Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







maanantai 4. marraskuuta 2019

INNOSTUNUT

Nyt kun tämä ihme eloon herääminen viikkojen väsymyskauden jälkeen on tapahtunut, olen ilokseni myös huomannut olevani innostunut taas tästä kaupunkikodistammekin. Hävettää myöntää, mutta kotimme on ollut todellakin "pikkuisen" kaaoksessa koko kesän ja syksyn. Mutta nyt ulkona on ykskaks maisemat muuttuneet hyvin talvisiksi ja kirpsakka pakkanen aurinkoineen saa suun hymyyn väkisinkin.


Mieli ajautuu automaattisesti jo kohti joulua, melkein tekisi mieli laittaa tonttulaulut soimaan mutta koitan hillitä vielä itseni ja pysyä ihan kynttilä linjalla toistaiseksi.



Ja kun tämä uudelleen rakastuminen omaan kotiin on tapahtunut, olen heilunut tietysti kameran kanssa ahkeraan ympäri huushollia. Ihmeellistä miten taas kaikkea katsoo aivan uusin silmin : ) Valitettavasti myös niinkin päin että jokunen hävitettäviin luokiteltu tavara onkin saanut hiukan lisäaikaa ja ovat siirtyneet niin sanotulle harkintaosastolle takaisin. Tässä yksi sellainen onnekas tavara, tämä aito vanha Madonna pääsi nyt kokeeksi paraatipaikalle olohuoneen kaapin päälle yläkerran unohdetuista uumenista. Olen jotenkin mennyt tämän madonna-ajan ohi, mutta kun tämä on oikeasti vanha...hmmm... tähän ei pitäisi sortua, mutta näin kävi!!



Samoin kävi näiden vanhojen teatterikiikareiden kanssa... noloa!
Sama ilmiö meinaa käydä muutamien astioiden kanssa, onneksi olen saanut myytyäkin joten turha haikailla enään niiden perään. Kuvitelkaa, en ole ikinä käyttänyt ja sitten kun päätän luopua niin ne alkavat tuntumaan maailman tärkeimmiltä kapistuksilta!!


Mutta vaikka tiedän aivan hyvin että yhtään puusohvaakaan en olisi tarvinnut enään lisää, niin tätä hankintaa en kadu yhtään. Joten luovutaan jostain ja nautitaan jostain uudestakin välillä, näin se tasapaino säilyy : )


 Ihanaa viikkkoa ja kiitos siitä että olette siellä!

2 kommenttia:

  1. Ihan mahtavaa, että fiilis kotiin on palannut ja osaat katsoa sitä jopa uusin silmin, hyvä! Hmm... siinä kyllä tuppaa käymään usein noin, kun meinaa jotain tavaraa hävittää ;). Madonnan säästäminen on kuitenkin ymmärrettävää, onhan se uniikki ja kaunis. Olen myös viime aikoina käynyt melkein kaikki kodin tavarat läpi ja miettinyt, mihin kategoriaan ne kuuluvat. Ottaa kyllä voimille tämä karsiminen, kun ei se ole helppoa tehdä päätöstä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ollaan ihan alkutekijöissä vasta, alkoi ahdistamaan pelkästään tämä astioiden määrä ja niitä näyttää vaan löytyvän lisää kun kaappeihin kurkkii 😅 Mutta pikkuhiljaa, haluan vähentää turhaa tavaraa jo ennakoiden tulevaa talon myyntiä ajatellen. Pienempään onneksi ei mahdu kaikki, pakko tehdä valintoja. Kaiken lisäksi olen sellainen mielensä muuttaja, että mikään ei taida meillä olla koskaan lopullista. Toisaalta myös uusien aarteiden löytämisessä on viehätyksensä, joten tätä kierrettä kait jatkuu sitten jatkossakin 😂

      Poista