HIMPUN VERRAN OMEMPI

Joka kerta Vallgårdissa käydessä se tuntuu jo himpun verran omemmalta. Taloon tutustuu pikkuhiljaa, oppii sen tavat ja tottakai jokainen oma tavara ja kädenjälki tuo siihen tuttuuden tunnetta. Kovin paljoa ei kahdessa päivässä ennätä, mutta taas on jotain saatu aikaiseksi. Eilen saimme kotiin tuotona muutaman ihanan kalusteen Kokkolasta Antik Helenistä, oli kiva nähdä ja saada ensimmäiset vieraat kakkoskotiimme. Menomatkalla poikkesimme Pietarsaaressa noukkimassa kyytiin yhden talonpoikaispöydän, näin alkaa kalustus olla kasassa alakerran suhteen.
Sää oli jälleen mitä upein, joten saimme siistittyä myös pihaa hiukan lisää, lähinnä ruohon leikkuuta ja puskien juuria siistien. Ensi kesäksi olen sopinut paikallisen huoltoliikkeen kanssa että käyvät ajamassa nurmikon, on huomattavasti mukavampaa mennä kun ei tarvitse olla ensimmäisenä leikkaamassa nurmikkoa viikatteen kanssa. Neljä todella suurta omenapuuta ovat hiukan riesa, mutta ei niitä raaski hävittääkään... joten toivon löytäväni jonkun joka haluaa käydä omenat keräämässä itselleen. Koska välimatkaa on jonkin verran kotoa, on pakko hiukan helpottaa kunnossapitoa jotta vapailla ennättää tehdä muutakin kuin ajella ruohoa ja kerätä omenoita : ) Muuten kyllä tykkäämme puuhailla ja sitä puuhaahan kyllä riittää.
Tässä hiukan uusimpia tunnelmia Vallgårdista tältä viikonlopulta...

Upea sohva oli kyllä niin nappi hankinta, sopii täydellisesti tähän pienehköön tilaan. Muut kalusteet ovat pakon sanelemana vielä seilailemassa väärillä paikoilla, mutta kivahan sitä on hiukan sisustella ja fiilistellä vaikka väliaikaisestikin. Kuvan korituoli on löytö Rovaniemen kirpparilta ja pöytä Juthbackan markkinoilta. Antik Helenistä hankittiin muutama muukin ihanuus...

Upea kaappi odottelee ikävästi piilossa nurkassa oven takana pääsyä omalle paikalleen, mutta kun sen aika on pääsee komistus oikeuksiinsa paraatipaikalle.

Tämä vaaleanharmaan kaapin olisi tarkoitus siirtyä makuuhuoneeseen kunhan sille tarkoitettu seinusta vapautuu, mutta näyttää kyllä niin hyvälle tässäkin että saas nähdä miten käy : )

Tuvan puolelle asettui myös upea suuri lipasto joka mitä todennäköisimmin tulee joskus siirtymään meille kaupunkikotiin ja tilalle tuodaan toinen kaappi sitten vastaavasti kotoa sen tilalle.

Myös kaunis korituoli on hankinta Antik Helenistä, sen edessä olevan pienen jakkaran saimme tupaantulijaislahjaksi.

Tänään kun jouduimme taas lähtemään takaisin Ouluun, oli jo haikea tunne jättää kaikki tämä taas odottelemaan seuraavaa kertaa. Taidamme alkaa kotiutumaan tännekin pikkuhiljaa!

Kuviin on niin helppo rajata valmiin näköistä, mutta totuushan on että kyllä täällä pientä ja vähän suurempaakin puuhailua on edessä pitkäksi toviksi. On purkamista, uudelleen rakentamista, maalausta ja tapetointia sekä mitä luultavimmin myös monta ylläriä tulee vastaan kuten vanhoissa taloissa on tapana tulla. Ikkunoiden, ulko-ovien ja muovimattojen alta paljastuvien lattialankkujen ehostus tulee näin ensinmäisenä mieleen, pinkopahvit lähtee monesta paikkaa... nähtäväksi jää tuleeko uudet tilalle vai saadaanko myös hirsipintaa esille ainakin jossain kohtaa. Mukavin osuus on tietenkin se kun pääsee laittamaan tapettia pintaan ja valitsemaan maalisävyjä, se tunne on parasta kun visiot alkavat muuttumaan todeksi.

Monet hankinnat odottelevat sijoittumistaan omille paikoilleen ja luulenpa että maalisuti viehuu näidenkin kohdalla vimmatusti kun sinne asti päästään.

Kun tila on tämän näköinen, on sitäkin suurempi ilo päästä näkemään lopputulos muutoksien jälkeen. Päässä pyörii monenlaiset ajatukset, mutta nyt täytyy pitää pää kylmänä ja odotella suosiolla ensi kevättä. Mutta siihen saakka nautimme siitä että olemme päässeet jo hiukan taloksi, pimeät syysillat ja tutustuminen jatkukoon vielä monta viikkoa!

Antoisaa alkavaa viikkoa!