Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







maanantai 13. toukokuuta 2019

HERÄTTY ELOON TAAS

Hei pitkästä aikaa!

Pieni blogitauko on tulut tehtyä niin tahattomasti kuin tarkoituksellakin, mutta lopettaa en ole aikonut tätä pientä rakasta päiväkirjaani. Täältähän käyn aina lunttaamassa mukavat tapahtumat, säät ja erilaiset paikat sekä ajankohdat, myös mukavimmat valitut valokuvat kaikesta on helpointa löytää täältä kuin tuhansien koneelle tallennettujen otoksien joukosta. Tästä saan kiittää laiskuuttani ja sitä että en ole saanut tehtyä mitään järjestelmällisiä kuvakansioita.

Tämän vuoden puolella on ollut paljon mukavia tapahtumia, mutta myös niitä surullisia joista olenkin tänne käynyt kertomassa. Mutta näihin ikäviin tunnelmiin en aio enään täällä palata, elämä jatkuu ja onneksi sinne mahtuu paljon hyviä asioita. Olisi niin paljon kerrottavaa ja näytettävää, että en tiedä mistä aloittaisi. Kotona ei ole tapahtunut mitään uutta remonttien eikä sisustamisen tiimoilta, mutta koko talvi on tullut suunniteltua kesätorpan värimaailmaa ja hankittua kaikenlaista kivaa kesäkotiimme sekä valmiiksi on tilattuna joitakin tapetteja odottamaan remontin toteuttamista.

Jokin viikko taaksepäin saimme muutaman työkaverin kanssa kokea huikean matkan Etelä-Afrikkaan, siitä riittää kertomista ja kuvia sen verran paljon että jätän sen postauksen vielä tulevaan. Pysytään realiajassa ja viikonlopussa, siinä ihanassa tunteessa kun pääsimme ensimmäistä kertaa talven jälkeen ihanalle kesätorpallemme Vallgårdiin.



Hiukan jännitti onko kaikki kunnossa ja millainen on ensimmäinen tunne kun kylmään ja kosteaan tupaan astuu. Mieluisa yllätys oli kun kaikki oli entisellään aivan kuin lähtiessämmekin, kolea kosteus ei ollutkaan vastassa eikä minkäänlaisia tunkkaisia hajuja. Olimme varautuneet että nukumme ensimmäisen yön asuntoautossa (joka on muuten myös tänä keväänä vaihtunut Teuvosta Aadolfiksi) kunnes saamme mökkiä lämpimämmäksi ja kuivemmaksi, mutta ilo oli suuri kun pääsimmekin heti yöpymään sisällä. Laitoimme useita kosteudenkerääjiä eri huoneisiin ja ne olivatkin täynnä vettä, luulen että auttoivat ainakin osittain asiaa.
Perjantai ilta oli sateinen kuin myös äitienpäivä sunnuntai, mutta lauantaina sai viettää aivan oikeaa kesäpäivää lyhythihaisessa. Niinpä puuhastelimme koko päivän ulkosalla siistien pihaa ja ruoatkin syötiin tottakai ulkona.
Olen niin tyytyväinen kun saimme etupihan puolelta kaikki pensaiden ja puittenjuuret raivattua vuosien heinäkasvuston alta esiin ja niinkuin ennen on ollut tapana piilottaa kaikki rikkinäinen johonkin pihanperälle, niin monenaista rompetta löytyi siivottavaksi saunan takaa täältäkin.





Jotain jätän muistoksi rytöläjästä vaikka rikkinäisiä olikin. Sommittelen jotenkin ne mukaan tulevaan kukkapenkkiin, eiköhän ne sinne sulaudu mukaan.


Sisällä emme juuri mitään vielä ennättäneet tekemään uuden kirppislampun asennuksen lisäksi, polttelimme vain tulta pönttiksissä ja nautimme tunnelmasta.



Tästä on ilo jatkaa tulevaa kesää ja remontteja. Kissojen häkkikin on tekeillä, joten katit oppikoon kulkemaan mukana jatkossa 😀


Mukavaa viikonalkua!

