Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt yhden teinin sekä yhden nuoren herran äiti ja ihanan miehen vaimo, jonka sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogissa seuraillaan myös näiden veijareiden touhuja ja kommelluksia.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







keskiviikko 4. toukokuuta 2016

VANHANAIKAISTA

Uusin innostus saviruukkuihin ja perinnekasveihin alkoi nyt. Olin Irkan luona Tarinat-kaupassa nähnyt tämän kasvi ihanuuden jo monet kerrat, kunnes iskin siihen silmäni. Aivan selvästi kevät ja aurinko tekee tehtävänsä, yhtäkkiä aloin näkemään sen kauneuden, patinoitunut sariruukku ja ihana perinnekasvi. Se kuuluu meille ja niinpä hieroimme kukasta ruukkuineen kaupat : )




En muista kasvin nimeä, mutta kaunis se on. Samalle päivälle Citymarketissa käydessäni, pisti silmään toinen erikoisuus. Jälleen patinaa ja saviruukkua, kasvista en tiedä onko perinnettä vai ei mutta näyttää sopivalta meille.



Sisäinen sisustushirmu on nyt valloillaan, joten antaa mennä vaan...kohta siirrytään pihalle hääräämään. Sohva asioita pohtiessa, tehdään pienempiä kikkoja ja muutoksia. Vanhat taulunkehykset siirtyivät olohuoneen seinälle.



 Mitähän sitä seuraavaksi keksisi, päässä liikkuu monenlaisia ajatuksia. Ei muuta kuin mukavaa helatorstaita!

maanantai 2. toukokuuta 2016

IHAHAA IHAHAA, HEPO HIRNAHTAA...

Ja niin kotiutui hepo uuteen kotiin, kun ystäväni Kajaanista päätti luopua vanhasta kaveristaan.



Heppa on todella hyvässä kunnossa, kestäisi hyvin vielä käyttöäkin. Kiitos ystäväni, lupaan pitää hyvää huolta ratsusta!!

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

MELKEIN TYYTYVÄINEN

Haastava olohuoneemme alkaa olla siinä pisteessä että alan olla jo melkein tyytyväinen. Kalusteet ovat nyt mieleiset lukuunottamatta sohvaa. Se on aikansa palvellut ja kun sopiva sattuu kohdalle saa entinen väistyä uuden tieltä. En ole vielä asian eteen tehnyt mitään etsiskelyyn liittyvää, mutta luulen että pian alan olla kypsä sillekin ajatukselle. Auringon paisteella tänään huomasin sohvan näyttävän lilalta...hyi, sehän ei kyllä käy!!







Hankin kotiimme kolmannen ihanan taljan Tarinat-liikkeestä, vaalea piristää tilaa nyt kun kaapin väri vaihtui tummemmaksi. Nämä tiibetinlampaantaljat ovat niin ihanan silkkisiä, pehmeitä ja kevyitä, aivan erilaisia kuin suomalaisten lampaiden taljat.




Vitriinin sisältö piiloutuu pitsien taakse...


Tässä uusi tv-kaappimme...





Aivan loistoyksilö, vaihdoimme vain laatikot yläreunasta hyllyn alle ja muutimme hiukan saranointia jotta ovet aukeavat kokonaan (saranat eivät ole vielä tässä kuvassa paikoillaan ja kaapin sisälläkin näkyy vielä vähän ylimääräistä tavaraa vitriinistä). Nyt mahtuu sisälle isompikin toosa kunhan sen aika tulee ; ) Kaappi on löytö Oulusta Wanhan Talon Tavarat nimisestä liikkeestä.

Tarinoista löysin ihanan vanhan räsymaton eteiseen...



 ...voisi siis sanoa että eteinenkin on nyt sitten mattoa myöten valmis.
 En tiedä voiko kodinsisustuksesta koskaan sanoa että se olisi valmis, luulen että se on aivan mahdoton yhtälö tällaiselle mielensämuuttajalle ; ) Mutta se että tavarat eivät enään ole pahvilaatikoissa ja tavarat näyttäisivät olevan jotakuinkin omilla paikoillaan, tuntuu todellakin siltä että asumme valmiissa paketissa.

