Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 13. lokakuuta 2019

HAIKEIN MIELIN

Torstaina saattelimme haikein mielin haudan lepoon tätini miehen, rakkaiden serkkujeni isän. Tätä luopumista ja surua on meillä nyt kahden vuoden aikana ollut jo riittämiin, elämää, mutta vaikeinta osaa siitä. Hyviä muistoja jäi meille sydämiin... yksi hauskimmista on hänen minulle antama kutsumanimi Janne, joka oli tietysti pientä kiusoittelua pienelle tytölle joka ei siitä oikein tykännyt.

Muistotilaisuus pidettiin 1800-luvun loppupuolella rakennetulla seurakuntakodilla, joka on Saima-isomummoni vanha koti. Kaunis rakennus, onneksi tämä on säilynyt ja siitä on pidetty huolta.




















Lämminhenkinen tilaisuus kauniissa ympäristössä, ikävä nähdä näissä merkeissä mutta siltikin oli ihana olla koossa. Sukumme on niin pieni, mutta olemme sitäkin läheisempiä. Kiitos siitä että olette olemassa 💓

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti