Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







sunnuntai 19. marraskuuta 2017

SISUSTUS VIIKONLOPPU

Aiemmin suunniteltu Helsingin matka jäi käymättä kaamean flunssan vuoksi, mutta onneksi en menettänyt muuta kuin kivan yhteisen päivän työkavereiden kanssa ja siihen liittyvän mukavan puuhastelun... olen sittenkin hiukan katkera!! No, matka työn ja vapaan parissa toteutui sitten viime viikonlopulla. Perjantai työskenneltiin kentällä tuoreen työntekijämme kanssa ja viikonloppuna shoppailtiin urakalla Ikeassa pojan kanssa.
Vaikka nuori herra on asustellut jo poissa äidin helmoista muutaman vuoden, on asumisen muoto ollut tähän saakka kimppakämppä majailua joka on ollut opiskelijan pienelle budjetille oikein sopiva asumisen muoto. Nyt oli sitten vihdoin aika hankkia oma koti ja onni potkaisi oikein kunnolla kun asunto löytyi toivotulta alueelta Helsingin kantakaupungista kohtuulliseen hintaan. Muuttokuorma Kajaanista hoitui isän kanssa ja sen jälkeen äiti pääsi lempipuuhiinsa... lähdimme yhdessä ostelemaan kaikkea kivaa ja tarpeellista millä pääsimme sisustamaan kodista aivan oikean KODIN.





Nyt täytyy myöntää että äidin ehdottamat harmaat verhot olisivat olleet aika tylsät, kymmenen pistettä pojalle joka uskalsi valita hiukan väriä!! Siis huom!... hän on itse valinnut kaikki tekstiilit ja värit, olen ylpeä : )



 Hän halusi myös kukkia, eikä mitkään tekokasvit kelvanneet kuten äidille : )













Vielä taulujen naputtelut seinään ja se on siinä, on niin ihana tunne että molemmilla lapsilla on kivat kodit ja asiat hyvin... mitäpä sitä muuta voisi äiti toivoa! Jospa ensi kesänä saisin räpsittyä tyttärenkin Tampereen kodista kuvia, viime vierailulla kaikki oli vielä niin kesken että en oikein saanut siihen lupaa. Tämän kodin esittely on tehty tottakai pojan luvalla, oli niin mukava nähdä se innostus mikä hänellä oli kun saimme sisustuksen valmiiksi : )



Työkaverilta viikonlopuksi lainaan saatu auto oli ratketa liitoksistaan kun pakkasimme ostoksemme sisään, kulkupeli helpotti kyllä todella paljon meidän ostosmatkaamme... kiitos Tanja!!

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

LUMI TULI, LUMI SULI

Hetken jo saimme iloita valkoisista maisemista ja auringosta sekä sen mukana tulleesta valoisuudesta, mutta plääh...



 ...nyt lunta ei ole kuin rippeet jäljellä ja sekin ikävän märkää loskaa



Jotain pientä piristystä kuitenkin tähän harmauteen, sain kuin sainkin aikaiseksi laittaa terassin talvi kuntoon...











 Eikös nyt alakin jo olla kuusten aika, meillä ainakin on : )



Vaikka lumi onkin hävinnyt, kuusten, kynttilöiden ja suklaan myötä alkaa väkisinkin jo hiukan jouluttamaan!




Tervetuloa talvi ja joulu!

lauantai 28. lokakuuta 2017

VOIHAN KEHVELI

Kiva viikko taas takana ja jälleen ihana viikonloppu jonka pilaa aamulla alkanut kaamea kurkkukipu... voi rähmä! Täällä sitä sitten reporankana maataan ja podetaan, toivottavasti sairaus ei pilaa ensi viikon Helsingin matkaa. Alku viikosta olin pari päivää Rovaniemellä, odotuksista huolimatta sielläkään ei ollut lunta mutta sitäkin ihanammat valot olivat jo ilmestyneet katukuvaan... asuuhan täällä joulupukki!



