Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







maanantai 12. elokuuta 2019

VIIKONLOPUN PIENET TOUHUT

Viikonloppu mennä hurahti taas, ihan liian nopeasti! Arkeen tottuminen vie taas hetken, mutta muistuttelen itseäni sillä että saan olla kiitollinen omasta arjestani ja siitä että on työ josta tykkää ja mihin palata. Mutta silti... olisin vielä voinut vähän aikaa jatkaa lomaa 😊

Syksyn lähestyminen ei ole koskaan ollut minun juttuni, vaikka nämä pimenevät illat vielä kun on vihreää ovatkin aika ihania.




Olimme jälleen omassa mansikkapaikassamme torpalla ja viimeistelimme pieniä asioita keittiössä.



Miehen kohdalla nämä viimeistelyt oli listahommia ja minulla lähinnä sisustamista. Hirsiseinien lopullinen puhdistus viedä odottaa tekijäänsä, vähän kehtuuttaa kun tietää mikä sotku siitä tulee kun hommaan ryhtyy.











Harrastimme myös kaappimööpleerausta jossa käytiin kyllä minun voimavarojeni äärirajoilla. Kyllä nämä vanhat komistukset painavat!



Kaappi on hankinta jo viime talvelta Niitynmaan Nostalgiasta Tyrnävältä ja on ollut kotivarastossa säilössä tähän saakka. Upea yksilö koska on niin vanha. Kaapin kylkien pinnoissa on kyllä sanomista, mutta näillä mennään ainakin toistaiseksi. Tapettivalintani sopii kyllä täydellisesti tähän kunhan seinään ne saadaan, sitä odotellessa 😀


Tästä väistyi kaappi mikä oli hankittu alunperinkin makuuhuoneeseen ja nyt kun ovi siirtyi toiseen paikkaan, se vihdoin saatiin sinne siirrettyä. Voi mikä autuas tunne kun vaatteet saatiin pois lattioilta ja kasseista.






Taas saatiin pieniä asioita tehtyä mistä tuli hyvä mieli. Pikkuhiljaa torppa muuttuu enemmän oman näköiseksi, kuitenkin liikaa muuttamatta sitä. Kyllä tämä on meille niin rakas paikka 💓

7 kommenttia:

  1. Hyvänen aika, miten kaunista! (Vanhassa 1928 rintamamiestalossa asutaan täälläkin ja rakkaus vanhaan on yhä tallella <3 )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kyllä me viihdytään vaikka paljon on vielä keskenkin ja hyvä niin... tämä on sitä mukavinta vaihetta. Vanhat talot ovat niin hurmaavia kaikkine vinoine seinineen, niissä on luonnetta ja kodikkuutta. Samoin vanhoissa kalusteissa ja tavaroissa.

      Poista
  2. Huoh, näyttää niin ihanalta - myös nuo pimeät illat, joten odotapa vaan ;). Pikkuisen kateellisena katselen ihanaa torppaasi, kun itsellä tuntuu olevan vielä niin pitkä matka kaikkeen tuohon ihanaan sisusteluun ja fiilistelyyn :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te teettekin niin perusteellista remonttia, että viehän se aikaa erilailla. Meillä mennään tämän kanssa hiukan suurpiirteisemmin, ummistetaan silmät jossain kohin ja korjataan kun on tarpeen.

      Poista
  3. Teidän torppanne on ihana! Kauniisti sisustettu ja kodikas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria, tämä on niin rakas paikka ❤️

      Poista
    2. Maria, kiitos ihanasta kommentista toisessa postauksessa! Sormi lipesi ja vahingossa poistin sen ☺️

      Poista