Aurinkoa tulevalle viikolle!

lauantai 30. huhtikuuta 2016

WANHASSA VARA PAREMPI

Kalusteemme on vuosien varrella vaihtunut yhä enemmälti vanhoihin ihaniin yksilöihin, niissä vain on sitä jotain! Jakaa varmasti hyvin vahvasti mielipiteitä, mutta tänne meidän 1924 rakennettuun maalaistaloon ne vain sopivat niin hyvin. Mitään tiettyä tyyliä ei kotimme sisustus seuraa, tänne pääsevät kaikki ne yksilöt jotka vain silmää  miellyttävät ja jokseenkin toisten tavaroiden kanssa riitelemättä natsaa. Torin kautta myydyt Iskun kalusteet pääsivät hyvään kotiin ja sain jopa valokuvan samalle illalle siitä miten kaapit olivat heille sijoittuneet. Eihän tästä voinut kuin tulla iloiselle mielelle, hyvät kalusteet menivät juuri sinne minne pitikin. Meille sitten saapui kaksi hiukan vanhempaa yksilöä tilalle, toisesta olette nähneet vain pienen nurkan kuvassa syystä että kaappia vielä hiukan fiksaillaan tv-kaapiksi sopivampaan muotoon. Tämä toinen komistus saapui torstaina, vielä pientä puunausta kaipaa tämäkin.









Ai että tykkään tästä kaapista, pieni rujous näin vanhaan kaappiin kuuluu. Olin ensin suunnitellut maalavani tämän, mutta kun se saapui kotiimme muuttui suunnitelma kertaheitosta. Samaa mieltä oli mieskin, joten aito patina saa jäädä näkyviin koko komeudessaan.



 Vappusää on ollut mitä kaunein, näissä merkeissä toivottelenkin oikein hyvää vappua!

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

MIKSI BLOGGAAN


Sain Mintulta haasteen jonka aiheena oli miksi bloggaan. Minttulan elämää blogista luin monta todella hyvää syytä miksi bloggaaminen on kivaa ja olenkin jokaisesta toteamuksesta aivan täysin samaa mieltä! Seuraavaksi kerron oman tarinani mistä kaikki lähti liikkeelle ja miksi tätä yhä teen.

Täytyi aivan itsekin tarkistaa heti alkuun minä vuonna olen blogin perustanut ja hui kamalaa...sehän on vuosi 2010!! Syksyllä on siis blogin 6-vuotis synttärit, lupaan sitten minäkin järjestää arvonnan teille ; ) En ole mikään hanakka järjestelemään sellaisia, enkä hankkimaan lukijoita millään ylimääräisillä kommervenkeillä...riittää aivan että pidän tätä ihan omaksi iloksi ja omana kotipäiväkirjanani. Tokihan on kiva että täällä seuraajiakin on ja silloin tällöin mukavaa kommenttiakin tulee, ainahan se mieltä lämmittää!!! Kiitos siis niistä kaikille jotka muutaman sanan jätätte merkiksi käynnistänne ja niillekin jotka käytte täällä aivan hissukseen salaa!
Joka päivä kävijöitä näyttää olevan ja uuden postauksen ilmestyessä jopa aika huikeitakin määriä, mutta turhan hiljaisia olette : ) Toki myönnän itsekin olevani aikalailla laiska kommentoija välillä, ei se silti sitä tarkoita ettenkö seuraisi säännöllisesti aika montaakin blogia. Elämä vain tahtoo olla välillä kiireistä ja silloin helposti jää kommentit antamatta. Olen kyllä ollut huomaavinani että blogimaailma on jotenkin lössähtänyt instagramien ym. tullessa kuvioihin mukaan. Itse en niistä piittaa, joten en ole mukana käyttäjänä enkä sen koommin seuraajanakaan. Ei niissä ole mitään vikaa, mutta itse tykkään ja olen yhä blogien kannalla (voi johtua siitäkin että olen aivan onneton rähmäkäpälä tällaisten uutuuksien kanssa). Luultavasti joskus joudun syömään sanani, kun tunnetusti jälkijunassa tulen perässä monissa asioissa : ) Ihmettelen oikeastaan itsekin tätä, koska rakastan katsella nimenomaan kuvia ja liian pitkät tekstit (kuten nyt tässä omassa postauksessani) puuduttavat minut ja hyppäänkin ne luontevasti yli jos en jaksa alkaa niitä sen tarkemmin lukemaan. HUOM!! Tämäkään ei tarkoita että niissäkään olisi mitään vikaa, mutta nämä ovat niitä minun omia tuntemuksia ja tapoja lukea blogeja.

