Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden teinin äiti ja ihanan miehen vaimo, jonka sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti.

Asustelemme tällä kertaa vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







maanantai 29. syyskuuta 2014

VIIKONLOPPUNA TAPAHTUNUTTA

Viime viikonloppuna oli jälleen syksyn Antiikki- ja keräilymessut Oulussa ja kuten arvata saattaa, olihan siellä käytävä pällistelemässä runsasta tarjontaa ja tervehtimässä tuttuja kauppiaita. Jokin taitaa nyt viirata todella päässäni, sillä en jaksanut oikein innostua mistään ja paikalla taisin viipyä peräti 1 ja puoli tuntia...kyllä mieskin oli ihmeissään kun rouva palasi niin pian kotiin :D

Jotain kuitenkin löysin, jotain aivan pientä...




Tässä kaikki, valokuva vuodelta 1910 ja vanhatkoukut...ei huono!

Sillä välin kun lähdin humputtelemaan messuille, jäi miespolo uurastamaan remontin pariin. Tästä se taas kesätauon jälkeen lähtee, vuorossa aulan kaarevan seinän suoristaminen ja makuuhuoneenpuolelle suunnitelmissa kauan kaivatut vaatekomerot.

Tästä aloitettiin...



Ja niin lähti seinä...


...uutta tilalle...



...tältä näyttää tänään. Tässä vaiheessa ei minusta juuri ole apua ollut, mutta maalausta ja tapetointia on luvassa lähipäivinä.


Tähän tulee komerot tilalle. On se niin onni kun on taitava remppamies omasta takaa, täytyy kyllä ihailla ja kiittää...pus pus!!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

torstai 25. syyskuuta 2014

PUKUHUONEEN NURKKAUS

Tämä pieni nurkkaus pukuhuoneessa josta pääsee talomme toiseen vessaan, on osottautunut jostain syystä minun päässäni oikeaksi murheenkryyniksi. Mikään ei näytä eikä tunnu hyvälle ajatukselle, mutta nyt tein sentään asialle jotain. Onko tuttu tunne kenelläkään muulla?






Pepiltä ostetut helmililjat pääsivät  ikkunalle, vaikka alunperin kyllä olin ajatellut säästellä nämä pääsiäiseen...silloin olisi ehkä oikeampi aika niille. Mutta näyttävät niin somalta että saavat olla nyt siinä!








Huoneen ikkuna jää tänne nurkan taakse, joten tila on muuten aika hämyinen tunnelmaltaan. Navetan ikkunaratkaisut eivät ole mitenkään hirvittävän suotuisia luonnonvalon kannalta, mutta kohtapa taas elelemme pimeämpiä aikoja muutenkin ;D


Kun katsoo ulos ikkunasta, niin karu totuus paljastuu...syksy on tullut ja on niin kylmä...eilen satoi luntakin joka onneksi suli kuitenkin samantien pois!



Keittiössä vielä pieni muisto reilun viikon takaa! Ihanaa torstaita kaikille, taidan vetäistä vaatetta päälle ja lähteä ulos reippailemaan!

Ps. Se vessa pukuhuoneen perällä...



tiistai 23. syyskuuta 2014

KOTIINPALUUMATKALLA POIKETTUA

Lento Turkista saapui perjantaina Kajaaniin ja lauantai aamuna lähdin ajelemaan kotia kohti Ouluun. Samalla päätin poiketa pitkästä aikaa katsastamassa Vaalan kirpparit kun kerran ohi ajelin. Antiikkikirpparilta en löytänyt mitään, alkaa tuntumaan siltä että omistan jo kaikki mitä siellä on tarjolla ;D Poikkesin tietysti myös Pänikässä ja Piirongissa, jotain pientä mukaani nappasin.


Olen halunnut vaihtaa pöytäpuhelimen tähän malliin kun sopivan edullinen vastaan tulee ja nyt se tuli.


Ihastuttava pitsilakana...


...viinipullonavaaja...


...sekä tämä komea herra silinterihatussaan. Oman kaupungin parilla kirpparillakin käväisin edellisellä viikolla, taas avattiin yksi uusi paikka. Sieltä nämä pienet löydöt...


Pieni jalallinen lasikulho



Vuoka joka kokonsa puolesta sopii vaikkapa kukka-asetelmalle...joulua tässä jo hiukan ajattelin


Valokuvakehyksiä...


