Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden teinin äiti ja ihanan miehen vaimo, jonka sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti.

Asustelemme tällä kertaa vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

ETTÄ TÄLLAINEN PÄÄSIÄINEN

Meidän pääsiäinen taitaa hurahtaa sen ihmeempiä juhlia järjestämättä, kerrankin on aikaa muutama päivä touhuta kotona ja tyttökin meni Kajaaniin kavereidensa luokse. Saldona on että pukuhuone on tapetoitu ja nyt sitten vuorossa armoton pähkäily sisustamisen kanssa. Tähän tilaan ei päässäni ole ollut valmiina minkäänlaista visiota, koenkin tämän meidän talon haasteellisimpana huoneena. En vain oikein saa mitään järkevää ideaa päähän ja niinpä päivä onkin mennyt tavaroita ympäri pyöritellessä.
Tänään näyttää tältä, epätoivo valtaa mieleni  : (





Tiedättehän sen tunteen kun enään ei mikään vaihtoehto tunnu hyvälle ja pyörittelet tavaroita vain paikasta toiseen. Sen olen päättänyt, että ilman mitään uusia hankintoja on sisustuksen onnistuttava. Ainoa mikä silmään tällä hetkellä hyvältä näyttää, on tämä tapetti.


Se onkin jo kaksi vuotta odotellut kaapissa omaa paikkaansa, oli vain kerran ostettava kun silmäni siihen iskin. Pikkasen jännäsin onko pukuhuone sen oikea sijainti, mutta pelko oli turha...oli se. Kun nyt vain saisi tämän sisustus pulmankin ratkaistua.

Ei tämä pääsiäinen pelkästään tässä ole, sillä käväisin eilen pitkästä aikaa mutkin Kajaanissa. Sopivasti siellä sattui olemaan antiikkimessut ja pitihän siellä äidin kanssa käväistä. Lähdin aivan sillä mielin, että mitään isompaa en aio ostaa. Ja hyvin siinä päätöksessä onnistuinkin, saldoni jäi kuin jäikin tähän...



Nämä pienet suloiset miniatyyrit pääsevät nukkekotiin sitten joskus kun taas innostun aloittelmaan vanhan harrastukseni. Nyt tätä puuhaa riittää aivan tarpeeksi 1:1 koossa, joten minimaailma saa odotella vielä.
Vähänkö olen tyytyväinen itseeni, että ostokset jäivät tähän. Messujen tarjonta oli pääasiassa astioita, joten helppo oli päätöksessä pysyä. Vähän pettymys oli koko tapahtuma, vaikka myyjiä taisi olla normaalia enemmän paikalla. Mutta mukava oli jälleen tuttuja kauppiaita tavata ja muutamia tuttavia Kajaanistakin tuli vastaan.
Ajelin yöllä takaisin ja huomasin miten hyvälle tuntui palata kotiin tänne Ouluun, siitäkin huolimatta vaikka kova ikävä jäi poikaa ja vanhempiani. Olen niin tyytyväinen tähän maiseman vaihdokseen, taisi olla aivan oikea aika elämässämme tehdä tämä muutos. Vaikka ero vanhimmasta lapsesta tuntuu haikealle, niin on kuitenkin tosi asia että hänenkin tulevaisuus taitaa olla pian jollain aivan muulla paikkakunnalla. Elämän kait kuuluukin mennä näin, lapset kasvaa ja lentävät pesästä ulos.

Asiasta kolmanteen, suklaata pitää olla...


...vaikka kukko ei enään meillä vierailekaan, kuten se silloin teki kun lapset olivat pieniä. Tälle onkin naurettu monet kerrat, kun tyttö tunnusti olevansa monesti hereillä salaa, kun äiti hiippaili yöllä huoneessa piilottelemassa munia. Mukavia muistoja, jotka ovat perinteenä jo minun lapsuudestani.

