VERHOILUA

Viikonloppuna tuli verhoiltua verhojen parissa tytön luona niin kuin jo kerroinkin edellisessä postauksessa. Vaikka ompelu on yksi opiskelluista ammateistani, en niin sitten tykkää yhtään siitä puuhasta! No... muutama metri suoraa saumaa menetteli ja lopputulos on oikein kiva, tyttären näköinen : )

Tämän yksiön kiva juju on siinä, että makuualkovi on aivan kuin mini makuuhuone. Saimme sen vielä kivasti erotettua muusta tilasta verhon avulla omaksi sopekseen ja jos vaikka on vieraita yökylässä, voi tänne vetäytyä omaan rauhaan.  Ikkunat tekevät tästä erilailla huoneen kuin sellainen alkovi jossa ei ole ikkunoita.

Lapsuudesta rakkaat pehmot Sulo ja Kaapo ovat päässeet taas kaapin uumenista ihmisten ilmoille, enään ei ole yhtään noloa pitää muutamaa nallea esillä ; ) Nämä kaksi olivat tärkeitä unikavereita ja sen kyllä huomaa että niitä on rakastettu.

Tämä tyttären kanssa tehty yhteinen sisustusprojekti on ollut niin kivaa puuhaa ja on ollutkin mielenkiintoista hypätä mukaan hänen sisustustyyliinsä. Olen niin iloinen siitä että molemmilla lapsilla on nyt omat kodit jotka näyttävät myös juuri heidän omiltaan. Ja mikä onkin ollut kiva huomata, ei kummallekaan ole aivan sama miltä koti näyttää. Ovat ilmeisesti ottaneet oppia äidiltään, jolle on aina ollut tärkeää että kotona täytyy viihtyä ja siihen pitää nähdä hiukan vaivaa ; ) Nättiä saa edullisestikin kun vaan osaa käyttää mielikuvitusta ja viitsii hiukan etsiä. Olemme ostaneet monta kalustetta Tori.fi sivujen kautta, todella hyvä toimiva siisti pesukone löytyi kirpparilta 35 eurolla ja Ikea on loistava kauppa josta saa kaiken tarvittavan. Rahaa on kulunut jonkin verran tottakai, mutta ei mahdottomia. Veikkaanpa että sillä rahalla ei osteta kuin hiukan parempi sohva jos sitäkään huonekaluliikkeestä. Saamme olla siis tyytyväisiä kaikinpuolin!

Pakkasen kirvoittamaa viikkoa kaikille, täällä ulkona -25...hrrrr

AIKA RIENTÄÄ

Mihin tämä aika oikein katoaa, kohta mennään jo tammikuun loppua kohti ja minä en meinaa millään pysyä perässä. Taas on viikko mennyt edellisestä postauksesta ja voi mahotonta että olisi monta aihetta mistä kirjoitella taas. Mutta mennääs järjestyksessä ja maltilla, sisustussuunnitelmia niin kotona kuin tyttärellä. Käväisin viime viikolla työmatkalla päivän päätteeksi Haaparannan puolella Ikeassa hakemassa muutamia puuttuvia juttuja tyttären kotiin, paistinpannua, pussilakanaa yms. sekä hänen toivomansa lampun.

Siinäpä olikin oikein hermotesti tai ehkä enemmänkin palikkatesti : ) Pitkään piti tutkia ja kokeilla ennen kuin pääsin jujuun kiinni, mutta sitten kaikki olikin oikein helppoa ja lopputuloksena kaunis valaisin.

Ikea on kyllä mitä oivallisin paikka saada hyviä ideoita ja vaikka puhutaankin tusinatavarasta ei siltikään sisustusratkaisut ole tylsiä ja samaan kaavaan tehtyjä muotijuttuja. Verratkaapa jonkun huonekaluliikkeen mallihuoneita, minusta aika tylsiä. Tykkäänkin kovasti Ikean ideahuoneista ja luovuudesta, laatukin on minusta nykyään todella hyvä hinnoista puhumattakaan. Vaikka omaan kotiin käytän hyvin vähän Ikean tuotteita, voisin siltikin kuvitella sisustavani myös oman kodin hyvin heidän valikoimistaan. Lasten koteihinhan sieltä on kannettu selkävääränä tavaraa : )
Tällä kertaa otin muutamia kuvia Haaparannan Ikeasta, kauniita kokonaisuuksia.

Tästä kehkeytyikin oikea mainos pläjäys, mutta ei ihan turhaan. Omaan kotiin olen haalinut tapetteja moneen eri tilaan, onpahan valmiina kun inspis iskee. Kävimme ostamassa tyttären kanssa hiukan kankaita mistä lupasin ommella verhot hänen kotiinsa ja sen urakan sainkin tehtyä eilen onneksi pois. Kaksi apulaista hääräsi mukana koko ajan, niin että hommasta ei tahtonut tulla mitään : )

Valmista kuitenkin tuli ja tänään saadaan verhot ikkunoihin. Laitanpa kuvia myöhemmin valmiista kauniista kodista.
Leppoisaa sunnuntaita!