...sekä pöytäliina, kaikki muutamalla eurolla!!

Turkista tein ostokset enemmänkin lapsille, mutta jotain halusin muistoksi itsellenikin. Siellähän paikalliset tykkäsivät juoda teetä ja monessa paikkaa sitä mielellään tarjosivatkin. Teekupit ovat pieniä lasisia jonka alla on aina pieni asetti. Tällaiset versiot löysin kotiin viemisiksi...



Pieniä ovat, mutta miksipähän näistä ei voisi vaikka glögiäkin juoda. Sitä aikaa saadaan vielä onneksi odotella, vaikka taisipahan tuo radiossa luntakin lupailla...HUI!!


Niinpä Maunokin päätti vetäytyä peiton alle :D Niin taidan tehdä minäkin nyt, hei vaan!

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

TERVEISIÄ ALANYASTA

Hei vaan ja terveiset helteisestä Alanyasta, viikko nautittu 31 asteen lämmöstä ja auringosta. Äitini halusi järjestää tyttärelleen pientä virkistystä elämään ja niinpä teimme suhtpikaisen päätöksen lähdöstä ja eikun nokat kohti Turkkia. Lähtö oli viime viikon perjantaina Kajaanin lentokentältä. Paikka oli kaunis ja näkemistä olisi varmasti riittänyt muutamalle lisäpäivällekin, mutta kyllä kotiinpaluukin tuntui kivalle touhukkaan viikon jälkeen.






Yöllä oli pilkkopimeää ja lämpöä noin 24 astetta, kuuta emme nähneet taivaalla yhtenäkään yönä. Upea ukonilma valaisi taivaan tiistai iltana, mutta vettä ei satanut silloinkaan.


Kävimme retkellä Kale-kukkuloilla (Linnoituskukkulat), siellä oleva linnoitus ja markkinapaikat ovat 1200-luvulta.


Emme nousseet kuin noin 300 metrin korkeuteen, mutta näkymät kaupunkiin oli jo sieltäkin huikeat. Alla vanhoja "markkinakojuja", myöhemmin tiloja on käytetty hautapaikkoina.




Katsokaapas hautakivessä olevia vuosilukuja, aika vanha herra kyseessä!!! Oppaamme kertoi tähän selityksen, jossain vaiheessa Turkissa on muutettu ajanlaskua 600 vuotta eteenpäin.


Myös täällä sijaitsi yksi monista moskeijoista, tällaisista torneista kuuluu kaiuttimien kautta viisi kertaa päivässä rukouskutsut...ensimmäinen oli aamulla klo 5.30. Rukousajat liittyvät auringon kulkuun vuorokauden aikana.


Kasvillisuus on kyllä mitä huikeinta, oli hauska nähdä myös isoja kaktuksia luonnossa eikä vaan aina purkeissa kasvatettuna.



Kissoja oli jokapuolella ja voitte vaan kuvitella miten ihastuksissani olin kun pääsin rapsuttelemaan näitä karvakuonoja olimmepa missä tahansa. Kameran muistikortille taisikin tallentua aika monta erilaista kissaa matkan aikana ;D


Täällä kävimme syömässä retken aikana...


...aika huikeissa maisemissa saimme lounastaa...



...ja täältäkin sain ystävän


Kävimme myös tippukiviluolassa...


...ja kuinkas muutenkaan, olihan sielläkin kissanpentuja :D


Kävimme vielä kuvaamassa huikeita maisemia yläilmoista. Tämä on suosittu paikallisten retkeilypaikka perheiden kesken heidän vapaapäivänään








Monenlaiseen kyytiin olisi ollut mahdollisuutta...


Täällä olemme satama-alueella, mistä pääsi tekemään mukavia pieniä risteilyjä merelle




Mekin lähdimme parin tunnin seikkailulle merirosvolaivalla.


Olimme ainoat suomalaiset äitini kanssa, sillä matka oli varattu venäläiselle seurueelle. Mutta kiltti laivan kapteeni lupasi ottaa meidät mukaan ja eipä siinä mitään, hauskaa oli naapurin kansankin seurassa :D


Saimme ihailla maisemia mereltä päin...




Taustalla näkyy Linnoituskukkula, jossa kävimme aikaisemmalla retkellämme. Laivoja oli liikkeellä useampiakin, saimme kokea millaista seilaaminen on natisevalla ja keinuvalla puulaivalla...


