Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







torstai 27. syyskuuta 2012

VIELÄ SE YKSI VAAKA JOHONKIN MAHTUU

Tulipahan piipahdettua paikallisellakin kirpparilla pitkästä aikaa ja täytyy sanoa että monenmoista kivaa näyttää nykyään sieltäkin löytyvän. Tavara valikoima on muuttunut aikalailla ja kivoja löytöjä voi tehdä siis täällä kotokaupungissakin.
Ja kun muka niin järkikädessä siellä kuljin, niin teinkin ostoksia erään ystäväni puolesta... löytyi ihastuttava jalallinen aivan uusi wc-allas (hän on haaveillut tällaisesta pitkään) ja todella kaunis kattoplafonfi (itselläni on jo samanlainen vierashuoneessa). Ajattelinkin jo että tämähän halvaksi tuli itselle, mutta...

...sitten tuli vastaan tämä komistus




Ruotsista näkyy vaaka olevan kotoisin ja toimiikin muuten vielä. Pari lautasvaihtoehtoakin löytyi samalta myyjältä...



Että näin siinä sitten pääsi käymään!
Ja nyt täytyy kiiruhtaa kipinkapin töihin, vaikka kieltämättä tekisi mieli vuorautua tällaisella vesisateella täkin mutkaan ja sytyttää takkaan tuli. Mutta pari päivää vielä ja sitten sen teen!



sunnuntai 23. syyskuuta 2012

EI MINUN PITÄNYT MENNÄ...

...mutta meninpähän kuitenkin. Kiitos siitä kuuluu Aseman laidan Satulle ja äidilleni, mokomat naiset!
Niinpä sitä taas pyyhällettiin tukkaputkella Vaalan antiikkikirpparille uutta tavaralastia tutkimaan ja senhän kyllä arvaa miten siinä TAAS kävikään.
Mihin minä oikein saan mahtumaan nämä kaikki ihanuudet???

Toisaalta taas tämä oli oikein hyvä juttu, sillä löysin vihdoinkin sen kauan etsimäni 12:sta hengen kahvikaluston ja aivan minun näköiseni kaikenlisäksi :) Sen verran vielä viisammat kertoivat, että tämä kalusto on oikein hyvää Saksalaista Bavaria porsliinia. Lisäksi tykkään astioiden värisävystä joka ei tule kuvissa oikein hyvin esille, mutta tuo luonnonvalkoinen luun sävy on todella mieleiseni.
Eipä siis mennyt hukkaan tämäkään reissu...




Jotain muutakin astiaa lähti mukaani...






Nyt lupasin jo miehelleni, että nämä ovat sitten viimeiset lautaset mitä taloomme kannan enään. Huh huh... mitä tuli luvattua :) onneksi tämä ei ole meillä niin turhan vakavasti otettava asia!!


Vuosien varrella tämä sisustus / astia maku on ennättänyt niin paljon muuttua, että jotain vanhaa onneksi voi jo alkaa hävittämään poiskin. Jotain parempia säilytän varmasti omille nuorilleni, jos vain kelpuuttavat omiin koteihinsa ja loput myydään kirpparilla tai lahjoittelen niitä pojan kavereille heidän opiskelijakoteihinsa. Yllättävän moni näistä kamuista jo asustelee omissa huusholleissa.



Nämäkin joutavat vielä pois kaapista...


Näinpä sain kuin sainkin tilaa uusille astioille kaappiin :)


Siellä ne ovat pitsiverhojen takana odottamassa seuraavia parempia kahvitteluhetkijä, ihan joka päiväiseen käyttöönhän nämä eivät tule sentään...



Joko luulitte että tässä oli kaikki mitä Vaalasta mukaan lähti... ehei... ei toki!


Lisää kehyksiä...


...ja pari Carl Larssonin taulua.



Pari aivan ihastuttavaa tuolia oli melkein lähdössä mukaan, mutta viime hetkellä päätin olla JÄRKEVÄ... mihin muka ne olisin meillä mahduttanut??? Kieltämättä ne olivat niin ihanat, että vieläkin mietin olisiko ne sittenkin pitänyt ostaa. Kuvitelkaa nyt... 28 € kpl, vanhat puutuolit kangasverhoilluilla istuimilla ja kauniit kuin mitkä! No, sinne ne nyt kuitenkin jäivät ja ovat varmasti jo löytäneet uuden kodinkin.

Muutama tunnelmakuva vielä kotoamme tältä aamulta...






Ihana aurinkoinen sunnuntai aamu, ei kiire minnekään eikä tarvitse tehdä yhtään mitään jos ei huvita. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

tiistai 18. syyskuuta 2012

VIISI LEMPPARI KOHTAA KOTOA

Ainosofian sisustusblogissa oli hauska haaste kuvata omista kodeista ne parhaimmat ja mieluisimmat kohdat, joten kaikki mukaan haasteeseen Top 5!!!

Täytyy sanoa että luulin tätä helpoksi, mutta loppujen lopuksi se ei sitä ollutkaan. Oikeastaa oli hauskaa huomata että omasta kodista löytyy enemmänkin kuin viisi kohtaa mistä itse pitää.
Nämä sitten valitsin mukaan....


Kuvat ovat olohuoneestamme


Ruokailuhuoneesta...


Yläkerran aulasta kaksi kuvaa



Yläkerrasta tämäkin...


Ja viimeinen kellarista puku / takkahuoneesta


Hiukan kiireellä räpsin kuvat tähän illalla huonossa valossa, joten parempiakin otoksia olisi voinut saada päivän valossa. Mutta hätäinen kun olen, täytyi asia hoitaa nyt eikä yhtään myöhemmin enään :)

Nämä kuvat oli vielä pakko lisätä. Katsokaapa tarkkaan ovilasin alareunaa, huomaatteko siellä jotain valkoista???


Help me... päästäkää mut sisään!!!


Arttu raukka meinasi tässä kuvaustohinassa unohtua vallan parvekkeelle.

Nyt sitten kaikki kuvia räpsimään ja esittelemään ne kaikista parhaimmat jutut kodistanne!


Nämä alla olevat kuvat nyt eivät sitten liity mitenkään tähän haasteeseen, mutta satuin katselamaan tässä samalla viimekesäisiä kuvia ja tuli hiukan ikävä kesäisiä päiviä. En ole syksy ihminen ollenkaan, inhoan tätä aikaa ylikaiken!













No mutta... uutta kesää odotellessa, sisustelkaamme ja bloggailkaamme toistemme ja itsemme iloksi!!