanhan Talon Tavarat nimisestä liikkeestä.

Tarinoista löysin ihanan vanhan räsymaton eteiseen...

 ...voisi siis sanoa että eteinenkin on nyt sitten mattoa myöten valmis.
 En tiedä voiko kodinsisustuksesta koskaan sanoa että se olisi valmis, luulen että se on aivan mahdoton yhtälö tällaiselle mielensämuuttajalle ; ) Mutta se että tavarat eivät enään ole pahvilaatikoissa ja tavarat näyttäisivät olevan jotakuinkin omilla paikoillaan, tuntuu todellakin siltä että asumme valmiissa paketissa.

Aurinkoa tulevalle viikolle!