Blogini on siis perustettu lokakuussa 2010 ja se mistä kaikki lähti liikkeelle, oli silloisten ihanien asiakkaitteni toive. Olin silloin yrittäjänä Kajaanissa ja pyörittelin Sofin Tupa nimistä sisustusputiikkia ja tein siinä lomassa myös sisustus-stailauksia asiakkaille.


Heitä kiinnosti kovasti miten olen sisustanut oman kotini ja siitäpä ajatus sitten lähti. Miksipä en voisi raottaa omaa elämääni sen verran, että päästän heidät kotiimme kuvien välityksellä. Olenhan aina rakastanut sisustamista ja koti on ollut se paikka missä näitä asioita tulee toteutettua. Samalla tietysti ajattelin että tulen hyödyntämään blogia myös Sofian Tuvan tarpeisiin.
Kotimme ei ole mikään hieno näyttelytila vaan aivan tavallinen tavallisten ihmisten koti, ei siinä mitään sen ihmeellisempää. Mutta jos onnistun edes jollekin antamaan pientä ideaa sisustamiseen, niin olen iloinen. Itse kyllä bongailen mielelläni kaikkea kivaa muiden blogeista ja joitakin ideoita saatan joskus toteuttaa omalla versiollani myös omassa kodissamme.


Tuli aika että tein suuren päätöksen ja päätin lopettaa liikkeeni. Olen yhä todella kiitollinen siitä ajasta ja kokemuksesta mitä olin yrittäjänä, mutta myös vähintäänkin yhtä onnellinen siitä että en enään sitä ole vaan olen nyt tässä! Asuimme tuolloin Kajaanissa ja nyt Oulussa, kodissamme asusti silloin myös vielä poikani ja Arttu-kissa...


...Ouluun muuton yhteydessä perheen kokoonpano hiukan muuttui, poika muutti omilleen ja Arttu meni kissojentaivaaseen. Muutto tapahtui 2013, tästä linkistä voit halutessasi kurkata sen vuoden lopun aatokset.
Asuin kaksi kuukautta ensin itsekseni vuokrayksiössä...


...ostimme siinä välissä nykyisen kotimme ja kesäkuussa muu perhe tuli myös perässä Ouluun...


Navettaamme muutti joulukuussa samana vuonna myös karvakuono musseromme Mauno ja Kerttu...


Kun katselee kuvia entisestä kodistamme, tulee mieleen hyviä muistoja ja nykyisen kodin sisustusmuutokset sekä rempat on kiva seurata vuosien jälkeen yhdestä paikasta missä näkee mitä milloinkin on tapahtunut. Monesti käyn kurkkimassa täältä tiedon, jos mietin milloin joku asia on tehty meillä.
Bloggaan siis sen vuoksi, että haluan pitää pientä päiväkirjaa pääasiassa sisustamiseen ja asumiseen liittyen, on kiva seurata jälkikäteen mitä kaikkea sitä on tullut touhuttua sillä saralla. Monesti aivan itsekin hämmästyy miten paljon koti elää, vaikka sitä ei itse edes aina huomaa.
Blogi on vain aivan pintapuolista raapaisua elämästämme, koska en halua sen koommin perheemme asioita tänne julki tuoda. En siis puhu perheestämme nimillä saatikka kuvilla, vain kissat pääsevät edustamaan talomme asukkaita : ) Koska en sen koommin täällä perheemme asioita käsittele, saattaa se varmasti joskus antaa väärän kuvan elämästämme. Ei toki minunkaan elämäni ole pelkästään sisustamista, remontoimista tai shoppailua...ehei...se on paljon muuta arkisempaa joka ei varmasti edes ketään sen koommin kiinnosta ; )
Nämä on niitä minun ajatuksiani ja aivan yhtäpaljon arvostan niitä blogeja joissa hiukan enemmän avaudutaan omistakin asioista. Myönnän taas jotain, olen minäkin utelias sellaisia lukemaan jos joku haluaa asiansa myös muille jakaa...eikä siinä ole mitään väärää.
Pidän siitä että jokainen blogi on aivan omanlainen, näistä meille jokaiselle muodostuu ne omat lempiblogit joita tulee seurattua melkeinpä päivittäin ainakin pikaisesti. Pidän siitä että jokaisella sisustusbloggaajalla on aivan omanlaisensa persoonalliset blogit ja kodit, se yhteinen kiinnostuksen aihe lähentää meitä jopa aivan ystävyyteen asti vaikka koskaan ei oltaisikaan sen koommin tavattu. Muutamia ihania tapaamisiakin on tullut tehtyä, viimeksi tavattiin Tampereella pikaisesti Villa Namu blogin Tiinan kanssa. Bloggaamisesta on tullut eräänlainen harrastus, tänne on vain niin pakko saada laittaa kuvia kaikesta sellaisesta mistä luulen ilahtuvani myöhemmin blogia selaillessani. Siinä samalla ilahdun jos joku muukin on halukas katsomaan kuviani, sillä niitähän täällä piisaa. Jonkun mielestä varmasti liikaakin, mutta niitä minä haluan katsella sitten taas joskus myöhemmin.
Pidin aiemmin blogia nimeltään Mimmikatin nukkekodit, se liittyi silloiseen harrastukseen. Olin niin iloinen kun löysin vanhan blogini jokinaikaa sitten, vaikka aika raakile versio se on siihen verrattuna mitä se silloin oli. Vuodatus-blogit kaatuivat vuosia sitten ja siinä samalla kadotin koko luomukseni. Onneksi nyt pääsen ainakin katselemaan kuvia sinne, sillä siihen liittyvät kuvat eivät ole minulla missään tallessa. Tässä siis JÄLLEEN yksi hyvä syy pitää blogia : )

