Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







lauantai 14. joulukuuta 2019

NYTKÖ JO?

Joulu näyttää tulevan aivan liian pian, eihän sen vielä pitänyt! No, onneksi sen kanssa ei tarvitse liikoja hössöttää, lahjatkin alkaa olla kasassa. Tänä vuonna taas kerran sovimme että mitään mahdotonta lahjahömpötystä emme harrasta, mutta ensimmäisen kerran aion myös sen toteuttaa. Eiköhän se hyvä mieli muistamisesta tule vähemmälläkin, vai mitä olette mieltä?


Pitkästä aikaa ostin jouluruusun, voi jos se pysyisi hengissä edes joulun ajan. Piparit säilöin narupurkkiin näytille, saattaa olla että tulevat olemaan enemmän koristeita kuin syötäviä.


Koristelua meillä on maltillisesti, erilaiset kuuset näyttävät olevan meillä teemana tällä kertaa.


Ja kynttilät, niistä se parhain tunnelma tulee!



Hyvää kolmatta adventtia!

maanantai 9. joulukuuta 2019

HÄMYT

Täällä hämyillään oikein urakalla! Hassua ja ristiriitaista että rakastan tätä hämyilyä ja kuitenkin samalla valon vaikutus virkeyteeni on todella merkittävä. Ehkäpä se juttu onkin siinä että pimeys antaa ikäänkuin luvan olla vähän laiskempi ja hyvällä omallatunnolla voi tekemisiä lykätä odottamaan valoisampia aikoja 😀



Meillä joulukoristeet tulevat pikkuhiljaa joulukuun aikana, kuusi koristellaan vasta aatonaattona perinteiden mukaan. Vaikka nyt kyllä hiukan mietin että laitammeko kuusta tänä vuonna laisinkaan, olen joskus ennenkin jättänyt hankkimatta ja hyvin on joulu mennyt ilmankin. Kun talossa ei ole enään lapsia, tuntuu että suurempi hössötys jää vuosi vuodelta vähemmäksi.


Pitkästä aikaa paistoin pipareita, vaikka ne eivät ole oikein meidän perheen herkkuja. Ajatus oli että näitä pieniä taloja voisin viedä viemisinä muutamille asiakkailleni, mutta sen verran rupusen näköisiä tönöjä sain aikaiseksi että taitaa jäädä kotiin koristeeksi.


Ihana tuoksu näistä kyllä tuli, rakastan jouluntunnelmaa vaikka en nyt niin hirveästi sitä laitakaan. Odotan joululta vain rauhoittumista ja leppoisaa oleilua kotosalla, mitäpä sitä muuta tarvitsee... no ehkä vähän kinkkua ja muutama suklaakonvehti, sekä lasten vierailua. Tänä vuonna vietämme aikuisten joulua, kaikki pienempi suvunväki ja mummo ovat tällä kertaa etelässä. Nautin kyllä salaa siitä että meidän ei tarvitse lähteä mihinkään kun kerran järjestely on tällainen, vaikka aina niin ihana onkin ollut nähdä kaikkia rakkaita. Mutta tänä vuonna näin ja ehkäpä ensi vuonna sitten taas erilailla.

Mites teillä muilla, onko suuri juhla tulossa vai ihan rauhaisaa oleskelua?

tiistai 3. joulukuuta 2019

LAPSELLISTA TOUHUA

Nyt kuulkaa lapsettaa ihan kunnolla ja kaikki alkoi tästä...


...Tornion kirpparilta nämä bongasin, kokoa barbi. Oikeastaan kaikki lähti vielä aikaisemmasta liikkeelle, tarina menee näin.
Kerran eräällä Oulun kirpputorilla näin aivan upean puisen rokokoo-tyylisen korukaapin joka oli juuri sopivan kokoinen barbileikkeihin, näin ajatteli heti nainen joka lapsena oli hulluna kaikenlaisiin nukkeleikkeihin. Jätin ihanuuden ostamatta koska pöljyyttäni silloin ajattelin järkevästi, että eipä meillä ole ketään sen ikäistä tällä hetkellä joka näillä leikkisi. Olen katunut tätä siitä lähtien kun kävelin ulos ovesta ilman kaappia, niinpä salaa olen vilkuillut ja toivonut hartaasti että sellainen tulisi uudestaan vastaan jossain, vaan eipä ole tullut. Mutta nämä korikalusteet tuli ja enään en antanut järjenäänen pilata mahdollisuutta, oli lapsia tai ei!!

Myöhemmin vastaan tuli rukki ja kas... kokoa barbi jälleen!


Nyt siis omistin ihanat korikalusteet ja rukin, mistähän sen kaapin saisin?? Se asia ratkesi viime viikolla kun olin työmatkalla Rovaniemellä ja töiden päätteeksi tein tapani mukaan kirpputorikierroksen, on muuten huippuhyvät kirpparit jos liikutte siellä päin!
Arvatkaa mikä tunne kun näin tämän kaapin!!!! Ei ehkä ihan niin huippu kuin se edellinen, mutta lähelle sitä ehdottomasti. Pieni sisäinenlapsi heräsi eloon ja nappasin komeuden kainalooni tiukkaan otteeseen aivan kuin olisin arvokkaammankin aarteen löytänyt 😂


Ovissa oli vähän makuuni liian koristeelliset kukkakuvioidut lasit, näprääjänä en tietenkään niihin tyytynyt vaan lasit meni vaihtoon ja ripustelin oviin ruutuverhot. Kyllä nukkejenkin kalusteet pitää näyttää hyvältä, ehdottomasti!