Tänä pääsiäisenä  päätin varmaan jo kymmenennen kerran, että sipulikukat eivät ole minun juttuni! Alle viikko ja tulos on tässä : (


Aurinkoista pääsiäistä teille kaikille ihanat!

torstai 17. huhtikuuta 2014

ELÄMÄN OHJEITA

Tämä tulostettu ja kahvilla tuunailtu teksti paperilla on pyörinyt pöydällä jo viikkotolkulla. En raaskinut roskiinkaan heittää, onhan tämä hieno lausahdus hyvä painaa mieleen ja ottaa esiin aina tarpeen tullen siinä vaiheessa kun elämä ei tunnu ihan niin helpolta.


Mietin ensin kehyksiä, mutta tulin siihen tulokseen että se on ihan kiva juuri näin kaikessa yksinkertaisuudessaan.


Olkoon nyt siinä, se voi olla toisena päivänä jossain muualla. 


Aurinko paistaa ulkona mitä ihanimmin, inhottavan paljastava mutta samalla niin piristävä. Rakkaalta työkaveriltani saatu lemmikki-kukka (tai paremminkin tykötarpeet, pieni ruukku + siemenet) aloitti kasvunsa vinhaa vauhtia valoisalla ikkunalaudalla. 


Ruukku oli sellainen ikävän tylsä muovikippo, tiedättehän mitä tarkoitan?? Laiska tuunailija ei sen ihmeempiä kehdannut tehdä, kuin ottaa kostean talouspaperin käteen ja sipaista hiukan maalia siihen. Sopivasti sitä hankaamalla ruukkuun, tulikin kiva patina pintaan. Menee täydestä, melkein aito saviruukkuhan siitä tuli ja on ainakin minun silmääni paljon miellyttävämmän näköinen.


Pienestä sitä ihminen ilon saa, katsotaan miten lemmikki kasvaa. 



tiistai 15. huhtikuuta 2014

MITÄ MITÄ HÄH?

Mauno se tulee ja jyrää...oli tässä naurussa pitelemistä!


Sattupa sitten tänä aamuna ennen töihin lähtöä. Kerttu makoili sohvalla kaikessa rauhassa ja kun hetkeksi käänsin selkäni, tilalla olikin Mauno. Siinä se makasi tyytyväisenä ja vähän jännän näköisenä. Ihmettelin hiukan nopeaa kissan vaihtoa ja mietin minne se Kerttu hävisi...kunnes Maunon alta alkoi kaivautumaan esiin ensin jonkun tassu, sitten silmät ja korvat...
Katsokaa nyt tuota mokoman ilmettä...minäkö...mikä ihmeen Kerttu...mistä minä tiedän missä se on!!!
Alku tilanne jäi tietysti kuvaamatta, mutta enpä olisi heti hoksannut etä kirppuhan on siellä Maunon alla ja mokomakin rotjake makasi niinkuin ei olisi mitään tapahtunut :0)


No Kerttuhan sieltä kaivautui ulos ja Mauno jatkoi tyytyväisenä makaamista valloittamallaan paikalla.

Että sellainen kissa tarina tällä kertaa.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

NIPPELIÄ, NAPPELIA, HELMILILJOJA JA KISSOJA

Sen verran pitää pääsiäistä olla meilläkin, että helmililjat hankin kuin hankinkin kissa vaarasta huolimatta. Turhaan pelkäsin, aivan rauhassa ovat saaneet liljat kukkia pöydällä ja yöllä ne ovat kissojen saavuttamattomissa kaikelta varulta.


Ja sitten nippelit...


Radio sai puuttuvat nupit...kyllä Pirkka grillauskastike oli nyt meillä kovasana. Paripulloa (jo onneksi vanhaksi mennyttä, kröhöm) löytyi jääkaapsta, joten ostettavaksi jäi yksi lisää, folio korkiksi pulloon ja spraymaalilla suihkimaan korkkeja. Kyllä hätä keinot keksii!

Menköön tämä nappelista...


 Eikö miesten vessassakin voi olla vähän hömppäromantiikkaa??


Ja sitten loppuun vielä niitä luvattuja kissoja...


Vesipeto jälleen hanan äärellä.



Sen jälkeen uni taas maistuu, ensin näin päin...


...ja sitten näin.


Jos ette vielä ole oppineet erottamaan näitä kahta veijaria toisistaan, niin hempeän vaaleanpunainen nenähän kuuluu Maunolle. Toki livenä nämä kaksi erottaa jo isosta kokoerosta.

