Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







maanantai 31. joulukuuta 2012

ARTTU EDESTÄ JA ARTTU TAKAA

Hiukan Artun kuulumisia ja touhuiluja vielä tälle vuodelle kertoilen teille. Vieläkään ei poika ole aivan terve, vaan munuaisarvot ovat koholla ja saattavat näin jäädäkin. Nyt vain seuraillaan vointia ja käydään seuraavassa kontrollissa sitten tammikuun loppupuolella, tähän asti kontrollit olivat viikottain. Virkeä kaveri ollut ja jos emme tietäisi että jotain on vialla, ei luultavasti tiedettäisi mitään sairaudesta. Nyt sitten koetamme syödä ruokaa joka ei oikein maistu rantunpuoleiselle kissallemme ja välillä syönti jäi liian vähäiseksi. Siksipä  lääkäri määräsi kisulle masennuslääkkeet... voitteko kuvitella!! Mutta auttaa, ruoka maistuu taas ja liekkö jotain muutakin vireyttä tullut lisää : )... ainakin on monenlaista touhua riittänyt näinä päivinä.

Tässä ollaan eläinlääkärillä tiputuksessa, kolmena päivänä ensi hoitona kissaa nesteytettiin aika reilusti ja kunto koheni silloin jo paljon paremmaksi.



Kotona taas jaksettiin touhuilla kaikenlaista jännää...


...lelun piilotusta...


...ja piilosta.



Arttu hyvin harvoin menee mihinkään laatikoihin ja koreihin, joten tämä on meillä aika harvinaista ja outoa.

Tuolla korissa on aivan varmasti jotain jännää...




 Täällä ollaan, apua... miten täältä pääsee pois!!


Välillä on vakoiltu ikkunasta rusakkoja, on muuten erittäin jännittävää touhua tämä...


...kiipeilty kellarin ikkunalla...


...ja saunottu.



Arttu ei olisi millään halunnut edes pois saunasta eilen illalla, vaan kehräsi ja kieriskeli lauteilla kuin paraskin löylyttelijä : )


Ilmojen lauhduttua on uskallettu käväistä vähän ulkonakin.



Nyt vain toivomme, että Arttu saataisiin pidettyä yhtä virkeänä ja että mitään takapakkeja ei tulisi vointiin. Nyt kuitenkin kaikki hyvin, näinpä Arttu ja koko muu perhe toivotamme teille oikein hyvää Uutta Vuotta! Ensimmäiset raketin paukkeet alkoivat jo kuulumaan ulkoa, joten saattaa olla pikkasen jopa pelottava ilta tiedossa meillä.

Palaillaan ensi vuonna sitten!

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

MYÖHÄSSÄ, MUTTA EHTIIHÄN TUOTA

Jouluksi ostettu pieni joulukaktus päätti kukkia hiukan jälkijunassa, mutta kaunis se on näin joulun jälkeenkin. Minulle aivan uusi tuttavuus, saas nähdä viihtyykö meillä pitkään. Jouluruusu eli taas aikansa ja tapansa mukaan ei valitettavasti jouluun saakka jaksanut meitä ilahduttaa, tai ei ainakaan enään miellyttänyt minun silmääni.


Tämä monen päivän vapaa alkaa jo välillä tuntumaan jopa hiukan pitkästyttävältä, kun on tottunut olemaan töissä pitkiä päiviä ja ilman lomia. Torstaina kävin kyllä yhden päivän muistelemassa miltä se työnteko tuntuu välillä, mutta perjantaina jatkettiin sitten kattoon syljeskelyä : ) Olisihan sitä kotona tietysti tekemistä, jotain järkevääkin... mutta ehtiihän tuota myöhemminkin.
Mitään ihmeempiä emme ole siis touhunneet, mutta ehkäpä tämä tekee terää välillä... olla vaan, saa poltella kynttilöitä aamusta iltaan ja nauttia tekemättömyydestä. Sen verran eilen astuin mökistä ulos, että kävin ostamassa täydennystä kynttilävarastoon ja käväisin yhdessä vaatekaupassa katsomassa ale tarjontaa. Jotain tuli hankittua paljous alennuksesta töihin päälle pantavaa, kun on nuo entiset ryököt päässeet kutistumaan jostain syystä... tarttis tehdä kyllä jotain asialle ennenkuin on myöhäistä.
Eiköhän sitä näillä kynttilöillä taas jonkin aikaa pärjäillä, ainakin vapaapäivien yli.