...seurana myös pari merirosvoa






Alanyassa on myös ihana puisto, jossa olisin voinut istuskella vaikka pitempäänkin. Olisipa meillä suomessakin tällaisia!











Juuh...tällaisen voisin tilata meidänkin pihalle!!!




Ja sitten yllätys puiston päässä, CAT HOUSE...


...olin myyty!


Kyllä oli lokoisat oltavat kissoilla, täällä kävi hoitajat siivoamassa ja ruokkimassa karvatassuja


Muutamia kulki tarhan ulkopuolellakin...





Tämä pieni pystytukka oli aivan minun lemppari killi, olisi niin tehnyt mieli napata mukaan!!



Siihen se pieni asettui jalkojen juureen makoilemaan, oih...se oli rakkautta se!


Alanya on viimeisen päälle turistipaikka, joten sieltähän tietysti löytyy myös...


...Heikin baari ;D Hyvin oivallettu, sillä jokaikinen suomalainen tuntui tietävän kyseisen paikan ja pitihän sitä meilläkin käydä siellä kerran syömässä. Iltaisin ruokapaikoissa oli erilaisia esityksiä, tässä yksi niistä...


Täällä oli aivan luonnollista että myös lapset saattoivat olla mukana työ- ja yöelämässä, meillä varmasti olisi pian sosiaalityöntekijät puuttumassa asiaan.

Löysin myös antiikkia, mutta hinnat olivat sen verran tyyriitä että saivat jäädä suosiolla sinne. Halvin taisi maksaa 175 euroa...joten päätin käväistä kotiin palatessa mieluummin Vaalan kirppareilla :D




Juttua ja kuvia riittäisi vielä vaikka kuinka, mutta eiköhän tässä ole jo teille riittämiin katseltavaa. Tiedän että kuvat eivät samalla tavalla hetkauta ulkopuolisia, itsellä riittää sitä muisteltavaa hauskasta matkasta enemmänkin. Laitan vielä kuitenkin muutaman kuvan hotellistamme, olihan se "kotimme" viikon ajan.

Huoneestamme...



...ikkunasta näkyi kadulle...


 ...parvekkeelta moneen suuntaan





Joka aamu siivooja neidit olivat taiteilleet peitoista mitä ihanampia luomuksia sängyille



Pihalla oli tietenkin uima-allas, jossa olikin mukava käydä virkistäytymässä


Rakennukset ovat vierivieressä, mutta siltikin talojen väliin mahtui paljon kasvillisuutta. Talojen katoilla oli hauskan näköisiä tynnyri viritelmiä, niissä lämmitettiin auringolla vettä...kätevää!



Sulassa sovussa hotellit ja paikallisten asuintalot.

Tästä runsaasta turismista kertoo se, että kaupungissa asuu kantaväestöä n. 110 000. Viereisiä kyliä on liitetty kaupunkiin niinkuin meillä suomessakin, joten kaikkiaan paikallisia on 250 000. Mutta turistikautena loka- marraskuussa kaupunki täyttyy työntekijöistä ja turisteista, hotelleja on 2000 kpl...melkoinen määrä sanoisin! Alanya on myös suosittu matkailukohde Turkkilaisille, noin puolet ovat oman maan vierailijoita. Loppuvedoksena sanoisin että kiva ja kaunis paikka, mukava kokemus. Ainoa ärsyttävä asia oli liiallinen tyrkyttäminen ja kauppaaminen, miesten lirkutteluun tottui alkuhämmennyksen jälkeen ;D Jos haluaa paikkaan mikä ei ole näin täynnä kaupustelijoita ja turisteja, niin silloin tämä ei ole sopiva paikka. Lämpö asteet olivat välillä tuskallisen kuumia, mutta ei mitään siihen verrattuna kuin ne ovat olleet heinä-elokuussa...silloin saattaa olla jopa lähelle 50 astetta lämpöä...huh!

Nyt lopetan että teille ei käy näin...


Koiria emme nähneet kuin neljä kappaletta koko matkan aikana ja lintuja siellä ei juurikaan ollut, taisivat olla vielä meillä suomessa.

Pitkä tuli tästä tarinasta, kiitos kun jaksoitte olla mukana. Aurinkoista sunnuntaita!