Tässä uusi...
...ja tässä entinen. Vaikka ei oikeasti vanhoista kahvoista olekaan kysymys, mutta näyttäväthän ne nyt sentään siltä enemmän kuin nämä "kullitetut" versiot.
Jotain sitä pitää vanhentaa ja toisia taas saisi jo kyllä alkaa nuorentamaan, mutta minkäs teet...taas on muutaman lisärypyn aika tullut.
Siitäpä syystä saimme viikonloppu vieraiksi vanhempani ja siskoni sekä Ruffe-koiran, ihana röhisevä pikku pontus.
Hui... minua jännitti hiukan alkuun, mutta myöhemmin olin jo kuin kotonani. Matka jatkui heillä tänään asuntoautolla kohti lappia ja Norjaa. Tervemenoa ja hyvää matkaa, viikon päästä näemme jälleen.
Itsellä ei kyllä ole matkoista tietoakaan, mutta en kyllä nyt oikein malttaisikaan täältä mihinkään lähteä. On niin mahtava tunne kun on saatu vihdoinkin muutot loppuun hoidetuksi ja saa nauttia aivan vaan täällä omassa kotona omista nurkista (ja sekasotkuista).
Aurinkoista sunnuntai iltaa toivotellen,
Johanna
.jpg)
Tekstit
Onnittelut toiselta ravulta!
VastaaPoistaNuo kahvat on just eikä melkein, hakkaavat vanhat mennen tullen. Ja tuo edellisen postauksen liesi! Upea!
Kiitos Tiina ja onnea sinnekin päin!
PoistaNo on kyllä paremmat nuo uudet kahvat ku kullitetut ;) Ja onnea uusille rypyille ;)
VastaaPoistaKiitos Susanne, tarttis kyllä jotain uudistusta saada tällekin vanhukselle. Kääk, alan olla vanha!
PoistaSamaa mieltä uudet kahvat vat upeat.
VastaaPoistaTykkään, näin muuten aivan samanlaisen kahvan eräässä liikkeessä joka oli aidosti vanha. Siis...oikea valinta.
PoistaRuffe on ihan järkyttävän liikuttavan suloinen koiruus !
VastaaPoistaHienot kahvat...tosin mielestäni alkuperäisetkin olivat kauniit.
Kivoja pesänlaittohetkiä !
Eikö vaan, vaikka en oikeastaan ole koskaan itse ollut niin hullaantunut näihin ruttunaamoihin. Ruffe on jotenkin niin hellyttävän näköinen noine katseineen, aivan kuin pieni karhunpoika.
VastaaPoistaPesänlaitto taitaa venyä todella pitkäksi, alan olla hiukan malttamaton asioiden hitaasta etenemisestä.