Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







keskiviikko 31. tammikuuta 2018

VALLAN MUKAVA TYÖMATKA

Olipa mukava työmatka Vaasassa, siitä on vuosia jo yli 20 kun viimeksi olen siellä käynyt. Tällä erää en ennättänyt suurempia kierroksia tekemään, tai totuushan on ennenminkin se että en enään illalla jaksanut muuta kuin rojahtaa hotellin pehmeälle patjalle vaikka aikaa olisi ollut kahden illan verran.


Kahdeksannesta kerroksesta näki hiukan kaupunkia ylhäältä päin, maisemahissillä piti salaa käydä ajelemassa kymppikerroksen kautta alas mennessä : )


Vaasan vanhakaupunki on valitettavasti poltettu maantasalle aikanaan, mutta kyllä siellä kauniita vanhoja rakennuksia näkee siellä täällä.
Upeat kirkonrauniot olivat näyttävän näköiset ja onneksi säilyneet näinkin hyvin. En ennättänyt kuin nappaamaan pikaisesti kuvan ajaessa (hyi hyi), siksipä ei tämän parempia otoksia siitä ole nyt tarjolla.



Yhdellä kirpparilla kävin mielenkiinnosta, koska täällä päin yleensä on vanhaa tavaraa aika kivasti tarjolla. Enhän toki mitään tarvitse, mutta... ainahan sitä jotain kivaa voi löytyä ja löytyikin : ) Ohitin kyllä sujuvasti monta aarretta, mutta nämä mukaani nappasin...





P.E.Svinhufvud sai jäädä fasaani-neidon alle suojiin jos vaikka mieli muuttuisi joskus. Tykkään niin tästä kehyksestä ja sen hiukan rähjääntyneestä ulkonäöstä, mutta tuiman näköinen presidentti ei enään silmääni ilahduttanut.



Paluumatkalla poikkesin Pietarsaaressa Lundagårdissa, aina se vaan jaksaa sykähdyttää ihanuudellaan. Vanha gramofonimusiikki luo niin idyllisen tunnelman että melkein jo tuntee elävänsä jossain menneisyydessä... oi niitä aikoja : )

















Täältä ostin muutamia heloja ja suloisen pikkukorin, yhtä asiaa jäin vielä vähän miettimään.


Täältä sitten hurauttelin Kokkolaan ja tietysti Antik Heleniin. Oih ja voih, uudistuneessa putiikissa oli taas niin paljon kaikkea ihanaa! Voisin ihan oikeasti ottaa sieltä aivan kaikki tavarat tai voisin oikeastaan jäädä suoraan jo asumaan sinne. Tykkään niin tästä Heidin tyylistä!!!
Ja kuvia jälleen aimo pläjäys...

















Kauppa-apulainen nimeltään Jari kävi myös tervehtimässä, ihana pieni pörisijä.



















Jos täällä ei mene sekaisin niin ei sitten missään, mä en kestä!!!!

No löysin, jos sitä kysytte : ) Olisin löytänyt vaikka mitä jos se vaan olisi järkevää ja edes mahdollista. Mutta tällaisen komistuksen kotiimme toin...



Pieni yhdistävä tekijä vielä kaapinoveen ja tulipa nättiä. Lamppu on kyllä komea ilmestys ja hyvin istui paikalleen vaikka unohdinkin kokonaan että meidän kattokorkeus on tässä aulassa aikaslailla matala. Ensin jo luulin että hutiostos tuli, mutta ei pienen järjestelyn jälkeen enään näyttänytkään yhtään hullummalle : )


Sellainen reissu se, kotiin tulin vasta aika myöhään ja olo oli väsynyt mutta onnellinen mukavan matkan jälkeen. Kivaa loppuviikkoa!