Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt yhden teinin sekä yhden nuoren herran äiti ja ihanan miehen vaimo, jonka sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogissa seuraillaan myös näiden veijareiden touhuja ja kommelluksia.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







tiistai 9. helmikuuta 2016

KADONNUT BLOGI JA MILJOONA KUVAA

Ette usko mikä riemu oli löytää kadonnut blogini noin 10 vuoden takaa. Aivan vahingossa netin ihmeellisestä maailmasta putkahti Mimmikatin blogista jokin omituinen "mainos sivu" ja aloin tarkemmin etsimään kauan kadoksissa ollutta blogiani. Vuodatus kaatui vuosia sitten ja se oli suuri menetys kun kaikki kuvat harrastuksestani katosi taivaan tuuliin.
Ette tainneet tietääkään tätä minusta, olen ollut innokas nukkekotiharrastaja aikoinaan. Kaiken ison sisustelun myötä se on jäänyt unhouksiin, mutta vain toistaiseksi. Pikkutalot odottavat uutta innostusta ja aikaa, eilen blogin löydyttyä melkein jo teki mieli uppoutua tähän ihanaan maailmaan jälleen. Jäin koukkuun omaan blogiini muutamaksi tunniksi, luulen että siellä tulee seikkailtua vielä muutama tunti lisääkin. Kaikki hienoudet sivuilta on hävinnyt ja postauksia joutuu selailemaan blogin alaosassa olevasta hae lisää kohdasta, mutta sieltä ne kaikki löytyvät kun vain tarpeeksi jaksaa klikkailla...AIVAN HUIPPUA!!!
Jos haluatte käydä kurkkimassa mitä sitä on saatu aikaiseksi minimaailmassa, niin täältä sinne pääsette: Mimmikatin nukkekodit

Tässä joitakin kuvia blogista...ja varoitan nyt, kuvia on PALJON!










Minipuuvärejä coctailtikuista, tilasin tyttären piirtämään suloisen minipiirustuksen kun hän oli vielä pieni neiti.




Kun se mieli muuttuu isossakin koossa, niin  tapahtuu myös minimaailmassa. Lastenhuoneeseen vaihtui tapetit ja sisustus...
















Lattialla oleva pikkiriikkinen tuttui ja sähköpistokkeet- ja katkaisijat on tehty itsekovettuvasta massasta.









 Nyt tuntuu aika mahdottomalle ajatukselle tehdä jotain näin pientä, mutta joskus vielä haluan kokeilla! Kuvissa olevat esineet ovat itse tekemiäni, nuken päällä olevat vaatteet ovat ystäväni väsäämät.
















Tunnistitko kuvasta nepparin?


















Paspis pahvista on moneksi



Mini keittokirjat ja ruokaohjeet ovat käytössä rähjääntyneet...




Emaliastioita konvehtirasian muoviosasta ja limpparipullonkorkin tiivisteistä













Vaunut jälleen paspiksesta valmistettu








Pehmyt askartelupuu (saa nukkekotiliikkeistä) on aivan mahtavaa käsitellä


Jälleen paspispahvi on käytössä




Valmiit huonekalut ovat tuunattu oman näköisiksi, puupenkki omaa tuotantoa







Sohva on itse tehty Marian ohjeilla



Mustekynän sisältä löytyy sopiva kierre vihkoon : )





Kukkia maalarinteipistä ja serveteistä, vispilä on taidonnäyte rautalankatöistä



Kaikenlainen roska on miniharrastajan aarteita, nämäkin matkalaukut on tehty pastillirasioista ja päivänvarjo jäätelöannoksen koristevarjosta







 Kaikki tämä lähti liikkeelle tästä...













...joululahja tyttärelle joka vei äidin mukanaan. Kaiken urakan jälkeen talo oli niin täynnä tavaraa, että ei sillä pystynyt enään leikkimään ; )
Niinpä äidin piti saada oma nukkekoti...









Tällainen raakile talo oli ostettaessa. Paljon on muuttunut, väliseinien paikkoja on siirrelty ja rakennettu uusia ym. ym.


Valmis se ei ole vieläkään, paljon jäi suunnitelmia toteuttamatta...



Nimen blogi sai tästä ihanuudesta, ehkäpä maailman lutuisimmasta kissasta nimeltä Mimmi. Tämä karvakuono ei olisi tehnyt pahaa kärpäsellekään ja niinpä kisu saikin olla mukana monissa lasten leikeissä, milloin potilaana lääkärileikeissä, välillä nukuttiin puettuna nukenvaunuissa ja toisinaan taas toimittiin barbien petinä. Mimmiä ei haitannut vaikka lapset eivät aina osanneet kantaa häntä kaikista hennoimmilla otteilla, vaan nautti joka ikisestä hetkestä mitä sai olla mukana. Ja kun ei huvittanut, niin sitten hypättiin naulakon päälle hanskakoriin nukkumaan.







Kiitos kun jaksoitte olla mukana, nukkekotikuvat saivat jäädä nyt sitten tähän. Öitä!!