Mukaan tuli myös Kerttu...


...ja Kerttuhan ei ole hetkeäkään liikkumatta jos hereillä on :0)


 Paitsi sitten tässä, sainpas otettua kerrankin hyvän kuvan meidän murkkuikäisestäkin. Kuvissa niin kauniisti levällään oleva sänky, mutta mites petaat kun tällaisia kamuja lötköttää niin tyytyväisenä peittojen seassa. Kyllä se niin on, että taitaa kissat määrätä meillä tahdin :0)

Siinäpä sitä olikin montaa eri sorttia tarjolla tällä kertaa, ei muuta kuin hyvää alkavaa viikkoa sinne ruutujen taakse!

lauantai 12. huhtikuuta 2014

VESSA KAKKONENKIN OLIS SITTEN VALMIS

Ja näin se saatiin sitten päätökseen, miehen oma veski talon perällä olis valmis (hana vaihtuu vielä, samoin pytynkansi). Saatan kyllä vähän joskus lainata tätä miehistä komeutta itselleni, kas kun tuntuu siltä että se on tällähetkellä aivan lemppari huoneeni (sama tunne aina juuri vasta valmistuneesta tilasta). Pitemmittä puheitta, mennään asiaan...




Radio 30-luvulta, löytö Wanhan Talon Tavarat-putiikista. Sisuskalut olivat jo valmiiksi pois, joten siitä se idea sitten lähti...



Näppärä mieheni tekaisi siitä tilauksestani kaapin. Hieman ensin mukistiin tavan vuoksi vastaan, mutta kun tarkemmin selitin ajatuksen niin lämpesihän se tuttuun tapaan ajatukselle kuitenkin ;0)


Takuutodistus lämmitti mieltäni, näkyyhän radio olevan lähtöisin Kajaanista. Ihan oikeasti todistus kuuluu jollekin toiselle radiolle, mutta kuvitelmissani ajattelen että Kajaanin Väinö on kuunnellut juuri tätä toosaa.


Nupit ovat ajansaatossa jonnekin kadonneet, mutta uudet se saa piakkoin tilalle...idea muhimassa jo.


Hana möhköle ei oikein silmiäni miellytä, molemmat vessat saavat jossain vaiheessa uudet tilalle kun vain sopivat löydän.


Allas löytö Menneitten Majalta.






Ja homma jatkuu, nyt taustalla pauke kuuluu pukuhuoneesta :0)

Aurinkoista lauantaita!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

PANNUKAKUN MITTAINEN JUTTU, TAI HIMO HAMSTRAAJAN TARINA

Tästä se sitten lähti...




Aina aika ajoin saamme herkutella pannarilla, kun tyttärelle iskee yllättävä halu tehdä jotain hyvää. Ja tähän hyvään on erinomaiseksi reseptiksi todettu tämä ohje joka nyt ikuistettiin myös keittiön seinälle.


Siihen vähän vadelmahilloa päälle ja juuri sopivan kokoinen "pieni" nokare jäätelöä, maku nautinto on taattu... nam ja slurps...samoin ylimääräiset kilot!
Samalla kun tuli otettua jälleen kuvia keittiöstä (kun muutakaan valmista ei juuri vieläkään ole), napsin otoksia myös jälleen kaikista aarteista mitä on tullut eri paikoista haalittua.


Huomasinpa taas kerran JÄLLEEN, että taidan olla melkoinen hamsteri (hamstraaja) mikäpä nyt sitten oikea nimitys tälle taudille onkaan...






Kun sitä kaikkea kivaa ja kaunista tuppaa tulemaan vastaan vähän turhankin usein, alkaa hyllyt olemaan täynnä tätä kaikkea ihanaa. Jostain sairaan ihmeellisestä syystä jopa tykkään siitä, että etenkin keittiössä on paljon tavaraa...sitä kaunista ihanaa, aarteita vuosien varrelta (minimalistisen sisustaja kauhu). Uskokaa tai älkää, muistan kaikki mikä on mistäkin löydetty tai saatu.

Nyt en taida enempää tunnustaa kerralla heikkouksiani, palataan niihin taas joskus sitten myöhemmin...
ÖITÄ!