 Omista aarrekätköistä löytyi vielä upea peili sekä pieni ruukku ja kasvi, täydellistä!


Ja kun tämä löytöjen ketju lähti liikkeelle, niin eiköhän vielä kuin sattuman kaupalla eteeni tullut aivan upea posliiniamme... ja tietysti kokoa barbi. Hassua, kaikki samalla viikolla!!


 Nyt sitten alkoi lapsettaa, barbeja en omista mutta pari pientä nallea kylläkin. Hih..



 Tämä nalle tykkäsi että ammeelle pitäisi tehdä jotain...


... ja niinpä amme muokkautui pian sen näköiseksi kuin sen mielessäni ajattelin. Nyt on parempi, sanoi nallekin ja hyppäsi kylpyyn 😂



 Nyt sitten on kasassa korikalusteet, kaappi, amme ja rukki... mitähän seuraavaksi?


Eihän näitä millään raaskisi piiloon laittaa, jospa ihailisi vielä vähän aikaa. Niin että... lastenlapsia odotellessa!!

maanantai 2. joulukuuta 2019

PIKKUHILJAA

Kylläpä tämä syksy on mennyt nopeasti, tuntuu aivan uskomattomalle että todellakin mennään jo joulukuussa!! Nyt sitten virallisesti annan luvan itselleni pikkuhiljaa virittäytyä joulutunnelmiin, tänään laitoin autossa jouluradiokanavan kuulumaan ja itsenäisyyspäivänä perinteisesti korkataan ensimmäinen konvehtirasia juhlan kunniaksi. Viikko takaperin olimme pikkujoulumatkalla, niinpä ensimmäinen ja toivon mukaan myös viimeinen jouluateria ennen joulua on syöty. Hyasinttejä en ole malttanut olla ostamatta ja eilen ripusteltiin tähtivalo pitkien tikkaiden avulla yläikkunoihin. Vähitellen joulu saapuu, vähäeleisesti kylläkin... en tykkää laittaa hirveästi koristeita vaan ennemminkin fiilistelen tunnelmilla. Kynttilöitä kuluu taas urakalla, onneksi olen hyvin varustellut varastoni taas.





Pohjoisen reissulla kävin asiakkaani järjestämissä myyjäisissä, missä oli myytävänä ihania kehitysvammaisten työpajalla valmistettuja tuotteita. Pakkohan sieltä oli jotain kotiinkin tuoda ja en todellakaan raaskinut niitä enään kaappiin piilottaa.




Viime aikoina on tullut jostain syystä taas lipsahdeltua enemmän kirppareilla ja kaikenlaisia aarteita on kulkeutunut kotiin. Onneksi myös oma kirppispöytä on tyhjentynyt ihan kiitettävästi, joten suonen anteeksi itselleni hairahdukseni 😀 Yhtään löytöäni en kyllä toistaiseksi kadu, tätäkin jalkalamppua olen etsiskellyt jo pidempään.




Kesätorpalle oli tarkoitettu, mutta aika kiva tässäkin. Jää nähtäväksi mihin päätyy, vai jatkuuko jalkalampun etsintä torpalle yhä. Ehkä tässä kirppistelyssä onkin parasta se, että joudut hakemaasi tavaraa etsimään ja odottelemaan että se löytyy. Se tunne on huippu kun etsimäsi tulee eteen! Joskus myös sopiva tavara tulee vastaan juuri sopivaan hetkeen sattumalta, kuten tämä suloinen Arabian saippuakuppi. Aikani pyörittelin käsissäni ja mietin (todellakin mietin) että tarvitsenko ihan oikeasti tätä. Päätin kuitenkin että viiden euron hinnalla sen otan ja annan vaikka lahjaksi jollekin jos en itse tarvitse. Mutta kas, sehän on kuin tehty työkaveriltani saamalleni kasvosaippualle!



Tällaisia kuulumisia täällä, ehkäpä paljastan seuraavaksi mihin olen myös hurahtanut 😁

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

OUTOA

Onkohan minusta tullut talvi-ihminen, rakastan valkoisia maisemia ja pimeitä iltoja... outoa kertakaikkiaan miten nautin tästä. Heilun kuin hullu kameran (siis puhelimen) kanssa ja räpsin kaikki erilaiset tunnelmat talteen, muisti täyttyy uhkaavasti koska en millään raaskisi mitään poistaa sieltä. En myöskään kesätunnelmia, koska niistä saan voimaa ja ihania muistoja menneestä kesästä Vallgårdin parissa. Aina kun elämä alkaa tuntumaan synkältä, saa nämä kuvat minut taas palautettua parempiin fiiliksiin.






Pienet kuuset ovat perinteiseen tapaan tuotu jo hyvissä ajoin sisälle tuomaan hiukan lisää tunnelmaa talveen ja ehkäpä siihen lähestyvään jouluunkin.


Kirppispöytään olen kantanut taas valtavasti sisustustavaraa myyntiin, joku niistä on kuitenkin jäänyt vielä lopulta omaan käyttöön... kuten tämä vanha pyörälyhty.


 Talvipihalla näkyy monenlaista elämää ja kissoilla riittää jännittäviä hetkiä niiden parissa.







Pihasaunassa käynti on talvella aivan ihanaa, tuntuu aivan siltä kuin hyppäisit kaupunkielämästä aivan muuhun maailmaan.


Silloin kun ei viitsi alkaa lämmittämään saunaa pihalle, fiilistellään sisäsaunan hämyisissä tunnelmissa "tähtitaivaan" alla.





Näissä tunnelmissa täällä vietellään talvipäiviä, kyllä meidän rikkaus on neljä vuodenaikaa!