SAMAT KUJEET

Samat on kujeet alkaneenakin vuonna, siitä ei päästä mihinkään! Kodin sisustus muuttaa muotoaan tämän tästä ja löytöjä tuppaantuu eteen väkisinkin. Vaikka en olekaan pitkiin aikoihin enään harrastanut mitään massa aarteenetsintää, tulee sitä silti aina välillä poikettua paikoissa missä näitä aarteita nenän eteen tupsahtaa. Olen vältellyt enään ostamasta mitään vain siksi että löytö on kiva, tavaran täytyy todellakin puhutella minua tai sille on selkeä tarve. Kotimme pursuaisi muuten liitoksistaan, onhan tuo nähty että mitkään neliömäärät eivät riitä ihan kaikkeen ; ) Siltikin sitä sortuu välillä ja jostain on luovuttava... tällä hetkellä kodissamme on ylimääräisiä kaappeja ja en oikein tiedä mille niistä raaskisin heittää hyvästit. Mieheni sanookin että kotimme on kuin suoraan antiikkiliikkeestä, sillä väliaikaisesti (toivottavasti) kaappeja on rivissä useampi odottamassa kohtaloaan tai sitä oikeaa paikkaa. Parikin uutta upeaa komistusta on tullut hankittua, mutta laitan kuvia vasta sitten kun ne ovat arvoisellaan paikalla. Kemin kirpparilta tein muutaman puhuttelevan löydön, ihan pientä vain...

Nalle riepu reppanainen oli pakko pelastaa hyllyltä parempaan talteen. Elämää se on ennättänyt nähdä kauemmin kuin minä, olisi kiva tietää kenen hellässä hoivissa nalle on saanut olla ennen kuin on päätynyt kirpputorin hyllylle. Sillä voisi olla monta tarinaa kerrottavanaan jos vain osaisi puhua, mutta iloisen näköinen hän ainakin on : )

Nämä jyhkeän kokoiset avaimet ovat monesti aika hinnakkaita, siksipä ne on napattava talteen kun kohtuu hinnalla eteen tulee. Painava ja kookas, ei mahtuis taskuun yhtä sulavasti kuin tämän päivän avaimet... mutta ei myöskään ehkä häviäisi yhtä helposti!

Nämä kivat paksua lasia olevat kehykset puhuttelevat, etenkin jos hinta on 0,20 euroa!!!

Viikko taaksepäin luonamme kävi vierailulla mukava pariskunta Kokkolasta ja tuliaisina sain ihanan kalenterin ja huumaavan tuoksuisen saippuan.

 Kiitos Heidi!!! Antik Helenistä näitä saa jos itsellesi haluat : )

Posti toi myös jotain kaunista ja lämmintä...

Olen ehdottomasti villasukka-ihminen, pidän niitä kesät talvet. Kiitos Pepi jälleen!!

Mukavaa viikonloppua!

MENNYTTÄ JA TULEVAA

Niin se taas vuosi vaihtui ja on aika miettiä mennyttä ja tulevaa. Mennyt vuosi oli surullinen, se jää ikuisesti mieleen... vuonna 2017 olen menettänyt rakkaan isäni. Tämä vuosi tuntui olevan kuolemaa täynnä, miten monta tuttua ja tutun tuttua poistui täältä. Tiedämme että se kuuluu elämään, mutta sitähän ei tahdo hyväksyä kun se eteen tulee.
Mutta on vuoteen kuulunut paljon hyvääkin, näinhän se elämä kulkee ja kun sen oikein oivaltaa on sillä paljon annettavaa. Päällimmäisenä tulee mieleen lasten onnistumiset, toki myös epäonnistumisetkin, mutta kaikki on nyt hyvin molemmilla. Saan olla onnellinen perheestäni ja terveydestä sekä siitä että kaikilla on työtä, itse rakastan ainakin omaani. Tämäkin vuosi alkoi todella kivalla konferenssilla Tampereella, olimme koko suomen kööri kasassa ja ohjelma oli jälleen mitä mukavinta. Se sisälsi mm. laseraseilla sotimista, stand up koomikkoa, todella hyvää ruokaa ja tottakai hyvää seuraa... on meillä mahtava tiimi, todellakin voi sanoa että mekin olemme yhtä perhettä!!
Kotona minulla on maailman ihanin ja kiltein mies joka on vielä kaiken päälle kätevä käsistään. Tälläkin hetkellä hänellä on menossa aikas kiva projekti autotallissa, mutta siitä kerron vasta myöhemmin. Myös nämä kaksi mahdottoman hellyydenkipeää karvakasaa antaa iloa elämäämme, vaikka jälleen vuosittaisen eläinlääkärin tarkastusten ja huoltojen myötä meni mojova summa rahaa. Hyvä taas muistutella tyttären koirakuumeeseen, että lemmikeistä on todellakin myös paljon vastuuta ja kuluja.

Uuden vuoden otimme vastaan aivan kaksistaan rauhallisissa merkeissä kotona, omalta pihalta pääsi näkemään aivan riittävästi raketteja. Yhtään onnistunutta kuvaa en siitä ilosta onnistunut saamaan, mutta jo pelkästään lyhdyt pihalla ilahduttavat joka kerta yhtä paljon.

Vähäiset joulukoristeet ovat vielä paikoillaan ja kukkaset näyttävät aloittavan uuden kierroksen...

Joulun aikaisia herkkuja on vielä jäljellä, en tiedä mihin oikein joudumme noiden varastossa olevien suklaarasioiden kanssa!! 

Samat kujeet jatkuvat entiseen tapaan, eli sisustuksen kanssa vensklaaminen ei vähene yhtään eikä oman mielen muuttuminen taida olla koskaan hallittavissa : )

Vihreä muuttui kerman valkoiseen tällä kertaa ja mikä hauskinta, en ole vieläkään oikein varma valinnastani.

Luulen että se ratkeaa vasta kun saan vaihdettua tapetin ym. mahdolliset muutokset kaapin ympärillä. Tällä mennään nyt, tapettia olisi jo pariinkin huoneeseen jemmassa kun vain saisi innostuksen itse tapetointiin. Onneksi nämä puuhat eivät karkaa mihinkään, joten odotellaan sitä tarmonpuuskaa vielä ihan rauhassa.

Mukavaa tulevaa viikonloppua teille ja oikein ihanaa alkanutta vuotta!