Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







torstai 28. lokakuuta 2010

ARGH MIKÄ PÄIVÄ!!

Miten joku päivä voikin olla näin takkuinen... ja ulkonakin on niin harmaata ja vettä sataa :(
Koko päivän on pankkikorttiyhteys takkuillut ja tietokone reistaillut, puhelin soinut taukoamatta siinä välissä kun en ole ollut siinä selvittelemässä kassaohjelmamme ongelmia... argh!!
Onneksi on ihanaiset asiakkaat ja ystävät. Tämän runon sain yhdeltä ystävältäni ja se piristi mieltäni kummasti, niinpä haluan sen jakaa kaikille teille!


Ihana runo - oppimisesta


Kun olin nuorempi, painoin

muutaman kilon vähemmän.

Minun ei koskaan tarvinnut

vetää vatsaani sisään kun

pidin päälläni tiukkaa mekkoa.



Mutta nyt kun olen vanhempi

kehoni on vapautunut.

Vyötäröni kohdalla on

elastista mukavuutta.

Italialaisten kenkien koko on

oltava ainakin kaksi kokoa

isommat, jotta jalat ylipäätänsäkään

mahtuvat sisään ja

sukkahousujen haaraosa jää

usein polvien korkeudelle.



Mutta, olen myös oppinut, että

ei ole mitään väliä mitä

tapahtuu, miten

mustalta kaikki tänään

vaikuttaakin; elämä jatkaa

kulkuaan ja huominen on jo

parempi päivä.



Olen oppinut, että tapa, jolla

henkilö käsittelee seuraavat

kolme asiaa kertoo hänestä paljon;

sateinen päivä, eksyneet

matkatavarat ja sotkuun

joutuneet joulukoristeet.



Olen oppinut, että oli

suhteesi vanhempiisi mikä

tahansa, tulet kaipaamaan

heitä kun heitä ei enää ole.



Olen oppinut, että se, että

hankkii rahaa ja tavaroita, ei

ole sama asia kun

hankkia itselleen elämä.



Olen oppinut, että elämä

joskus antaa minulle

toisenkin mahdollisuuden.



Olen oppinut ettei elämän läpi

voi kävellä räpylä kummassakin

kädessä, joskus on tilanteita

jolloin pallo on heitettävä takaisin.



Olen oppinut, että vaikka

itselläni olisi surua ja

tuskaa, minun ei

tarvitse aiheuttaa sitä muille.



Olen oppinut, että joka päivä

pitäisi ojentaa kätensä

jollekin toiselle henkilölle.



Olen oppinut, että kaikki

tarvitsevat lämpimän ajatuksen

ja ystävällisen taputuksen olkapäälle.



Olen oppinut, että minulla on

vielä paljon opittavaa.



Olen oppinut, että ihmiset

tulevat unohtamaan mitä et

sanonut tai tehnyt, mutta he eivät

tule ikinä unohtamaan mitä sait

heidät tuntemaan.



Lähetä tämä viesti viidelle

ainutlaatuiselle naiselle

tänään ja jotakin mukavaa tulee

tapahtumaan .... Oletpa ainakin

kertonut jollekin

toiselle naiselle, että hän on

mielestäsi fantastinen, ja

ehkäpä saat hänet

hymyilemään edes vähäsen.



Auringon lämpöä sydämeesi!

3 kommenttia:

  1. Tää runo oli ihan huippu! Pakko ottaa itselleenkin ylös :)

    VastaaPoista
  2. KIITOS tästä. Viisaita sanoja.
    Aurinko alkoi hetki sitten pilkottaa harmauden läpi. Valo voittaa.....

    VastaaPoista
  3. Runo pitää ehdottomasti kirjoittaa ylös! Kiva, kun olet tullut tänne blogimaailmaan... :)))

    VastaaPoista