Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







tiistai 19. syyskuuta 2017

PAHE

Koti tuntuu näin synkkien syksyisten vesisateiden ja kaiken muun haikeuden rinnalla hyvin tärkeältä paikalta, entistäkin tärkeämmältä. Vaikka tällä hetkellä ei voimia ja intoa riitä hirvittävästi venkslailla sisustuksen parissa, siltikin huomaan että koko ajan tulee tehtyä jotain pientä aivan huomaamatta. Se vain taitaa olla synnynnäinen pahe joka kulkee mukana kaikissa elämäntilanteissa, halusitpa tai et.  Koti ja sen parissa myllääminen jollain tapaa tuo mielihyvää, onpahan se isoa tai pientä puuhastelua. Joku varmaan voisi sanoa että todella outoa ja turhanpäiväistä, mutta kait sitä turhempaakin voisi olla! Tällä kertaa tein pieniä juttuja, etikettejä ja verhojen vaihtoa kaapin oviin...




Ne jotka ovat käyneet Lundagårdissa, huomaa varmaan että tämä pieni viehättävä idea on napattu sieltä. Juuh... sama kansi, eri sisältö ja purkki : )


Vaikka tekstit ovat auttamattomasti pois muodista, niin siitäkin huolimatta myös kaappi sai printatut keittiöpyyhkeet lasioviinsa. Aina sitä jonkin verran voi tekstiäkin olla, eihän täällä muutenkaan elellä viimeisimpien muotivillitysten mukaan. Hassua miten nämä ns. muodit meitä ohjailevat monesti huomaamatta vaikka niiden orjaksi ei tunnustautuisikaan... silti huomaa että jotain tarttuu väistämättä omiinkin ajatuksiin ja kyllä vaan monen koti muuntuu aina uusimpien värien mukaan mitä sen hetken trendit meille tarjoavat.
Ei siinä kait mitään pahaa ole, mutta joskus mietin miten kaikki ulkopuolinen vaikuttaa meihin vaikka emme tietoisesti siihen mukaan hyppäisikään. Sitä vain alkaa pitämään itsekin joistain asioista kun niitä tarpeeksi paljon katselee, yleensä kyllä tulen hiukan viiveellä perässä ; )






Jos näistä kuvista pitäisi päätellä mikä on tähän kotiin tarttunut muotiväri, niin sehän on musta. Joskus nuorenpana ensimmäistä kotia sisustaessa väriskaala oli musta ja valkoinen... olenko palaamassa siihen, tuskin nyt aivan?? Meidän kodissa ei taida olla yhtä eikä kahtakaan tyyliä, sisustus elää jatkuvasti sen mukaan miltä millonkin tuntuu ja mitä eteen tulee. Myös värien käyttö kodeissa on alkanut kiehtomaan enemmän, ihailen koteja missä on osattu käyttää rohkeasti kauniita värejä ilman että mikään näyttäisi sekamelskalta. Saas nähdä milloin meille alkaa tulemaan enemmän värejä, vihreää hiukan jo näkyvissä. Se on väri mistä olen aina pitänyt, mutta kauan se on ollut pois käytöstä. Näissä mietteissä tänään, mieli muuttuu ja sitä ei koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan ; )

maanantai 18. syyskuuta 2017

AARRE

Sain äidiltäni jotain ihanaa, nyt isän pois menon jälkeen tämä on tunnearvoltaan rakkaimmista rakkain esine!




Lasten lautanen on 40-luvulta ja ollut käytössä isälläni ja luultavasti myös tädilläni, kaunista Arabiaa suloisilla siirtokuvilla. Tämä on aarre joka herättää haikeita tunteita!!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

ANTIK HELEN

Myös Antik Helen, Heidin ihastuttava liike oli mukana Kokkolan Rakkaudesta Remonttiin tapahtumassa. Täällä ovat puitteet kohdillaan tällaiselle unelmaputiikille ja ilman löytöjähän täältä ei pääse ulos ; )

















 Menetin sydämeni Jarille!!











Ihailen Heidin taitoa saada kaikki esineet ja kalusteet niin kauniisti esille, täältä ei millään malttaisi lähteä pois ja joka kerta valinnan vaikeus iskee siitä mitä veisi kotiin viemisiksi... voisinhan ottaa täältä oikeastaan vaikka kaikki ihanuudet.
No siihen en tietenkään pysty, niinpä tällä kertaa valitsin nämä...







Käykääpä tekin!