Tämä olikin mielenkiintoinen haaste, tuli aivan itsekin pohdittua miksi tätä teen. Tulin siihen tulokseen että tulen jatkamaan, aivan ehdottomasti! Haluan jatkaa haastetta eteenpäin ja haastankin mukaan seuraavat bloggaajat:

Tiinan Villa Namusta
ja Marin Sekasortoa blogista

lauantai 23. huhtikuuta 2016

MIHINKÄS SE KOIRA KARVOISTAAN...

Kyllä kait se on niin että vanhoista tavoista ei helposti irti pääse! Toisaalta haitanneeko tuo mitään, vaikka ei kokonaan pääsiskään. Oli taas sen verran paljon mennyt kirpparilla tavaraa kaupaksi, että eiköhän sitä jotain tasapainon vuoksi voi takaisinkin päin tuoda ; ) Tänään oli Oulussa joka vuotinen suurkirppari, päätin mennä sinne tällä kertaa. Parina vuonna olen jättänyt väliin, enkä käynyt edes Kajaanissa vaikka siellä oli vastaava tapahtuma viime viikonloppuna. Joten olen aikalailla jättänyt vähiin kirpputorikierrokset, hyvä niin.

Tällä viikolla olen kuitenkin sortunut ja tehnyt löytöjä jotka ei hintojensa puolesta ole paljoa kukkaroa rasittanut. Siksipä jopa pienellä riskillä ne kotiin kannoin, myyn pois jos ei silmää miellytä.



15 euroa ei ollut mielestäni mikään paha hinta tästä Kemistä löytyneestä kaunottaresta!
Tämän päivän kirpparisaalis olikin sitten ruostetta ja patinaa viimeisen päälle...



 Tätä voisi käyttää vaikka näin...



Samalta myyjältä ostin myös reikäkauhan ja suppilon...



Vanhat patenttikorkkipullot sulattavat aina sydämen!


 Kuten myös kauniisti patinoituneet purnukat...


 Sinne vaan jonon jatkoksi : )


 Lampunvarjostin oli niin söpö...


Saavi roikkukoon ulkoseinällä siihen saakka että päästään istuttamaan siihen kesäkukkasia


Ja sitten tämä, aika huikean rumankaunis valaisin...




Voi olla että lamppu saa vielä paremman paikan itselleen ja pitemmän johdon, mutta olkoon nyt väliaikaisesti siinä. Tämä kaikki lähti mukaani tänään vaikka olin ajatellut että en osta mitään ; )



 Näiden lisäksi tämä erikoinen söpöys kotiutui Tarinoista ja yksi opetustaulu Raahesta edellisellä viikolla...


...tähän päälle vielä pari kaappia, siinähän sitä. Nyt en kyllä mene vähään aikaan lähellekään mitään sellaista missä voisi olla vaara sortua ostelemaan jotain. Ei tule houkutuksia kun ei käy missään, niin helppoahan se olisi jos vain osaisi olla avaamatta kirppareiden ja antiikkiliikkeiden ovia : ) Helpommin sanottu kuin tehty!!

Mukavaa lauantaita!