Ihanasti kotona: HYVÄÄ UUTTA VUOSIKYMMENTÄ

Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

HYVÄÄ UUTTA VUOSIKYMMENTÄ

Niin vaihtui vuosi ja vuosikymmen, vastahan sitä hypättiin 2000-luvulle! Hurjaa miten aika kuluu äkkiä, vaikka toisaalta taas tuosta ajasta tuntuu olevan ikuisuus. Paljon on mahtunut tähän aikaan, kuin myös viimeiseen vuoteenkin. Iloja ja suruja, niin kuin elämässä kuuluukin. Mutta totisesti toivon että vuosi 2020 toisi tullessaan enemmän niitä iloja ja vähemmän surua kuin edeltäjänsä.

Kun vuosi vaihtuu ja päivän pituus viikko viikolta hiukan pitenee, alkaa minun ajatukseni väistämättä pyörimään jo tulevassa keväässä. Sehän taas tarkoittaa sitä että "pian" pääsemme häärimään kesätorpallemme, ai että sormet syyhyää jo tapetointi- ym. mukaviin hommiin. Mies aloitti Vallgårdin varastosta löytyneen ulko-oven kunnostuksen, tämä olisi tarkoitus vaihtaa entisen tilalle sitten kesällä.

Mutta vielä vähän aikaa töllistellään täällä kaupunkikodissa ja haaveillaan vasta kesästä. Nautitaan vielä hetki jouluisista jutuista kotona, viikon päästä ne joutavat sitten taas komeron uumeniin odottamaan uutta joulua. Lumi näyttää hävinneen lauhojen kelien myötä, jos tilaisin sitä ihan pikkuisen lisää vielä pariksi kuukaudeksi... mutta vain pikkuisen... ja aurinkokin saisitulla esiin, on niin harmaata että ihan tympii. Kieltämättä parin viikon löhöilyn jälkeen tympii palata töihinkin, mutta eiköhän se taas siitä iloksi muutu kun perjantaina lentää hurautan päiväksi kollegoita tapaamaan Helsinkiin.

Kiva yllätys oli kuitenkin uudenvuoden aattoon tätini vierailu, hän toi tullessaa ihanan tulppaanikimpun. Valkoiset kukat ovat ehdoton suosikkini!

Meillä on viikon sisään vieraita käynyt nyt useampiakin, nykyään tuntuu että se on niin harvinaista. Jokaisen arki tuntuu olevan niin kiireistä että tällainen yllätysvierailu kulttuuri on hävinnyt kokonaan. Myös meidän monet ystävät ja läheiset ovat toisella paikkakunnalla, joten ymmärrettävää on että näin käy. Mutta onneksi yhteyttä voi pitää muutenkin vaikka harvoin nähdäänkin.