Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







sunnuntai 5. marraskuuta 2017

LUMI TULI, LUMI SULI

Hetken jo saimme iloita valkoisista maisemista ja auringosta sekä sen mukana tulleesta valoisuudesta, mutta plääh...



 ...nyt lunta ei ole kuin rippeet jäljellä ja sekin ikävän märkää loskaa



Jotain pientä piristystä kuitenkin tähän harmauteen, sain kuin sainkin aikaiseksi laittaa terassin talvi kuntoon...











 Eikös nyt alakin jo olla kuusten aika, meillä ainakin on : )



Vaikka lumi onkin hävinnyt, kuusten, kynttilöiden ja suklaan myötä alkaa väkisinkin jo hiukan jouluttamaan!




Tervetuloa talvi ja joulu!

lauantai 28. lokakuuta 2017

VOIHAN KEHVELI

Kiva viikko taas takana ja jälleen ihana viikonloppu jonka pilaa aamulla alkanut kaamea kurkkukipu... voi rähmä! Täällä sitä sitten reporankana maataan ja podetaan, toivottavasti sairaus ei pilaa ensi viikon Helsingin matkaa. Alku viikosta olin pari päivää Rovaniemellä, odotuksista huolimatta sielläkään ei ollut lunta mutta sitäkin ihanammat valot olivat jo ilmestyneet katukuvaan... asuuhan täällä joulupukki!



Meidän pihalla kukkii yhä ruusu, missä lumi... Etelä-Suomessa se on jo??



Pihan pikkulinnut ovat päättäneet hakea pesänsä lämmikkeet minun sammalruukuista, penkillä olleita eivät ole vielä onneksi huomanneet.




Tästä on hävinnyt koko vihreys ja pohjalla ollut paperi silputtu aika hienoksi mössöksi viereen. Hö... tykkäänkö tästä?? No en... mokomatkin, hakekaa pehmikkeenne jostain muualta!!

Koko päivän on satanut vettä, mutta toive toteutui ja ykskaks se muuttuikin valkeaksi...jihaa!


Viisi senttiä kiitos, se riittäisi vallan mainiosti antamaan hiukan valoa!
Tänään toiset taitavat juhlia jo halloweenia joten taidan kuunnella yöllä kummitustarinoita radiosta, sen kunniaksi. Huiiii, jännää...

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

KEINUEN KOHTI TALVEA

Niin se vaan näyttää että talvi tulee, perjantai aamuna oli jo ihan vähän lunta maassa. Nyt jo sulanut pois, mutta kylmää on... hrrr!! Miten se talven tulo muka yllättää aina, vaikka taatusti joka vuosi näihin aikoihin se sieltä tulee. Taas tuli kiire ottaa paviljonginkatos pois paikoiltaan ja terassin matot ne on iloisesti jäätynyt alustaansa kiinni. Vallan hassulta näytti täydessä kukoistuksessaan olevat margeetat valkoisen lumen kanssa, eipä ole ennen minun hoivissa näin pitkään säilyneet...







Jokin kummallinen ylivarjeleva side ja rakkaus tämän kesän kukkasiin herätti suuren huolen ja yritin pelastaa ne nostamalla sisälle suojaan yöksi luvatusta pakkasesta, toisin kävi...


...olisivat ilmeisesti säilyneet paremmin jäätyneinä. Kovin tyhjältä alkaa näyttämään pihalla pikkuhiljaa, täytynee antaa periksi ja kantaa kesäkalusteetkin varastoon... tervetuloa talvi!


Leikkasin viimeiset säilyneet kukkaset maljakkoon, vielä hetken saan muistella kesää.



Siirrymme siis pikkuhiljaa jokainen enemmän kotijemme suojaan ja lämpöön, näemme naapureidemme kanssa luultavasti taas seuraavana keväänä ; ) Voi kun saisi käpertyä talven ajaksi talvihorrokseen kuin karhu, se sopisi minulle vallan mainiosti!

Mutta on kylmissä ilmoissa jotain mukavaakin, se herättää pesänrakentamisvimman taas eloon ja tuntuu siltä että koti täytyy varustaa talveen ja aivan uuteen uskoon. Jospa vihdoinkin malttaisin keskittyä tuleviin tapetointi suunnitelmiin ja muutamiin maalaus projekteihin, yhden sain jo toteutettua.



