Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt yhden teinin sekä yhden nuoren herran äiti ja ihanan miehen vaimo, jonka sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogissa seuraillaan myös näiden veijareiden touhuja ja kommelluksia.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

JO TOINEN

Olen oikein iloinen tästä kohtuuhintaisesta löydöstä Kajaanin kirpparilta, tämä on nyt meidän kodin toinen vanha narupurkki.



Purkki on vanhaa Karhulan lasia ja täysin ehjä, mutta hauskasti siinä näkyy vanhan lasin "virheitä" mm. ilmakupla ja hiukan vino reuna : )

Vanhat esineet pienine virheineen on niin sympaattisia, siinä niiden viehätys!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

TUNNELMIA JA AJATUKSIA

Silloin kun elämä on mallillaan ja olo huoleton, huomaa myös ympärillään kauniita asioita paljon helpommin...osaa nauttia pienistä asioista. Se ei vaadi rahaa, vaan levollista olotilaa ja avointa mieltä... kyvyn nähdä ympärilleen mitä kaikkea se sisältää.


Tärkeintä lienee perhe, ystävät ja terveys...


...välillä ne unohtuvat arjen keskellä, mutta on hyvä muistaa että mikään ei ole itsestään selvää.


Pitäisi muistaa vaalia sitä mitä on elämässään saavuttanut...


...olla kiitollinen siitä kaikesta.




Täytyisi oppia arvostamaan juuri tätä hetkeä, eikä haikailla menneitä tai odottaa jotain suurta tapahtuvaksi tulevaisuudessa.


 Me elämme tässä ja nyt...





 ...huomisesta emme tiedä...



...mutta jos itse sen saan päättää, on se yhtä onnellinen kuin tämäkin päivä!

Antoisaa alkavaa viikkoa!

lauantai 18. kesäkuuta 2016

SAVIRUUKUT OVAT NYT IN

Olen vaihtelun haluinen ja se kyllä tottavie näkyy meidän kodin sisustuksessa. Saan päähäni milloin minkäkinlaisen uuden villityksen ja tällä kertaa olen ihastunut saviruukkuihin. En aivan niihin jotka löytyvät marketin hyllyiltä vaan jälleen kerran voiton vievät elämää nähneet rustiikkisen pinnan saaneet yksilöt ja kaunottaret.




 Enkelinsiipi löytyi Kuopion kirpparinhyllyltä juurikin tässä ihanassa ruukussa.


 Toinen suuri komeus on Tarinat-kaupasta...




Kaunista pintaa, mitähän seuraavaksi??

Leppoisaa lauantaita!

lauantai 11. kesäkuuta 2016

KOTIKRIISI

Koti on paikka mistä saa olla onnellinen, mutta samalla se on paikka mikä välillä ahdistaa. Luvassa ei ole mitään sen suurempaa draamaa kuin oma sisustuskriisini, se vain näyttää jatkuvan ja kaihertavan muuttuvaa mieltäni yhä. Välillä jo luulin selvinneeni siitä urakalla hävitetyn tavaran myötä, mutta nyt kun aarteita on jo ennättänyt tulla uusia tilalle...olen taas samassa jamassa. Tänään kasasin jälleen rompetta läjään, osan myyn ja osan ehkä jätän talteen pahanpäivän varalle jos sellainen joskus koittaa. Ehkä tämä onkin hyvä oppi itselle, älä kiinny liikaa tavaraan... aina löytyy uusia aarteita.
Olen selkeästi nyt hiukan muuttamassa kotimme tyyliä himpun verran muuhun suuntaan, en vain taida vielä itsekään tietää varmaksi mihin ; ) Sen ainakin tiedän että kaipaan tietynlaista selkeyttä. Vaikka tavaraa onkin paljon, täytyy niiden keskustella toistensa kanssa ja tulla esiin eikä hukkua toisten joukkoon. Katsotaan mihin tämä ajan kanssa muuttuu, mutta oma luonteeni kärsimättömyydellään haastaa minua ja meinaa tehdä olosta välillä ahdistavan. Haluan valmista heti ja nyt, samalla kuitenkin tykkään että menossa on jonkinlainen projekti jota saa toteuttaa. Olen aivan toivoton tapaus!































 Siinä olemme ME : )



















 Kotiimme tuli sovitteille pöytä, valkoinen saa väistyä tämän tilalta jos tähän päädyn.


Tänään Oulussa oli rompepäivät Automuseolla tuttuun tapaan näin kesäkuun alussa. Koska tapahtuma on niin lähellä kotiamme, en osannut olla sieltä poiskaan. Vaarallinen paikka... kaikenlaista kivaa olisi ollut tarjolla. En sortunut tällä kertaa kun niin päätin, vain yksi aarre pääsi meille. Hinta oli niin naurettavan halpa 1840-luvun kapasta, että en hennonnut jättää sitä ostamattakaan.




Myös toinen elintärkeätavara on kotiutunut tällä viikolla meille. Oulaisista löytyi niin suloisen raihnainen aarre, että aivan itseänikin jo hymyilytti mitä kaikkea sitä kotiin tuleekaan kuljetettua : ) Monot jotka oli kiinnitetty luistinteriin (eli luistimet), kaikessa rumuudessaan viehätti silmääni niin että neljän euron hintaan otin riskin.


 Näillä sitä on joku joskus aikoinaan luistellut...


 ...eikä varmasti osannut kuvitellakaan millaisessa käytössä rakkaat menovinkkelit joskus tulevat olemaan : )


Innostuin vähän, mutta oli aivan pakko saada kuvata kotia ja todeta että aivan kaikki ei ole pielessä ; ) Tämmöisin aatoksin tällä kertaa, lokoisaa lauantai-iltaa!