Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

OLIPAHAN SAVOTTA TUOKIN

Maalari maalasi... panelia ja sitä kyllä riitti! Vaikka ei se muka valtava määrä pitänyt olla, mutta kyllä eilen tuntui siltä. Mutta tehty on ja väriinkin olen tyytyväinen.



Keittiön matskut valittuna ja näin se hitaasti mutta varmasti siitä valmistuu.




Kodinkoneista enään astianpesukone ja mikro puuttuu, kaappien rungot sekä liesituuletin pitäisi Ikeasta käydä hakemassa. Muu jääkin sitten vielä suureksi salaisuudeksi ;0)

Palaillaan taas kun asiat etenevät!

Ps. Ja kiitos ihanille vieraille sieltä Kajaanista, oli mukava nähdä!

lauantai 20. heinäkuuta 2013

ROMPEPÄIVÄN SAALIIT

Eipä ole tullut paljoa kirppareita koluttua eikä Vaalassa kuljettua, mutta ei tänne tavaran paljouden keskelle kyllä ole mitään kaivannutkaan. Mutta tänään ihana aurinkoinen päivä houkutteli lähtemään rompepäiville Hiukkavaaraan ja täytyy sanoa että valikoimaa minun makuuni oli vähän turhankin paljon. No sehän tarkoittaa sitä, että jotainhan mukaanikin lähti vaikka en sillä mielillä paikalle mennytkään.

Tällaisia aarteita sitten nappasin mukaani...



Kyllä vaan...olen ostanut jo aikaisemmin yhden lihamyllyn, mutta tämän väri kiehtoi niin paljon että 5€ uhrasin siihen. Laatikossa vielä muutamia vanhoja nauloja, jotka ajattelin sitten joskus upottaa "uuteen" hirsiseinäämme.


Ai mikä hirsiseinä? Sellaisen ajattelin teetättää miehelläni yhteen kohtaa talosta, kun sopivat hirretkin löysin ja halavalla!

Eikä tässä suinkaan ole vielä kaikki aarteeni tältä päivältä!


Tästä on hyvä harjoitella lintujen nimiä niin ruottiksi kuin latinaksikin.



Ja vielä yksi rujo kaunotar...sahtia tässä kuuleman mukaan olisi tehty. Hieman se on elämää nähnyt ja parhaimmat päivät ohi menneet, mutta meidän pihalle se on aivan täydellinen. Pieni kuljetus vauriokin siihen matkalla tuli, kun kantokahvat eivät kestäneetkään kantamista. Mutta eiköhän se vielä paikoilleen saada, yksi ruhje komiassa lisää ei paljoa haittaa.

Että tämmöset rompepäivät täällä, kannatti lähteä eikä kaduta yhtään. Olen minä sen verran visusti elänyt, että eiköhän muutama heräteostoskin ole välillä sallittu :0)

Keittiö remppa etenee hitaasti mutta varmasti, eilen saatiin laitettua "uusi" ovi paikoilleen tulevan ruoka/astia komeron ja keittiön välille.


Komia siitä tuli ja vielä komeampi tulee kun saadaan seinät kuntoon.


Nyt lähden kartanolle nauttimaan aurinkoisesta päivästä. Ihanaa viikonloppua kaikille!

maanantai 15. heinäkuuta 2013

HYI OLKOON!

Nyt sai keittiö (entinen ns. suurtalouskeittiö) kyytiä ja kaapit lähtivät rytinällä kun ukko-armas sai innostus kohtauksen. On se kyllä niin kaamea näky, että HYI OLKOON!!! Ihan pakko näyttää teille, jotta huomaatte eron sitten kun joskus olemme saaneet tämän valmiiksi.





 Uuni, liesitaso, hana ja tiskiallas jo hankittuna, tästä on hyvä jatkaa!!

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

VANHENTUNEITA JUTTUJA

Täällä päässä tapahtuu vanhentumista joka lähtöön, niin isännällä, emännällä kuin ovenkahvoillakin :0) Löysin aivan ihanat ovenkahnat Bauhausista ja mielestäni ne ovat paaaalljon sopivammat kuin entiset... vai mitä ootte mieltä??

Tässä uusi...


...ja tässä entinen. Vaikka ei oikeasti vanhoista kahvoista olekaan kysymys, mutta näyttäväthän ne nyt sentään siltä enemmän kuin nämä "kullitetut" versiot.


Jotain sitä pitää vanhentaa ja toisia taas saisi jo kyllä alkaa nuorentamaan, mutta minkäs teet...taas on muutaman lisärypyn aika tullut.


Siitäpä syystä saimme viikonloppu vieraiksi vanhempani ja siskoni sekä Ruffe-koiran, ihana röhisevä pikku pontus.


 Hui... minua jännitti hiukan alkuun, mutta myöhemmin olin jo kuin kotonani. Matka jatkui heillä tänään asuntoautolla kohti lappia ja Norjaa. Tervemenoa ja hyvää matkaa, viikon päästä näemme jälleen.
Itsellä ei kyllä ole matkoista tietoakaan, mutta en kyllä nyt oikein malttaisikaan täältä mihinkään lähteä. On niin mahtava tunne kun on saatu vihdoinkin muutot loppuun hoidetuksi ja saa nauttia aivan vaan täällä omassa kotona omista nurkista (ja sekasotkuista).

Aurinkoista sunnuntai iltaa toivotellen,

Johanna




lauantai 6. heinäkuuta 2013

ON SE NIIIN RETRO!

Ihanaa, nyt se tuli ja oli juuri sellainen kuin sen toivoinkin olevan...nyt kun saisi vielä sen keittiönkin!



Lupaan ja vannon, että kun saan itselleni taas oikean keittiön ja tämän uunin käyttööni...leivon ja kokkaan niin vimmatusti ja suurella nautinnolla. Näin sitä taas arvostaa arkisia asioita kun elää jonkin aikaa ilman niitä!

Ihanaa lauantaita!

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

OLISKO HYVÄ?

Kyllä pienen kaupungin tyttö on täällä isommilla kylillä innoissaan kun tuota kauppa valikoimaa löytyy hiukan enemmän kuin entiseltä kotipaikkakunnalta.. ja aivan meidän lähellä on myös Hemtex. Mitään ihmeitä en nyt tällä kertaa tarvinnut, mutta muutaman tarjouskorin verhokapan nappasin mukaani. Ajatus oli, että leikkaan ne kolmeen osaan ja teen pienet salusiinit ikkunoihin. Vaikka naapurit olisivatkin kuinka ihania, niin jotain näkösuojaa sentään tulevia pimeitä iltoja varten tarvitaan. Ajattelin hoitaa sen puolen ihan vaan näin rennosti.



Vielä yksi kirkkaampi otos, mutta olisko tää hyvä?


Teki mieli kokeilla vähän raitakangasta ja ripustus verhoille yksinkertaiseen tapaan vaan narulla . Toisaalta välillä voisi sitten vaihtaa jotain todella kevyttä hentoista ja romanttisen valkoista... mutta ei löytynyt tähän hätään sopivaa.

Nyt täytyy lopettaa tämä sepustelu ja lähteä ihailemaan mahtavaa ukkosta joka tuntuu TAAS vaihteeksi jyrisevän ulkona. Kuka sanoikaan että täällä Oulussa ei paljoa ukkosia ole!