SEHÄN VENYI PITKÄKSI

Heippa pitkästä aikaa, hengissä ollaan vaikka välillä ei siltä tuntunutkaan. Jo otsikko sen kertoo, postaustauko sekä nyt itse postauskin pääsi vähän venähtämään. Näin pääsi minullekin käymään, että väsähdin ja niin myös blogin ylläpitämiseen. Ajattelin pitää ihan pienen hengähdystauon, mutta näin se on vaan huomaamatta venähtänyt helmikuusta tänne asti. Syitä on monia, eikä vähäisimpinä tietystikään remppatouhut kesätorpallamme jossa näin korona-ajan mahdollistamana olemme yhä edelleen. Olemme asustelleet torpalla yhteen menoon jo puoli vuotta, paljon on ennättänyt tässä ajassa tapahtua. 

On tehty pihan siistimistä, remppaa, hiukan matkailtu, juhlittu minun viiskymppisiä, laitettu talo Oulusta myyntiin jne.... niin ja äitinikin on saatu muutettua Helsinkiin, sekä minusta tuli "mummo" kun tyttären perheeseen tuli samojedinpentu Hilla💓 Paljon olisi kerrottavaa ja näytettävää, joten taidan jatkaa blogia keväästä tänne marraskuuhun pikakelauksella. Lisäilen kuvia torpalla tehdyistä remonteista ja sisutuksista sekä hiukan jotain muuta. Toivottavasti vielä kuulen teistä, vaikka aikaa onkin kulunut luvattoman paljon välissä 💓

Toukokuun alku äitien päivä, silloin tulimme pitkän talven jälkeen torpalle kaksi autoa täynnä tavaraa ja huutavat kissat. Automatkat olivat päässeet unohtumaan ja se ei tuntunut olevan kateista nyt oikein mukavaa ollenkaan. Mutta kun he vihdoin miehen kyydissä pääsivät ensimmäisenä perille, olivat kissat heti kuin kotonaan. Itse poikkesin tullessa Kokkolassa Heidiä tervehtimässä Antik Helenissä ja nappasin mukaani muutaman hankinnan. 

Vielä oli aika karun näköistä ja kylmääkin myöhemmin, mutta iloinen yllätys kuitenkin että ruoho oli jo aivan vihreää ja muutenkin kesäisempää kuin kotipuolessa. Tämä tuntui erityisen mukavalle siksi, että olin elämäni ensimmäisen kerran kesälomalla toukokuussa! Tulopäivänä oli aurinkoista ja lämmintä, mutta muutama päivä sen jälkeen sataa ripautti vielä lunta. Mutta tunnelma oli mitä ihanin, Mauno vain katsoi parhaimmaksi kaivautua tyynyjen alle pesään lämmittelemään. Viikko siinä meni että saatiin tönö kunnolla lämpimäksi rakenteita myöten, mutta emme sentään paleltuneet ja siitäkin selvittiin. Taaskaan sisällä ei ollut yhtään kosteaa, joten oleminen ei ollut mitenkään vastenmielistä kun vaan veti villasukkaa jalkaan ja nukkui parin peiton alla... itseasiassa parhaimmat yöynet pitkiin aikoihin nukuttiin sillä viikolla.

Aloitimme tavaroiden järjestelyn jälkeen heti pihahommilla omenapuutarhan puolella. Aloimme karsimaan vuosia tai jopa vuosikymmeniä hoitamattomana olevien omenapuiden kuivia oksia. Ja niitähän riitti, haravoiminen ja siistiminen edisti kevättä huomattavasti. Säät suosivat puutarhureita ja olikin kiva juoda kahvit ulkona taukojen lomassa.

Ennen maalle tuloa meillä oli vähän ikävämpi kokemus, kun Kerttu joutui yllättäen kiireiseen leikkaukseen massiivisen suolitukoksen vuoksi.Kaikeksi onneksi kaikki meni hyvin tältä osin, mutta haavaan oli mennyt jokin pöpö ja se tulehtui pahasti. Tämän vuoksi parantumiseen meni kuukausi ja kun olimme juuri luulleet että kaikki oli jo hyvin, ilmestyi vielä kylkeen uusi märkäpaise. Tässä vaiheessa olimme jo torpalla ja jouduimme heti alkuun tutustumaan paikalliseen eläinlääkäri tarjontaan ja punainen puku oli jälleen tytteröisen päällä. Onneksi täällä on todella hyvä eläinklinikka ja saimme hieno hoitoa.

Puuhaa riitti joka päivälle, kevät on sitä aikaa kun tekee mieli touhuta pihalla. Välillä kävimme ajelulla ja tutustumassa lähiympäristöihin, tällä kertaa reitti kulkeutui Kimon ruukkiin.

Kaunis paikka vaikka varmasti vielä kauniimpi kesemmällä kun puissa lehdet. Harmi että ei tullut käytyä myöhemmin, vaikka ohi ajelinkin.

Ja ennen kuin huomasimmekaan, oli kevät edennyt niin että joka puolella oli vihreää ja pian myös omenapuut sekä tuomet täydessä kukassa. Jännää miten tästäkin kohdasta oli suora näkymä niityn takana olevalle tielle ja nyt sinne ei näe enään ollenkaan.

 

Näiden kolmen omenapuun välistä raivasimme edellisten omistajien jäljiltä kasatun valtavan risuläjän pois. Ei ollut mikään upea näky nokkosineen päivineen, mutta niin vaan tästäkin saatiin siisti paikka mihin ajattelin ensi kesänä laittaa pihakalusteet. Ihanaa kun kaikki puutarhan kymmenen omanapuuta alkoivat näyttää erillisiltä PUILTA, eikä epämääräisiltä risukoilta. Muutos on huomattava, vaikka en sitä teille pysty kuvin näyttämäänkään. Paras palaute on tullut muutamilta naapureilta kun ovat kehuneet muutosta, sen siis huomaavat muutkin.

 

 

 

 

 

 

 Kukkia tuli vaan koko ajan lisää, etenkin tämä puu mikä ei viime kesänä juuri omenoita tehnyt, oli niin täynnä lopulta kukkia että en ennen ole moista nähnyt.

 

 

 

 

 

  

 

 Arvaatte varmaan lopputuloksenkin, hukuimme syksyllä omenoihin!

 

Saimme myös siistittyä talon reunukselta ruohomättäät pois ja takaa tuli esiin kivijalka. Tämäkin muutos entiseen on aikamoinen. Juhannusruusu osui silmiini edellisenä kesänä vasta kun siinä oli kukkia, joten sekin kaivettiin nokkosten seasta pois ja siirrettiin etupihan puolelle vähän näkyvämmälle paikalle. Alla kuvat entisestä...

 

... ja nykyisestä siistittynä ennen uuden ruohonkasvamista.

Näin sitä käytiin taloksi ja kissatkin saivat uuden ystävän, jonka nimesimme Pesoseksi. Myöhemmin Pesos rukka jäi auton alle synttäreiteni aikaan, poikani löysi sen kun kissa vielä oli hetken elossa. Parin päivän etsinnän jälkeen löysimme onneksi omistajat, ennen kuin olisimme sen haudanneet. Suru oli nuorella parilla suuri ja kyllä se kosketti meitäkin kissaihmisinä.

Tästä jatkuu tämän kesän tohinat.

Palaan pian vähintäänkin yhtä mojovan kuvapaketin kanssa, heippa siihen saakka!