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

VAIN MUISTOT JA RAKKAUS JÄLJELLE JÄÄ

       
Elämä tuntuu joskus epäreilulle kun joudumme luopumaan perätysten läheisistämme. Koskaan emme ole valmiita tähän vaikka kuinka tiedämme sen edessä olevan ja kuuluvan osana elämää. Ikävä on suunnaton, hyvää matkaa rakkaimmista rakkain anoppini 💔
                    


                              Vaikka puhdasta kultaa sydän ois,
                              se kuitenkin uupuu ja sammuu pois.
                              Vain muistot ja rakkaus jäljelle jää.
                                      

torstai 17. tammikuuta 2019

NOUSIT VAIN LAIVAAN HOPEISEEN


Nousit vain laivaan hopeiseen,
joka seilasi meren taakse taivaaseen.
Ja siellä taivaan satamassa,
maassa niin ihanassa,
kuljet tähtipolkua,
kuulet lintujen laulua.

Ja kun taivaalta tähtenä katselet meitä,
ja silmissämme näet kyyneleitä,
silloin kerrot: Olen olemassa,
olen tässä, olen rakkaitteni sydämissä.
Pysyn aina lähellänne,
olen aina ystävänne.



Meitä kohtasi jälleen suuri suru, rakas tätini on nyt pois luotamme 💓

tiistai 1. tammikuuta 2019

VUOSI 2018

Niin se taas vuosi mennä hurahti ja monenlaista on sekin pitänyt sisällään, täytyi oikein alkaa miettimään mitä kaikkea onkaan tapahtunut vuoden aikana. Ja niin kuin se yleensä tahtoo mennä, vuoteen mahtuu niin surua kuin iloakin... isompaa ja pienempää.
Tammikuu alkaa meillä aina työn puitteissa talvi konferenssilla, niin myös tänäkin vuonna. Muuten edellisen vuoden tammikuu taisi menna lähinnä tytön uutta kotia laitellessa, se oli mukavaa yhteistä tyttöjen puuhaa...


Helmikuussa saimme sukuun pienen ihanan prinsessan ja minusta tuli kolmois täti 💓
Maaliskuussa prinsessa sai nimen ja työmatka Helsinkiin sattui sopivasti samoihin aikoihin kuin ristiäisetkin olivat, molemmista lapsistani tuli kummeja.


Maalis- huhtikuun aikana hiukan innostuin kotona maalauspuuhiin, olohuoneen ulosmenevät pariovet, ikkunapenkit ja makuuhuoneenlattia saivat uuden värin pintaan. Siinäpä ne tämän vuoden remonttihommat sitten olivatkin.









Vappuna pyörillä oleva pihasaunamme oli siinä vaiheessa, että juhlimme siellä tunnelmoiden melkein valmista saunaamme 😁



Toukokuussa kävimme äitini kanssa automatkalla Helsingissä Mamma Mia musikaalissa...


...ja samassa kuussa valmistui saunamme kokonaan ja pääsimme ensimmäisiin löylyihin. Eipä olisi uskonut miten kovalla käytöllä se on meillä siitä asti ollut! Nyt talvella ollaan muutaman kerran lämmitetty sisäsauna, muuten ollaan löylytelty monta kertaa viikossa pihalla.





 Kesä alkoi jo oikeastaan toukokuussa ja kesäkuussa nautittiinkin jo todella lämpimistä säistä.



Samalla heräsi ajatus omasta rauhasta ja kesäpaikasta, voisinko hankkia kenties jonkun pienen suloisen mummonmökin maalta! Työmatkoilla ajaessa näitä näkee ja ajatus sellaisesta alkoi pyörimään enemmän ja enemmän mielessäni, kunnes ilmoitin miehelleni sellaisen hankkivani tämän kesän aikana (Huom! Ilmoitin, sellainen minä olen) 😁 Siitä alkoi mummonmökin metsästys, aika monta hyvää vaihtoehtoaehtoa tuli käytyä monella eri paikkakunnalla. Ihania vanhoja pikkutaloja, mutta sitä oikeaa ei vielä kohdalle tullut kesäkuussa.


Juhannuksena otettiin asuntoauto taas käyttöön ja vietimme mukavan juhannuksen Raahen Multarannassa, siitä alkoi taas kesämatkailumme minikodin kanssa. 