Kerroinkin jo aiemmin että sain naapuriltamme ihanan vanhan keinutuolin joka kaipasi hiukan pientä fiksailua. Laiskuus voitti ja en alkanut irroittamaan kokonaan maalia pois, vaan irrotin kaikki mikä rapsuttelemalla lähti, hioin ja pakkeloin. En halunnut liian siloiteltua, vaan pienet kuhmut ja kolot saivat jäädä näkyviin.


Laitoin alle Otex-tartuntapohjamaalin ja päälle Helmi-kalustemaalin jonka sävyn koetin löytää lähelle alkuperäistä, voimakkaasti vihreään taittuva harmaa.



Nyt sitten olisi jälleen yksi ylimääräinen huonekalu laitettava myyntiin, entinen makuuhuoneessa ollut keinutuoli joutaa kiertoon tämän kaunottaren tieltä.

Aurinkoista sunnuntaita!

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

TÄÄLLÄ EI TAPAHDU YHTÄÄN MITÄÄN, VAI TAPAHTUUKO?

Nyt tuntuu siltä että en saa mitään kotona aikaiseksi, muualla kyllä onneksi.
Monta kivaa projektia odottelisi toteuttajaansa, mutta kun ei kehtaisi millään! Mutta yhden asian olen tehnyt sentään viikko sitten, pensselöin yläkerran valkoisen kaapin harmaaksi. Tätäkin olin mielessäni suunnitellut pitkään, mutta tehtyä en saanut ennen kuin nyt. Tykkään kovasti, kaappi sopii aulaan paljon paremmin tässä värissä ja jos joskus alkaa kaduttamaan niin maalataan uudestaan : )

Kuva ennen...



...ja nyt...




Kuvaus pimeässä ei oikein anna oikeutta väreille, mutta vannon että täällä livenä on parempi näin. Toisen maalaus projektin sain juuri naapuriltamme, ihana vanha kiikkutuoli kotiutuu meille pian kun vähän sitä ensin rapsuttelen ja sutaisen ; )
Yläkerran isompaan vierashuoneeseen löysin kauniin vanhan lipaston Lundagårdista  muutamia viikkoja taaksepäin. Tämän kohdalla hiukan vielä mutustelen mitä värin kanssa tapahtuu, kyllä se vaihtuu mutta mihin suuntaan päädyn...



Tiedän että harmaa sopisi tähän hyvin, mutta täytyy varoa että aivan kaikki ei muutu harmaaksi. Kirppareilla ei juurikaan ole tullut kesän antiikkiähkyjen jälkeen kuljettua, mutta ohimennen aina jossain poikkean työmatkoillani. Mitään ihmeempää en hae enkä oikeastaan haluakaan, mutta koskaanhan ei tiedä mitä ylitsepääsemätöntä vastaan tulee.




Voisikohan sellaisiksi luokitella esimerkiksi vanhat kattilankannet tai taulunkehykset?? 



Kehyksissä oli mukana taidettakin, mutta yhtään väheksymättä sen tekijää päätin kuitenkin pitää itselläni pelkät kehykset : )
Voisiko myös ylitsepääsemättömän tarpeelliseksi nimittää pari vanhaa lasikulhoa...



...tai yhtä pienen pientä suloista vanhaa puuheppaa??? Kyllä kait, ainakin se osto hetkellä tuntui juuri siltä : )


Kun nyt sitten alan ynnäämään kaikkea tuikitarpeellista kasaan, olen tainnut sittenkin käydä muutaman kerran ihan vaan ohimennen kirppareilla ; ) Onhan tässä taas tullut käytyä niin monella eri paikkakunnalla, että olisi jo suorastaan ihme jos en minnekään eksyisi välillä.





Samaan syntilistaan lisään vielä pari Kalixin aarretta, mitkä taisi jäädä mainitsematta taannoin kun sieltä vanhan puusohvan hain. Näin tämä meidän elämä täällä tuppaa menemään, aarteita tulee ja aarteita menee... taas olen kerännyt tavaraa mojovan läjän kirpparille vietäväksi ja muutama huonekalukin on taas vaihtanut omistajaa. Tämä tavaroista luopuminen välillä on oikein mukavaa, sillä koskaanhan ei tiedä mitä ylitsepääsemättömiä aarteita tulee vastaan kotiin vietäväksi!

Nyt lähden raaputtelemaan kiikkustuolia, nautitaan vielä vapaasta tämä ilta!