Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







torstai 27. tammikuuta 2011

TEKNIIKKA ON IHMEELLISTÄ

Tänään taas puuhastelen kotona nettikaupan parissa... muuten kiva, mutta ykskaks se heitti minut pihalle eikä suostu aukeamaan enään. Juupa daapa, eikä tietenkään saa kiinni henkilöä joka pystyy auttamaan tässä asiassa!! Mutta voiton puolella ollaan ja viimeistään helmikuun puolessa välissä saamme aukaistua Sofian Tuvan nettiputiikin... siitäpä sitten kerron tarkemmin kun sen aika koettaa.

Viikonloppu meneekin kivasti Suomussalmella  ScandicSwing-tanssileirillä Pirjon hoidellessa putiikkia Välikadulla. En ole tainnutkaan kertoa teille että olen myös innokas tanssija ja ohjaan Bailatinoa meidän paikallisessa tanssiseura Casambassa. Olen toiminut myös muiden tanssilajien ohjaajana aiemmin, mutta yrittäjänä oleminen on hiukan rajoittanut tekemisiäni harrastuspuolella eikä tanssiin enään liikene aikaa niin paljoa.


No niin, nyt nettiputiikin sivut suostuivat taas toimimaan... joten jatkankin puuhasteluani siellä jotta pääsette mahdollsimman pian myös tekin tutustumaan sinne.

Mukavaa tulevaa viikonloppua kaikille!

Ps. Sofian Tuvan putiikissa on enään rajoitetusti jäljellä kirppis / poistotavaraa, joten kannattaa käydä vielä vilkaisemassa jos vaikka jotain kivaa löytyisi.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

KIRPPARIA

Me olemme pitäneet Tuvalla jonkin sortin kirpparia jo pari päivää (jatkuu edelleen!), myymme poistohintaan paljon ihania tuotteita jotta saamme tilaa kevään uutuuksille. Samalla tyhjentelin omiakin kaappeja ja laitoin tavarat kiertoon. Kiertoon todellakin... sitä mukaan kun olen saanut myytyä omia tavaroitani, niin olen kyllä onnistunut  kantamaan tilalle uutta paikalliselta kirpparilta ja antiikkiliikkeestä ;=)
Mutta tämähän se on sitä kierrättämistä juuri, eikö totta!?!



Ihan tuli jo sellainen kesän odottelu fiilis. Näen jo silmissäni kuinka istuskelen hyvän ystäväni kanssa huvimajassamme ja siemailemme kahvia näistä ihanista englantilaisista kahvikupeista.


Yläkerran aulaan löytyi kiva wanhapeili



Mukavaa sunnuntaita kaikille!


perjantai 21. tammikuuta 2011

YÖ VUOROSSA

Kello lähentelee jo puolta yhtä yöllä ja tuntuu että nettiputiikki ei valmistu koskaan!! Ette usko mikä tuntimäärä tähän menee... ota ensin kuvia tuotteista, sitten ne pitää vielä muokata pienemmäksi, kirjoittaa kaikki tiedot tuotteista + mitata ne. Sen jälkeen paukuttelemaan koneelle niitä monen mutkan takaa, aina hae uudestaan ja uudestaan sama kansio missä kuvat ovat. Sitten pitäisi vielä keksiä jotain sopivaa ja järkevää tekstiä tuotteille...argh!! Nyt lähden nukkumaan...


Hyvää yötä kaikille!

maanantai 17. tammikuuta 2011

VOI KÄTTÄ VOI JALKAA JA ENNEN KAIKKEA SELKÄÄ

Joka paikkaa kolottaa ja vihloo eilisten kyykistelyjen ja kipuamisten vuoksi, luultavasti mieheni potee kaikenlaisia vaivoja vieläkin enemmän... olihan hän enemmän se toiminnan mies tässä tapetointi hommassa. Minä lähinnä vain annoin HYVIÄ ohjeita sivussa ja liisteröin niin vimmatusti. Sitä saa vain ihmetellä kuinka joka paikka kipeytyy nykyään paljon herkemmin kuin kymmenen vuotta sitten.

Arttu toimi koko päivän päällysmiehenä ja seurasi touhujamme minkä uniltaan ennätti.


Tästä se alkaa...


En tiedä mikä taiteellinen näkemys tässä tapetoinnissa on jollakin joskus ollut?? Vaaleanpunaista kukkaa ja sitten ykskaks kolmen metrin pätkä vaaleansinistä raitaa.

                                                 
                                                                

                                                        Sama nurkkaus näyttää nyt tältä...




Laitan kuvia sitten kun huone on valmis, mutta vielä on monta asiaa tehtävänä sitä ennen. Muutama tapettivuotakin vielä puuttuu seinästä. Näissä merkeissä siis aloitin tämän viikon tällä kertaa.

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

perjantai 14. tammikuuta 2011

UUTTA IHANAA SAAPUI TUVALLE

Vilskettä riittää töiden parissa joulunkin jälkeen monella tapaa, inventaariota, nettikaupan parissa väkertämistä sekä uusien ihanien tuotteiden purkamista, hinnoittelua ja järjetelyä.

Tässä muutamia esimerkkejä mitä eilen purimme laatikoista...












                                           Saimme lisää nyt myös näitä tauluja

                                             

Siispä tervetuloa tekemään löytöjä uutuuksien pariin!

tiistai 11. tammikuuta 2011

APUA!

