Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







maanantai 12. toukokuuta 2014

TODELLISIA AARTEITA

Kartanon emäntä naapurista kutsui meidät kahville äitienpäivänä ja kartanon herra yllätti meidät iloisesti lahjoittamalla vanhat piirustukset talostamme, kunniakirjan karjanäyttelystä sekä ilmakuvan tilasta vuodelta 1961. Nämähän on niitä todellisia aarteita jotka kuuluvat kotimme historiaan.




Hienosti on osattu piirtää jo vuonna 1924 ja sieltähän se totuus paljastuu...


 ...keittiömme on lantavajan päällä ja...


...olohuoneessamme on ollut hevosia sekä sikoja. Makuuhuoneessa lehmät ja pukuhuoneessa vasikat jne.


Tyttären huoneeseen on ollut kätevä kulku suoraan siltaa pitkin vaikka traktorilla ajaen :D


Navetan mahtisonni on voittanut toisen palkinnon näyttelyssä vuonna 1927


Tämä kuva on otettu vuonna 1961 juhannuksena ja on aika kiva sattuma että mieheni on syntynyt juuri tuolloin.


Kyllä on ympäristö ja autot muuttuneet noilta ajoilta! Hih...olen naimisissa elävän historiankirjan kanssa :D Pusi pusi...älä suutu (luet kuitenkin)


Siellä se on meidän saunakin jo olemassa.


Huikeita kuvia ja aarteita. On se niin onni että naapurina asuu ihminen joka on asunut täällä lapsesta saakka ja pystyy kertomaan talon ja tilan historiasta kaikista parhaiten. Toivotaan että saamme kuulla vielä monta tarinaa entisestä elämästä mitä täällä on tehty ja touhuttu.

Öitä!
Lähettänyt klo

6 kommenttia:

  1. Tiina 13. toukokuuta 2014 klo 15.58

    Nuo vaan ovat niin mainioita aarteita!
    Ja nuo vanhat kunniakirjat ja vastaavat ovat tosi kauniita, muinoin suunniteltiin kaikki kauniiksi papereista lähtien...

    VastaaPoista
  2. Johanna13. toukokuuta 2014 klo 20.14

    Olen samaa mieltä, nykyään kaikki on niin tylsän yksinkertaista.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi13. toukokuuta 2014 klo 21.10

    Aivan ihania aarteita kertakaikkiaan:) Ennen vanhaan osattiin tehdä kauniita rakennuksia jotka myös olivat hyvin rakennettuja:) Aurinkoista kesää sinulle! T: Näpertelijä

    VastaaPoista
  4. Johanna14. toukokuuta 2014 klo 8.59

    Se on kyllä totta, monet vanhat rakennukset on laitettu pilalle remonteilla. Onhan näissä vanhoissa tietenkin omat vinkeet ja kujeet, mutta niiden kanssa täytyy oppia elämään. Aurinkoa sinunkin kesään!

    VastaaPoista
  5. Mari15. toukokuuta 2014 klo 19.30

    Vau mitä aarteita! Hieno tuo palkintotaulu :)

    VastaaPoista
  6. Johanna15. toukokuuta 2014 klo 21.50

    Ne on hienoja ja tunnearvoltaan todellisia aarteita, on mukavaa kun naapurissa asuu sellainen ihminen joka on elänyt täällä 75 vuotta.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)