 
Ennen lomaa lensin vielä kerran Helsinkiin työmatkalle missä kouluttajaporukkamme kokoontui...



Heinäkuu ja ensimmäinen lomamatka alkoi perinteisesti Fiskarsin- ja Billnäsin antiikkimessuilta, tällä kertaa mieskin lähti mukaan ja olimme liikkeellä asuntoautollamme. Matkamme kesti toista viikkoa, monta ihanaa paikkakuntaa!













 Lomalla reissattiin ympäri Suomea ja Ruotsia auton kanssa ja hellettä piisasi...


Elokuussa työt alkoivat jälleen perinteisellä kesäkonferenssilla ja tällä kertaa matkasimme Ruotsiin lentäen. Siellä teimme monenlaista kivaa, mutta parasta oli veneily Tukholman saaristossa ja päivä johtoportaamme kesähuvilalla!!





Tästä oli mukava aloittaa työt, mutta monta mukavaa omaa reissua oli vielä edessä.  Yksi niistä Kokkolan Rakkaudesta remonttiin tapahtuma missä pääsi jälleen huokailemaan ihanien vanhojen talojen sisustuksia ja remontteja, sekä ostoksille avoimien pihojen kirppareille 💓



 Elokuussa kävimme myös Juthbackan markkinoilla Uusi Kaarlepyyssä...


...ja samassa kuussa ennätin vielä löytää vihdoinkin elämäni rakkauden! Vallgård vei sydämeni ja niinpä minusta tuli onnellinen torpan emäntä 💓


Siitä alkoi yhteinen matkamme mikä loppui liian pian tältä erää syksyn lähestyessä.
Syyskuussa sattuma vei minut vieraululle työmatkallani vanhaan mummolaani. Ihania muistoja tuli mieleen lapsuudesta, muuttunut paikka mutta paljon myös tuttua... Retu-koiran koppi oli vielä metsän reunassa tallella 😍


Syyskuussa rakas anoppini muutti meidän kanssa samalle paikkakunnalle ja talo Kajaanista myytiin. Iso urakka tyhjennyksessä, mutta löytyi myös rakkaita muistoja miehen lapsuudesta 💓



Lokakuussa oli välillä jo pakkasta, mutta sitten taas yllättäin todella lämmintä. Vallgård laitettiin kuitenkin jo talviunille odottamaan seuraavaa kesää.


Kahdelta seinältä irroitimme jo hiukan pinkopahveja jotta näimme mitä alta löytyy, tästä on hyvä keväällä jatkaa...



Marraskuu toi mukanaan surua perheeseemme, läheisellä sukulaisella todettiin vakava sairaus. Olin todella väsynyt ja huoli kaikesta painoi päälle. Mutta voimia ja iloa elämään tuo siitäkin huolimatta perhe, ystävät ja nämä siskojen pienokaiset.


Pitkästä aikaa tapasin myös vanhan ystäväni ja kävimme Kajaanissa katsomassa Mininikkareiden näyttelyä museolla. Vanha harrastukseni sai sydämeni läpättämään, jospa joskus taas pääseen käsiksi tähän pieneen maailmaan.


Joulukuussa sain kuin taikaiskusta taas vireyteni takaisin, elämme päivän kerrallaan ja iloitsemme jokaisesta päivästä kun vielä täällä olemme kaikki. Toki myös yllättävä vanhan tuttavani kuolema antoi hiukan synkän lopun vuodelle, mutta nämä on asioita mille me emme voi mitään ja elämä jatkuu. Joulu meni rauhallisissa merkeissä kotona ja Tapanin-päivänä kävimme Kajaanissa missä olimme melkein kaikki koolla, äitini, siskot lapsineen ja tietysti omat lapseni ja pojan tyttöystävä. Olen onnellinen siitä että molemmat ovat löytäneet ihanat seurustelukumppanit rinnalleen ja elämä on heillä muutenkin mallillaan.






Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä kahdestaan kotosalla oman rakkaan ukko-kullan ja kissojen kanssa, saunomista ja herkuttelua... mitäpä muutakaan.



 Hyvää Uutta Vuotta teille kaikille ihanille blogini seuraajille!