Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







lauantai 20. huhtikuuta 2013

HERTSI LEIJAA...

...että aika menee kuin siivillä ja kaikki makeimmat juorut kertomatta!! ;0) No ei toki, ei ole oikeastaan niin mitään ihmeitä kerrottavana ollut. Uusi työ vie mukanaan ja mahtavan ihanat uudet työkaverit ovat saaneet oloni tuntumaan kotoisalle täällä uudessa kotikaupungissa. Tokihan tämä paikkakunta on tuttua seutua nuoruudesta asti ollut ja siksipä taidankin tänne niin hyvin sopeutua, onhan kaikki sukulaisenikin täällä.

Viime viikonloppuna käväisin Kajaanissa "kyläilemässä" kotonani ja täytyy kyllä sanoa että tunne oli niin vahva siitä, että en takaisin muuttaisi (sorry vaan kamut siellä Kajjaanissa!). Ei kaupungissa mitään vikaa ole, mutta nyt on aika meidän perheellämme kääntää uusi sivu elämässä ja sen hetki on sopiva juuri nyt. Käväisin moikkaamassa entisiä työkavereitani ja heitä kyllä jäi ikävä, niin ihania olivat hekin!

Antiikkimessut sattuivat olemaan sopivasti silloin Kajaanissa (sattumaako muka??) ja siellähän piti tietysti käydä tuttuun tapaan. Tällä hetkellä täytyy kyllä sanoa, että ei ole mitään kamalaa intoa ostella mitään ihmeempiä kotiin, enhän edes vielä tiedä missä ja millainen se tulee olemaan. Mutta sen verran tunnette jo minua, että en kuitenkaan aivan tyhjin käsin pois lähtenyt... heh heh!


Vanhaa kakkuvuokaa en hennonnut jättää sinne muiden saatavaksi, olihan kotona jo kaverikin sille... kaksin aina kaunihimpi!



Mitä ruosteisempi, sitä parempi... pätee meillä myös näihin pikkuleipämuotteihin. Maljakko on aikaisempi löytö Kajaanin kirpparilta.


Arvaatteko mikä tämä on??


Sehän on Jugend-aikainen kipinäsuoja. Älkää edes kysykö mitä sillä teen!! Mutta kun se vaan niin viehätti silmää ja hokasin että magneetitkin siihen tarttuu ja ja ja... liitutaulunakinhan se voisi toimia. En vain raaski sitä maalata, joten käväisin hakemassa Kärkkäiseltä liitutaulutarrarullan ja nyt sitten vain inspistä odotellen katsotaan mitä saan aikaiseksi.

Vielä pari pikkujuttua...



Pöytä alkoi näyttämään niin hyvältä liinan alla, että se ei sitten taidakaan enään olla myytävänä :0)


Siinä Antiikkimessujen saldo, mutta olenhan minä käynyt kirppareilla täällä Oulussakin. Itseasiassa tänään siihen oli ensimmäistä kertaa kunnolla aikaa. Jotain löytyi sieltäkin, vaikka nyt tulinkin maininneeksi että ei oikein kiinnosta (sanoinko muka niin??)


Avaimia lähtee mukaan silloin kun löydän niitä kohtuu hintaan, eikö 1€ ole sellainen?


Ihastuttava pyyhe, jossa teksti carpe diem.


Verhot, jotka roikkuvat sitten joskus jossain ikkunassa.


Ja nää...


Vanhat pullot kohtuu hinnalla lähtevät myös aina mukaani, 3€ on mielestäni vielä sellainen. Jälleen yksi helppohoitoinen kukka, ei vaadi kastelua eikä turhia löpinöitä. Lampunvarjostimeen kuului mukaan myös karsea jalka, mutta sen heitin jo roskiin  heti kirpparin pihalla. Raaskin tehdä niin, koska hintaa lampulla varjostimineen oli kokonaista 0,50€... eihän paha??

Ja sitten palataan vielä viikon takaiseen sunnuntaihin, kun ystäväpariskuntamme käväisivät kylässä Kajaanin kodissamme. Olin juuri samana päivänä puhunut äidilleni, miten olen harmitellut monta kertaa sellaista töppäystäni kun jätin tässä joskus taannoin ostamatta messuilta Ludvig-sarjan mehukannun ja en ole sitä sitten sen koommin missään nähnyt myytävänä. Asia tuli puheeksi, kun löysin äitini kaapista samaisen sarjan kulhon jonka sitten sain itselleni.

Ja kas, vieraat tulivat ja tuliaisina oli... arvaatteko mitä? Antiikkimessuilta ostettu Ludvig-kannu jonka täytteenä oli maukkaita pikkuleipiä. Mikä sattuma...juuri kun siitä puhuin ja sitten se on siinä. Kiitos tuhannesti rakkaat ystäväni ja tietysti äitini!


 Kylläpäs oli tavaran täytteinen postaus, mutta kun täältä yksiöstä ei oikein hirvittävästi ole jutun juurta ja kuvattavaakaan ei enemmälti löydy. Enkä nyt niillä jonninjoutavilla turinoillanikaan kehtaa teitä väsyttää, joten tässä nämä tärkeimmät tällä kertaa. Ensi viikonloppuna saan tyttäreni kylään tänne pikkukotiini ja tiedossa Gina Trikoossa shoppailua ja tyttöjen juttuja kahdestaan. Mieheke kalassa Ruottissa ja pojjalla omat touhut tuttuun tapaan. Talo vielä myymättä, mutta pientä kuhinaa ja vähän isompaakin ollut monelta suunnalta, joten odotellaan ja jännätään miten käy.

Mukavaa lauantai iltaa kaikille teille sinne ruudun toiselle puolen!


6 kommenttia:

  1. sie oot kyllä ihan hurahtanu :) eihän sitä koskaan tiedä koska kipinäsuojaa tarvii :)))

    VastaaPoista
  2. Hih... toivottavasti tuo oli hyvällä mielellä sanottu, mutta sitä saattaa kohta todellakin tarvita... olit enemmän kuin arvaatkaan oikeassa ;0)

    VastaaPoista
  3. Voi mitä aarteita taas! Tua kipinäsuoja on kyllä kivan näkönen!

    VastaaPoista
  4. No niin... hyvä että yksi edes on samaa mieltä kanssani, kiitos Liisax ;0)

    VastaaPoista
  5. Vai että liitutaulutarrarulla...öööö? mahtava tämäö sisustuksen maailma :)
    Ja somat on kyllä nuo keittiövälineet. Kaikki.
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin niin, siis se on liitutauluksi soveltuvaa tarraa... niinkuin kontaktimuovia rullalla. Liidutkin tulivat mukana :0)

      Poista