Olohuoneessa oleva wanha senkki on kaipaillut jo kaksi vuotta sitä oikeaa paria, sen yllä on vaihdellut tiuhaan tahtiin jos jonkinmoista ehdokasta. Nyt olen sitten päättänyt löytää sen sopivan seuralaisen tälle komistukselle. Niinpä näitä vaihtoehtoja on nyt sovitteilla useampikin...

                                                    Tässä vaihtoehto 1




Vaihtoehto 2


Vaihtoehto 3


Vaihtoehto 4
vanha peili




Nyt olisi monta hyvää vaihtoehtoa...
Valkoinen on niin upea, mutta jotenkin tuntuu että se on meille liiankin valkoinen. Vieressä on nimittäin aarteeni, vanha mummolta peritty piano.


Tämä kyseinen kapistus on ollut myös mummoni aarre ja ainoa "huonekalu" nuorena plikkana  Puolangalle muuttaessaan. Hevosreellä oli pianoa kuljetettu uuteen kotiin ja sittenpä se onkin kulkenut mummoni mukana paikasta toiseen, kunnes on päätynyt minun kotiini. Hänellä oli tapana jakaa omaisuuttaan meille lapsille ja lapsenlapsille jo eläessään, niinpä tämä piano oli nimetty minulle jo pikkutytöstä saakka. Arvatkaa vaan halusinko sitä ensikotiini 18 vuotiaana? NO EN... kaikki piti olla niin mustaa, valkoista ja modernia. Onneksi aika teki tehtävänsä ja aloin arvostaa myös vanhoja tavaroita. Tämän päivän nuoret osaavat onneksi arvostaa näitä vanhoja aarteita!

Palataanpa vielä tuohon peili asiaan.
Olisi kiva kuulla mielipiteitänne... minkä sinä laittaisit?


Kertokaapa myös samalla, miten saatte pidettyä murattinne hengissä??

Minä onnistuin taas tappamaan omani, joten nyt päädyin jo ihka aitoon tekokukkaan. Se ei ole kyllä tapaistani näin kotioloissa, mutta aika aidon näköinen on uusi Oliivipuuni, eikö vaan! Luulisi tuon nyt sitten kestävän...

maanantai 10. tammikuuta 2011

TÄSTÄ SE LÄHTEE...

Vihdoinkin saimme jotain irti itsestämme ja aloitimme tyttären huoneen remontoinnin, joka olisi jo pitänyt tehdä syksyllä. Mikä ihme se on, että asioita on vain niin helppo lykätä aina vain eteenpäin ja aikakin tuntuu menevän siivillä?!? Joskus toivoisin että vuorokaudessa olisi muutama tunti enemmän.

                                             Mutta tästä se lähtee



Muutama kuva lähtötilanteesta, jotta saan myöhemmin näyttää lopputuloksen ja tämän eron. Se onkin parasta ja mukavinta remppaamisessa... nähdä se suuri muutos mikä tilassa tapahtuu.


Ta daa... tässäpä sitten valkoinen katto. Hyvältä näyttää... ehdottomasti valoisampi ja koska huonekorkeutta täällä ei ole kuin 212cm, näyttää korkeammaltakin. Mutta sen voin sanoa, että mielestäni katon maalaus on ehkä yksi tympeimmistä hommista remontoinnissa. Hiuksetkin maalissa ja niska huutaa tuskaansa!



Seuraavaksi sitten tapettia seiniin, ovien maalaus ja lattiallekin pitäisi tehdä jotain. En vielä ole oikein varma haluanko maalata lattian vai pitäisikö tehdä kunnon hionta ja laittaa jokin muu sävy siihen. Sen näkee sitten, kunhan saamme ensin muut asiat tehtyä. Remppa jatkunee sitten ensi viikonloppuna.


Vaihdoimme aiemmin hankkimani wanhan valaisimen keittiöstä ruokailutilaan ja ai että näyttää hyvälle siinä, koska pöytä on aika kookas ja valaisin on myös reilumman kokoinen.




Keittiön puolelle löysin samantyyppisen wanhan valaisimen, mutta pienemmän sellaisen. Nyt ei tarvitse enään perheen miespuolistenkaan kumarrella sen alta kulkiessaan.



Ja taas kerran meidän muiden uurastaessa, Artsi osasi ottaa  kaiken jälleen niin rennosti : =)


Voi noita kissan päiviä!

torstai 6. tammikuuta 2011

LOPPIAISILOITTELUA

Tyttäreni sekoittaa aina loppiaisen ja laskiaisen... joten taas tänään tuli se joka vuotinen kysymys, onko tänään se loppiaisiloittelu? Meillä täällä Kajaanissa järjestetään joka laskiainen sellainen laskiaisiloittelu-tapahtuma Kaupunginlammella.
No mutta, kuka minkäkin iloitteluksi katsoo... minusta tämä on sitä parhaimmasta päästä, tänään nimittäin kannoimme kaappeja sitten eestaas ympäri huushollia ja kolmen kaapin paikka vaihtuikin tuosta vaan. Mieheni oli ehkä "tuosta vaan" asiasta eri mieltä, mutta olipahan lopputulokseen tyytyväinen hänkin.
Nyt uusi kaappi löysi arvoisensa paikan itselleen ja olen lopen tyytyväinen siitä.








Tässä sama nurkkaus aiemmin


Nyt tämä kaappi siirtyi olohuoneen oviaukon viereen...


... ennen siinä oli tämä kaappi...


... joka sitten muutti olohuoneeseen, missä alunperin ruskeakaappi oli.

Sainko teidät sekaisin??