Meidän pihalla kukkii yhä ruusu, missä lumi... Etelä-Suomessa se on jo??



Pihan pikkulinnut ovat päättäneet hakea pesänsä lämmikkeet minun sammalruukuista, penkillä olleita eivät ole vielä onneksi huomanneet.




Tästä on hävinnyt koko vihreys ja pohjalla ollut paperi silputtu aika hienoksi mössöksi viereen. Hö... tykkäänkö tästä?? No en... mokomatkin, hakekaa pehmikkeenne jostain muualta!!

Koko päivän on satanut vettä, mutta toive toteutui ja ykskaks se muuttuikin valkeaksi...jihaa!


Viisi senttiä kiitos, se riittäisi vallan mainiosti antamaan hiukan valoa!
Tänään toiset taitavat juhlia jo halloweenia joten taidan kuunnella yöllä kummitustarinoita radiosta, sen kunniaksi. Huiiii, jännää...

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

KEINUEN KOHTI TALVEA

Niin se vaan näyttää että talvi tulee, perjantai aamuna oli jo ihan vähän lunta maassa. Nyt jo sulanut pois, mutta kylmää on... hrrr!! Miten se talven tulo muka yllättää aina, vaikka taatusti joka vuosi näihin aikoihin se sieltä tulee. Taas tuli kiire ottaa paviljonginkatos pois paikoiltaan ja terassin matot ne on iloisesti jäätynyt alustaansa kiinni. Vallan hassulta näytti täydessä kukoistuksessaan olevat margeetat valkoisen lumen kanssa, eipä ole ennen minun hoivissa näin pitkään säilyneet...







Jokin kummallinen ylivarjeleva side ja rakkaus tämän kesän kukkasiin herätti suuren huolen ja yritin pelastaa ne nostamalla sisälle suojaan yöksi luvatusta pakkasesta, toisin kävi...


...olisivat ilmeisesti säilyneet paremmin jäätyneinä. Kovin tyhjältä alkaa näyttämään pihalla pikkuhiljaa, täytynee antaa periksi ja kantaa kesäkalusteetkin varastoon... tervetuloa talvi!


Leikkasin viimeiset säilyneet kukkaset maljakkoon, vielä hetken saan muistella kesää.



Siirrymme siis pikkuhiljaa jokainen enemmän kotijemme suojaan ja lämpöön, näemme naapureidemme kanssa luultavasti taas seuraavana keväänä ; ) Voi kun saisi käpertyä talven ajaksi talvihorrokseen kuin karhu, se sopisi minulle vallan mainiosti!

Mutta on kylmissä ilmoissa jotain mukavaakin, se herättää pesänrakentamisvimman taas eloon ja tuntuu siltä että koti täytyy varustaa talveen ja aivan uuteen uskoon. Jospa vihdoinkin malttaisin keskittyä tuleviin tapetointi suunnitelmiin ja muutamiin maalaus projekteihin, yhden sain jo toteutettua.



Kerroinkin jo aiemmin että sain naapuriltamme ihanan vanhan keinutuolin joka kaipasi hiukan pientä fiksailua. Laiskuus voitti ja en alkanut irroittamaan kokonaan maalia pois, vaan irrotin kaikki mikä rapsuttelemalla lähti, hioin ja pakkeloin. En halunnut liian siloiteltua, vaan pienet kuhmut ja kolot saivat jäädä näkyviin.


Laitoin alle Otex-tartuntapohjamaalin ja päälle Helmi-kalustemaalin jonka sävyn koetin löytää lähelle alkuperäistä, voimakkaasti vihreään taittuva harmaa.



Nyt sitten olisi jälleen yksi ylimääräinen huonekalu laitettava myyntiin, entinen makuuhuoneessa ollut keinutuoli joutaa kiertoon tämän kaunottaren tieltä.

Aurinkoista sunnuntaita!