Olen jotain pientä hienosäätöä tehnyt vierashuoneessa, mutta en mitään suurempia. Verho viritystä kokeilin pikkuikkunaan aivan vaan nastoilla kiinnittäen, siinäpä saa olla siihen saakka kunnes keksin jonkin muun ratkaisun. Halusin verhon joka saa olla puolihuolimattomasti rennolla otteella ripustettuna ikkunassa.


Joululahjaksi saadun vanhan valokuvakehyksen myötä innostuin laittamaan muitakin vanhoja kuvia esille.


Ei mitään sukulaisia, aivan vaan tuntemattomia henkilöitä ruottinmaalta... löytöjä Vaalan kirpparilta.


Uudelle lintuhäkille piti myös järjestellä tilaa jostain ja näinpä se päätyi yläkerran aulassa olevan kaapin päälle. Hiukan jo pelkäsin että löytyykö sille mitään järkevää paikkaa kodistamme, mutta löytyihän se kuitenkin kun aikansa pyöritteli.



 Kaapin päällä olleet matkalaukut siirtyivät pöydän alle.



Vihreät nojatuolit jotka aikoinaan löysin kirpparilta Sofian Tuvalle, ovat nyt täällä aulassa. Tuolit ja niiden kangas on just niin minun lempparit, mutta katti mokoma on saanut aikaiseksi jotain tuhojaan... argh!! Tietää kyllä että ei saa koskea tuoleihin, mutta aina kun on vauhti päällä ja silmä välttää käy hän ohimennen  raapaisemassa tuolia ja katsoo muikeana korvat luimussa että huomasiko kukaan. No eipä tätä enään pysty olemaan huomaamatta... mokomakin ihana villipeto : )


Näin suuria on täällä saatu aikaiseksi, välillä maataan ja taas syödään. Jatkamme samaan malliin vielä nämä kolme päivää ja sitten taas arki koittaa täysillä... tiedän jo valmiiksi, että kyllä se sitten loma tuntuisi jälleen mukavalle. Mutta eipä ajatella vielä tulevaa, nautitaan vaan ja odotellaan vuoden vaihtumista.

torstai 27. joulukuuta 2012

LUPAAN OLLA KILTTI...

Saamistani joululahjoista päätellen olen kait sitten ollut juuri sopivan kiltti ja lupaan olla jatkossakin... no ainakin yritän sitä kovasti!!
En usko enään joulupukkiin, mutta toisten ilahduttamiseen uskon ja haluan sitä iloa jakaa aina mahdollisuuksien mukaan muulloinkin kuin jouluna. Annan uuden vuoden lupauksen, ainakin yksi hyvä teko päivässä... sellainen joka vain ilahduttaa jotakin henkilöä ja saa hymyn kasvoille. Se voi olla vain pieni ystävällinen ele toista kohtaan, ei sen tarvitse olla suurta eikä varsinkaan kallista... vain pieni huomion osoitus toista kohtaan. Sitä voi jakaa aivan ilmaiseksi kotona läheisilleen, omille ystävilleen, sukulaisille, vanhemmille, asiakkaille tai vaikkapa vain tuntemattomalle vastaantulijalle... siitä se oikea ja aito hyvä mieli tulee, pienestä hymystä tai ystävällisestä teosta!

Joulu nyt sitten kuitenkin tuntuu olevan sitä lahjojen antamisen ja saamisen aikaa, eikä se oikeastaan ole niinkään hullumpi juttu näin kerran vuodessa vaikka se ei toki tärkeintä olekaan. Mutta kukapa voisi kieltää, etteikö ei ole mukavaa aukoa ihania paketteja kerran vuodessa, toki vähemmänkin niitä riittäisi.
Haluan kiittää näistä ihanuuksista teitä kaikki rakkaat, oma armastukseni, siskoni, äitini, isäni, anoppini

Näytän teille muutaman saamani lahja ihanuuden...


Siskoni taitaa alkaa tuntemaan minut oikein kunnolla, tykkään!!! Vanha valokuvakehys kuvineen on Helsinkiläisestä liikkeestä Götan Maailma joka myy omaperäistä antiikkia (kuva edessä on käyntikortti), tänne haluan joskus päästä ehdottomasti!


Täältä se löysi oman paikkansa vierashuoneen kaapin päältä...



Samalla muutama muukin tavara siirtyi muualta tänne.




Äitini kanssa olimme syksyllä Taimin ja Tarvikkeen asiakasillassa ja sieltäpä nämä ihanuudet sitten jostain kumman syystä päätyivät joululahjapakettiin omalle tyttärelle. Voi äiti rakas... aina kun ihastelin ääneen jotain, huomasin kyllä kun ne vaivihkaa sujahtivat ostoskoriisi!! Näinpä katsoin paremmaksi  lopettaa jo hyvissä ajoin tuon liiallisen ihastelun ääneen : )




Taitaa olla Vaalan antiikkikirpparilta tämä tarjoiluastia... voi ÄITI, tiedät mistä tykkään!!


