Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







tiistai 23. syyskuuta 2014

KOTIINPALUUMATKALLA POIKETTUA

Lento Turkista saapui perjantaina Kajaaniin ja lauantai aamuna lähdin ajelemaan kotia kohti Ouluun. Samalla päätin poiketa pitkästä aikaa katsastamassa Vaalan kirpparit kun kerran ohi ajelin. Antiikkikirpparilta en löytänyt mitään, alkaa tuntumaan siltä että omistan jo kaikki mitä siellä on tarjolla ;D Poikkesin tietysti myös Pänikässä ja Piirongissa, jotain pientä mukaani nappasin.


Olen halunnut vaihtaa pöytäpuhelimen tähän malliin kun sopivan edullinen vastaan tulee ja nyt se tuli.


Ihastuttava pitsilakana...


...viinipullonavaaja...


...sekä tämä komea herra silinterihatussaan. Oman kaupungin parilla kirpparillakin käväisin edellisellä viikolla, taas avattiin yksi uusi paikka. Sieltä nämä pienet löydöt...


Pieni jalallinen lasikulho



Vuoka joka kokonsa puolesta sopii vaikkapa kukka-asetelmalle...joulua tässä jo hiukan ajattelin


Valokuvakehyksiä...


...sekä pöytäliina, kaikki muutamalla eurolla!!

Turkista tein ostokset enemmänkin lapsille, mutta jotain halusin muistoksi itsellenikin. Siellähän paikalliset tykkäsivät juoda teetä ja monessa paikkaa sitä mielellään tarjosivatkin. Teekupit ovat pieniä lasisia jonka alla on aina pieni asetti. Tällaiset versiot löysin kotiin viemisiksi...



Pieniä ovat, mutta miksipähän näistä ei voisi vaikka glögiäkin juoda. Sitä aikaa saadaan vielä onneksi odotella, vaikka taisipahan tuo radiossa luntakin lupailla...HUI!!


Niinpä Maunokin päätti vetäytyä peiton alle :D Niin taidan tehdä minäkin nyt, hei vaan!

1 kommentti: