Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 31. toukokuuta 2015

KESÄ SE TULEE VÄKISINKIN

Välillä on ollut niin kylmää, että väkisinkin meinaa malttamaton jo herpaantua kesän odotteluun. Toisaalta on ollut hyviä säitä tehdä pihan kunnostustöitä, näin keväällä tehtynä kaikki on sitten kunnossa kun kesään päästään kunnolla. Kuten sen nyt tietää jokainen (niin minäkin), että kyllä se kesä sieltä kuitenkin tulee ja niinhän se sitten vihdoinkin tulikin! Lauantai oli mitä ihanin päivä ja niinpä auton keula ohjautui väkisin lähipuutarhalle kauppareissun yhteydessä : ) Aurinko ja lämpö oli saanut muutkin liikkeelle, puutarhalla oli varsin vilkasta. Tyttären kanssa valittiin yhdessä kukat muutamiin paikkoihin pihalle, oli muuten aivan ihana kaveri siinä puuhassa...taidan ottaa toistekin mukaan.




Pari viikkoa sitten maalasin terassin seinän punamultamaalilla uusiksi, näin ne pikkuhiljaa paikat kohentuu ulkopuolellakin






Näistä koloista en ole oikein tykännyt, mutta siinä ne on ja pysyy...joten koitin niitä jotenkin saada kauniimmiksi hyllynkannattimien avulla





Myös pihakaivon kantta on kunnosteltu ja maalattu...





Vihdoinkin olemme saaneet myös roskakatoksen portin pieleen. Onhan se nyt paljon kauniimpi vastaanotto kuin pelkkä muovinen musta laatikko!




Maalaamista siis aitojen lisäksi on ollut kiitettävästi, meillähän se työnjako menee niin että mies tekee kaikki haasteellisemmat rakennustyöt ja rouva sitten maalaa sitä mukaa perässä. Minusta maalaaminen on niin mukavaa puuhaa, joten aivan vapaaehtoisesti olen tämän maalarin roolin ottanut itselleni.




 Tämän kesän kukat näyttävät nyt olevan pääosin vaaleanpunaisia, helppoja kasveja kaikki




Valkoinen kuuluu aina joukkoon...




...ja sinistäkin on orvokkien muodossa eksynyt mukaan


Eipä noita nyt raaski poiskaan heittää, kun niin kauniina kukkivat. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, väristä viis!

Viime kesän runkoruusu kasvattelee lehtiä urakalla, jännään kovasti saanko sen jopa kukkimaan uudestaan 


Puutarhan lisäksi kävimme hakemassa miehen kanssa liuskekiviä pihapolkua varten


Nyt pitäisi vielä löytää paikka mistä saataisiin luonnonkiviä tulevaa perennapenkkiä varten. Kukkapenkin paikka on takapihan rautapergolan ympärillä, amatöörin suunnittelutaitoja koetellaan tässä urakassa. Joten jännätään nyt mitä saan aikaiseksi jossain vaiheessa kun innostun kaivuu hommiin ja saadaan ne kivet etsittyä.

Näin meillä tehdään kesää. Tämä päivä menikin sitten sateiseksi, joten pakollinen huilitauko tuli hommiin. Mielellään oltaisiin pystytetty terassin pergola pystyyn, sekin mokoma kun piti käydä ostamassa uusi viime syksyn lumivahingon vuoksi. Halusin samanlaisen tilalle, joten kaikkia osia ei tarvinnut alkaa kasaamaan alusta. Jospa sää selkiäisi illaksi ja päästäisiin jatkamaan hommia.

Leppoisaa sunnuntaita!

lauantai 23. toukokuuta 2015

HARVINAISET VIERAAT

Voi että oli upeaa saada kaksi ihanaa vierasta Kajaanista kylään. Harmi että aikaa ei ollut kovin kauan, sillä juttuahan kyllä olisi kolmella puheliaalla naisella riittänyt. Mutta eiköhän me nähdä vielä, vuoroin vieraissa : )

Meitä yhdistää kiinnostus vanhoihin taloihin, sisustamiseen ja kauniisiin tavaroihin, niinpä kävimme vierailulla White Housessa sekä pikainen Paljekirppis kierros.


White House on täynnä kaikenlaista ihanaa, mutta kaikkea ei voi mukaan ottaa. Nämä ihanan kevyet kranssit ovat niin valloittavia, niinpä tämä yksilö pääsi kotiimme tällä kertaa. Ajatuksena oli että lahjoitan tuon pienen kastelukannun nukkekodin väelle jahka sen saan tuosta irroitettua.


Kirppistely oli niin lyhykäinen, että sieltä ei mitään aarteita mukaan tällä kertaa lähtenyt. Mutta todellisen aarteen saimme kyllä kotiimme tuliaisina...


...tässä testaus miten pieni suihkulähde toimii...


...ja toimiihan se. Ihana pieni veden lorina, tulee niin kesäinen olo.


Taidan tietää mihin tämä tulee meillä sijoittumaan : ) Villasukka ihminen sai myös iloiset sukat ja kauniit liljat, Kiitos tytöt!!


Ystävät ovat niitä tärkeimpiä aarteita ja vaikka näemme harvoin, kaikki jatkuu siitä mihin on viimeksi jääty!

Mukavaa viikonloppua blogiystäväni!

tiistai 19. toukokuuta 2015

KEVÄÄN TUOMIA IHMEITÄ

Kevät tuo taas tullessaa monenlaista ihmeteltävää karvaisille ystävillemme, ötökät ja muut eläimet jotka ovat heräilleet talvihorroksistaan sekä miehen puuhailut perhojen parissa...



Yleensä kissoilla ei ole lupa olla ruokapöydällä, mutta ei toista hennonnut ajaa poiskaan, kun oli niin mielenkiintoista katsottavaa :)
No niinpä siinä sitten kävi, että mitä Kerttu edellä niin Maunonkin piti päästä myös touhuun mukaan...



...niinpä...kissat eivät saa olla ruokapöydällä!!

Ulkona viihdytään joka päivä ja siellä sitä ihmettelyä vasta riittääkin. Siili ystävämme on taas liikkeellä ja utelias mokoma uskaltautuu vähän liiankin rohkeasti tulemaan kissojen luokse.



Hei hei siili...


...sinne meni : )

lauantai 16. toukokuuta 2015

IHAN PAKKO

Vaikka ulkona onkin aikaslailla viileetä mutta vettä ei sentään enään sada, oli ihan pakko uhmata säätä ja hakea muutama kukkanen pihalle. Pitäähän se kesä saada vaikka väkisin ja eihän se ilman kukkia tule ; )







Samalla reissulla kävimme hakemassa Limingan kirpparilta ostamani vanhan ompelukoneen, josta sitten samalla löytyi myös tarakalla oleva puulaatikko ja pari maitotonkkaa portinpieleen.




Pikkuhiljaa paikat kohenee myös talon ulkopuolella, aidat on maalattu, kärrynpyörät tervattu ja nyt vähän korjaillaan ja maalaillaan talon seiniä sieltä missä siihen on tarvetta.


Ihmeittenaika ei ole ohi, talveksi ehkä enemmänkin unohtunut runkoruusu näyttää tekevän lehtiä...hmm, tämä on mielenkiintoista nähdä miten ruusu tästä virkoaa.






Lumihiutale ei onneksi ole kovin herkkä paleltumaan, joten en aio niitä sisälle yöksi kantaa. Hyvin on säilynyt ruusutkin ja orvokithan nyt ei pienestä kylmyydestä pahastu ainakaan.




Varaston kätköistä on kaiveltu esiin jotain pieniä juttuja jotka vaan nyt niin kuuluu meidän kesään...


Leppäkertut olemme maalanneet lasten kanssa yhdessä kun he olivat pieniä. Vuosia ne on kulkenut mukana paikasta toiseen ja niistä on kehkeytynyt oikeita aarteita minulle.



Minusta on hauskaa se täällä meidän asuinpaikassa, että olemme lähellä kaupunkia mutta siltikin maalaiselämä on niin lähellä...


Monessa talossa täällä on hevosia ja peltoja löytyy monesta paikkaa. Kesällä maisemat ovat hyvin idyllisiä ja voi melkein kuvitella asuvansa jossain kauempanakin. Kyllä on niin ihanaa kun tulee taas kesä!!

Ihanaista lauantaita!