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

RAKKAUDESTA REMONTTIIN

Jokin aikaa sitten Kokkolassa oli toista kertaa järjestettu Rakkaudesta Remonttiin tapahtuma, jossa 17 ihanaa vanhaa taloa avasi ovensa yleisölle. Kaikkiin kuviin ja niiden julkaisuun on kysytty lupa, joten mielelläni esittelen teille muutamia kuvia kauniista kodeista mitä pääsimme ihastelemaan.


Rakkaudesta Remonttiin facebook



Viiden euron lippua vastaan pääsi katsomaan taloja sisältä sekä ulkoa ja mukaan sai vielä lehtisen missä oli kartta jokaiseen kohteeseen sekä pieni selostus kustakin kohteesta. Jokaisessa kodissa oli myös asukkaat itse kertomassa talon historiasta sekä remontoinnista, he onnistuivat tekemään kierroksesta aivan täydellisen!







Voisiko liukuovi olla enään kauniimpi!!


Piharakennuksessa oli ihastuttava sauna ja takkatupa










Tässä pihassa tänä vuonna oli esittelyssä vain piharakennuksen toimistotilat, kaunis vanha tiilirakennus oli kyllä sykähdyttävän kaunis.




Seuraava kohde oli Laivurintalo jossa asukkaat asuttavat yläkertaa ja alakerta toimii kokous- ja juhlapaikkana.







 Tätä taloa remontoidaan parhaillaan ja niinpä osittain joitain tiloja oli vielä tekemättäkin.









Nämä suljetut pihat aitauksien sisällä ovat mitä ihanimpia, aivan kuin astuisi vuosisatoja ajassa taaksepäin kun muu maailma katoaa näkyvistä.



 Tämän portin takana oli jälleen puutarha kuin sadusta ja sisällä oli taidetta minun makuuni






Taiteilija Lena Seppä oli itse paikalla ja kertoi työskentelystään. Rakastuin näihin maalauksiin Neristanin vanhoista rakennuksista ja hiukan mietinkin pitäisikö teettää vastaava akvarellityö meidänkin talosta, malliksi riittäisi hyvä valokuva.





Kokkolan vanhakaupunki on täynnä ihania taloja, mutta avoimia ovia oli myös Neristanin ulkopuolella.













Seuraavassa kohteessa kävimme jo muutama vuosi taaksepäin Kokkolan asuntomessujen aikoihin. Yllätys oli suuri kun remontti oli aivan samassa pisteessä kuin silloinkin, harmi... odotin kovasti pääseväni näkemään talon valmiina. Tästä tulee upea, joku onnekas saa tästä ihanan kodin joskus!






 Samassa pihapiirissä on useampi talo, kaikki aivan erityylisiä keskenään.



Oli kiva päästä näkemään todellisuuttakin mitä vanhan talon ostaminen parhaimmillaan vaatii, tästä kaikki lähtee liikkeelle ennen kuin ihana idylli on valmis asuttavaksi.





Jos minulta kysyttäisiin, voisin lähteä tällaiseen projektiin... mies luultavasti ei, vaikka hänkin olisi aivan valmis muuttamaan näihin ihaniin suljettuihin pihoihin.


Nyt astumme hiukan kauemmas keskustan vanhasta kaupungista, idyllisiä vanhoja taloja riittää täälläkin. Nämä rakennukset aivät ole aivan niin vanhoja kuin Neristanissa, mutta ikää alkaa näilläkin olla lähemmäs sata vuotta.















Ihania tapetteja koti pullollaan, tänne ne sopivat niin täydellisesti!!



Myös tässä 1941 rakennetussa talossa on käytetty ihanasti värejä ja rohkeita kuoseja, upeaa värien käyttöä!

















 Jos saisin tällaisen vaatehuoneen, lupaisin pitää sen aina mitä parhaimmassa järjestyksessä... aamen!!


 Tässä vuonna 1929 rakennetussa talossa on asunut kauan sitten viulusti Heimo Haitto
















 Vielä muutama kuva upeista taloista tältä alueelta.












Aivan kaikkia kohteita en tänne laittanut, mutta jokainen koti oli varmasti omalla tavallaan ja tyylillään aivan yhtä ihastuttavia ja jokaisesta näiden talojen asukkaista huokui rakkaus vanhoihin rakennuksiin ja remonttiin! Kiitos teille jokaiselle jotka aukaisitte ovenne ja päästitte meidät kotiinne, tämä oli ikimuistoinen kokemus. Ensi kesänä tulemme taatusti uudelleen!!