Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







torstai 6. syyskuuta 2018

SELITTELYÄ

Olemme tässä loppukesän aikana joutuneet tekemään talon tyhjennystä Vallgårdin lisäksi Kajaanin suunnallakin. Rakkaan anoppini omakotitalo myytiin ja melkein 50 vuoden asumisen jäljiltä voitte vain kuvitella mikä homma siinä oli. Nyt oli aika luopumisen ja uusi koti on nyt turvallisemmissa olosuhteissa jossa apu on lähellä.
Viime postauksessa anonyymi lukijani hiukan moitti minua rumasta "suustani" kun arvostelin kesäpaikkani myyjien jättämää tavaraa, mutta nyt varmasti ymmärtänette syyn miksi hiukan suututti kun kaatopaikkarompe oli kaikki jätetty taloon vaikka niin ei ollut puhe. Jouduimme kaikessa kiireessä tyhjentämään todella epämiellyttävää likaista ja rikkinäistä tavaraa pakettiauton ja ison peräkärryn verran ja kuljettamaan ne Ouluun  kaatopaikalle vietäväksi. Tämä oli vasta talon osuus, varaston kaatis määrää en edes uskalla ajatella. Onneksi kaikki 60-70 luvun kalusteet kelpasi vanhantavaran kauppiaalle, itse en niistä oikein välitä.
Minulta kysyttiin kauppoja tehdessä haluanko ostaa jotain ja vastaukseni oli ehdoton ei, kaikki saa viedä pois. Ja kun menin ensimmäisen kerran paikalle, oli nämä samaiset myytävät tavarat + roskat samoilla paikoilla kuin ennenkin ja näytti siltä kuin roskia olisi ilmestynyt lisääkin? Olisi kyllä ollut valokuvaamisen arvoista kun näin jälkikäteen ajattelen asiaa, mutta ei tullut mieleen silloin : )
Mutta tämä on jo unohdettu ja siitä ei sen enempää!

Toivon kovasti että löydän varaston uumenista edes jotain säilyttämisen arvoista, tähän mennessä saldo on ollut yksi emalinen saippua-alusta ja peltivanna, sisällä yksi vempain jota en ole vielä ennättänyt tarkemmin tutkimaan mikä se on. Sen sijaan anoppilan ullakolta löytyi todellinen aarre!! Tunnearvoa tälle löydölle antaa se että tällä on aikoinaan polkenut kukapas muukaan kuin rakas aviomieheni : )



Hiukan siinä on rengas vääntynyt ja pinnojakin puuttuu, mutta onhan se aivan liikuttavan symppis!!! Toinen löytö oli vielä hiukan vanhempi...



Näissä se on armastus pötkötellyt aivan pienenä poikana : ) Vaunuille ei tilaa löydy meiltä, jos jollakin heräsi kiinnostus niin ovat myynnissä.

Se olisi työviikko taas pian takana ja suunnistamme jatkamaan hommia Pohjanmaalle. Muutamia ihania kalusteita saadaan lauantaina Kokkolasta Antik Helenistä ja Pietarsaaresta noukimme mennessä yhden talonpoikaispöydän mukaan. Kalustus alkaa olla kasassa, joten pääsen suunnittelemaan tarkemmin tulevaa värimaailmaa ja remontteja. Voi olla että tulee pitkä talvi kun joudun odottelemaan kevättä sormet syyhyten. Mutta eipähän tule tehtyä liian hätäisiä ratkaisuja.

Mukavaa loppuviikkoa!

8 kommenttia:

  1. Suunnilleen tuommoiset vaunut olivat pikkusiskollani, kun hän oli vauva. Myöhemmin niihin sai vaihdettua rattaitten istuimen, joka oli sitten vaaleanpunainen. Ne samaiset rattaat olivat sitten myös ensimmäisellä lapsellani 70-luvulla, vaikka hän olikin poika, ei se haitannut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat vuodelta -61. Ei ennen olisi osannut kuvitella että joskus vauvat kulkevat mustissa vaunuissa, mutta nyt kun niihin on tottunut ei ne niin hurjalta näytäkään... ennemmminkin tyylikkkäiltä. Minun lapsilla oli käytössä vihreät vaunut joista sai muutettua myöhemmin rattaat. Tyttö rakasti makoilla rattaissa pitkään ja nimitti ne pötkömärattaiksi 😀

      Poista
  2. Aivan ihanat löydöt! Vaunutkin näyttävät tosi hyväkuntoisilta, kyllähän noissa olisi mukava nykyajan vauvankin pötkötellä. Toivottavasti niille löytyy uusi koti.
    Kiva blogi sinulla :)

    -Ninnu-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaunuissa voi pötkötellä nykyajan vauvakin ihan hyvin, toki eivät varmasti ole aivan yhtä lämpimät ja kätevät kuin tämän päivän vaunut. Kesällä kyllä näin yhdet tämän tyyppiset käytössä, oli niin herttaisen näköinen perhe ja vauvakin oli tyytyväinen kulkupeliinsä 😀 Kiitos Ninnu kommentista, kiva jos viihdyt blogissani!

      Poista
  3. Voi ihme! Teillä tapahtuu. Ihanan hellyttävät löydöt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt taas, mutta tapahtuu sitä sielläkin 😀

      Poista
  4. Onnea uuteen kotiin ja kovin tuttu on tuo roskien ja romujen jättäminen ja niiden vieminen vuokra-asukeiden jälkeen vanhasta omakotitalosta, nyt oli ensi kertaa vuokralainen, joka siivosi itse muiden jättämiä romuja:) Vanhoissa tavaroissa on oma viehätyksensä ja jos niihin liittyy muistoja niin vielä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tämä kakkoskoti tulee olemaan varmasti meille hyvin rakas paikka kunhan saadaan paikat kuntoon ja hiukan enemmän oman näköiseksi 😀 Taloon jätetty tavara oli enimmiltään kaatopaikalle menevää roskaa ja sen kujettaminen Ouluun ja kaatopaikalle vientikään ei ole ilmaista. Mutta onneksi talo saatiin jo tyhjennettyä, varastot ennättää sitten pikkuhiljaa tyhjennellä.

      Poista