Ja jos en ole aivan väärässä, ovat karamellit Puolan tuliaisia... ongelma vain on siinä että näitä ei raaski aukaista.


Ja kun tämä joulu on myös sitä antamisen aikaa, niin hyvällä omallatunnolla päätin hankkia miehelleni uudet hifi-laitteet kotiin : )


No varmasti tulee ensimmäisenä mieleen että joopa joo, kenellehän tuo oli tarkoitettu. Mutta uskokaa tai älkää, kyllä hän tykkäsi, ratio pauhaa keittiössä aamusta iltaan. Arttukin kuunteli ihmeissään, että mitäs kumman pikku-ukkoja tuonne laatikon sisään on piilotettu. Radio toimii täysin ja ääni on mitä mainioin.



Toinen omaakin mieltä lämmittävä lahja armaalleni oli tämä viini-cooleri. Eiköhän tällekin joskus käyttöä keksitä, onhan kohta uuden vuoden juhlat edessä.


Löytö jälleen antiikkiliike Antigue-Housesta.


Samalla vielä pari pikkulahjaa samaisesta liikkeestä, hih... itselle... olen ollut niin kamalan kiltti : )



Kannu sopi niin täydellisesti näiden kanssa yhteen...


Näinpä tuli taas esiteltyä joitain aarteita, mutta...

olisin onnellinen myös aivan vain siitä, että saisimme elää onnellisina ja terveinä aivan tavallista elämää. Maailma on täynnä materiaa ja tunnustan... olen ehkä vähän myös turhan perso sitä kaikkea kaunista keräämään ympärilleni, mutta sellainen minä olen. En käytä rahaa ravintoloihin, tupakkaan enkä viinaan, emme matkustele, enkä laita rakennekynsiä saati ripsiä ja vaatteisiin ym. rahaa menee juuri sen verran kuin on pakko välillä laittaa. Minun intohimoni on koti ja olen valinnut sen itselleni tärkeimmäksi, näinpä myös hankintani tahtovat kohdistua eniten sinne. Rakastan tehdä löytöjä kirppareilta, antiikkiliikkeistä ja näinpä nämä aarteeni eivät monestikaan maksa maltaita. Toki välillä saatan hurahtaa johonkin hiukan kalliinpaankin hankintaan, mutta sitten säästän jostain muusta. Tämä on intohimoni ja olen tyytyväinen siihen että en tuota tällä harrastuksellani kenellekään mitään pahaa, vain mieheni välillä pyörittelee silmiään ja nyökyttelee muka ymmärtäväisenä hyväksynnän hankinnoilleni.

Palailen jälleen ruudun ääreen, kun jotain kertomisen aihetta löytyy.
Kuulumisiin...

tiistai 25. joulukuuta 2012

KIITOS YSTÄVÄT!

Ihana rauhaisa jouluaamu, valvoimme koko perhe puoli kolmeen yöllä... näin siis vanhakin nuortuu näiden nuorisoiden kanssa ; )


Vietimme aattoillan kotosalla, rakas anoppini oli myös syömässä luonamme. Availimme paketteja ja kilttejä olimme taas lahjoista päätellen olleet tänäkin vuonna : ) Minä kyllä sitä omalta kohdaltani uskalsin vähän epäillä!

Haluan kiittää teitä rakkaita ystäviäni näistä ihanista lahjoista!!!





Kiitos Satu, kiitos Ulla ja Jari ihanasta vanhasta tarjoiluastiasta, kiitos Helena ja Pirjo, kiitos vanha ystäväni Jari ystävyydestä, kauniita sanoja!!

Myöhemmin illalla menimme vielä koko poppoon kanssa kahvittelemaan mummolaan, jossa olivat paikalla myös kaksi siskoani Helsingistä ja pikku-Leo rakas tätin mussukka sekä minun oma tätini.  Ihanaa että edes kerran vuodessa saamme olla yhdessä kaikki!

Palaan myöhemmin sitten näihin lahja asioihin, monia ihania ylläreitä paljastui paketeista. Arttukin sai omansa ja on taas vauhti päällä leikkijensä kanssa. Tässä kuvassa hetki paikoillaan, liikkuvaa oranssia-salamaa on hyvin vaikea kuvata.


Oikein rauhallista joulun jatkoa kaikille, nyt on lähdettävä jatkamaan kinkun syöntiä.