Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 21. syyskuuta 2014

TERVEISIÄ ALANYASTA

Hei vaan ja terveiset helteisestä Alanyasta, viikko nautittu 31 asteen lämmöstä ja auringosta. Äitini halusi järjestää tyttärelleen pientä virkistystä elämään ja niinpä teimme suhtpikaisen päätöksen lähdöstä ja eikun nokat kohti Turkkia. Lähtö oli viime viikon perjantaina Kajaanin lentokentältä. Paikka oli kaunis ja näkemistä olisi varmasti riittänyt muutamalle lisäpäivällekin, mutta kyllä kotiinpaluukin tuntui kivalle touhukkaan viikon jälkeen.






Yöllä oli pilkkopimeää ja lämpöä noin 24 astetta, kuuta emme nähneet taivaalla yhtenäkään yönä. Upea ukonilma valaisi taivaan tiistai iltana, mutta vettä ei satanut silloinkaan.


Kävimme retkellä Kale-kukkuloilla (Linnoituskukkulat), siellä oleva linnoitus ja markkinapaikat ovat 1200-luvulta.


Emme nousseet kuin noin 300 metrin korkeuteen, mutta näkymät kaupunkiin oli jo sieltäkin huikeat. Alla vanhoja "markkinakojuja", myöhemmin tiloja on käytetty hautapaikkoina.




Katsokaapas hautakivessä olevia vuosilukuja, aika vanha herra kyseessä!!! Oppaamme kertoi tähän selityksen, jossain vaiheessa Turkissa on muutettu ajanlaskua 600 vuotta eteenpäin.


Myös täällä sijaitsi yksi monista moskeijoista, tällaisista torneista kuuluu kaiuttimien kautta viisi kertaa päivässä rukouskutsut...ensimmäinen oli aamulla klo 5.30. Rukousajat liittyvät auringon kulkuun vuorokauden aikana.


Kasvillisuus on kyllä mitä huikeinta, oli hauska nähdä myös isoja kaktuksia luonnossa eikä vaan aina purkeissa kasvatettuna.



Kissoja oli jokapuolella ja voitte vaan kuvitella miten ihastuksissani olin kun pääsin rapsuttelemaan näitä karvakuonoja olimmepa missä tahansa. Kameran muistikortille taisikin tallentua aika monta erilaista kissaa matkan aikana ;D


Täällä kävimme syömässä retken aikana...


...aika huikeissa maisemissa saimme lounastaa...



...ja täältäkin sain ystävän


Kävimme myös tippukiviluolassa...


...ja kuinkas muutenkaan, olihan sielläkin kissanpentuja :D


Kävimme vielä kuvaamassa huikeita maisemia yläilmoista. Tämä on suosittu paikallisten retkeilypaikka perheiden kesken heidän vapaapäivänään








Monenlaiseen kyytiin olisi ollut mahdollisuutta...


Täällä olemme satama-alueella, mistä pääsi tekemään mukavia pieniä risteilyjä merelle




Mekin lähdimme parin tunnin seikkailulle merirosvolaivalla.


Olimme ainoat suomalaiset äitini kanssa, sillä matka oli varattu venäläiselle seurueelle. Mutta kiltti laivan kapteeni lupasi ottaa meidät mukaan ja eipä siinä mitään, hauskaa oli naapurin kansankin seurassa :D


Saimme ihailla maisemia mereltä päin...




Taustalla näkyy Linnoituskukkula, jossa kävimme aikaisemmalla retkellämme. Laivoja oli liikkeellä useampiakin, saimme kokea millaista seilaaminen on natisevalla ja keinuvalla puulaivalla...


...seurana myös pari merirosvoa






Alanyassa on myös ihana puisto, jossa olisin voinut istuskella vaikka pitempäänkin. Olisipa meillä suomessakin tällaisia!











Juuh...tällaisen voisin tilata meidänkin pihalle!!!




Ja sitten yllätys puiston päässä, CAT HOUSE...


...olin myyty!


Kyllä oli lokoisat oltavat kissoilla, täällä kävi hoitajat siivoamassa ja ruokkimassa karvatassuja


Muutamia kulki tarhan ulkopuolellakin...





Tämä pieni pystytukka oli aivan minun lemppari killi, olisi niin tehnyt mieli napata mukaan!!



Siihen se pieni asettui jalkojen juureen makoilemaan, oih...se oli rakkautta se!


Alanya on viimeisen päälle turistipaikka, joten sieltähän tietysti löytyy myös...


...Heikin baari ;D Hyvin oivallettu, sillä jokaikinen suomalainen tuntui tietävän kyseisen paikan ja pitihän sitä meilläkin käydä siellä kerran syömässä. Iltaisin ruokapaikoissa oli erilaisia esityksiä, tässä yksi niistä...


Täällä oli aivan luonnollista että myös lapset saattoivat olla mukana työ- ja yöelämässä, meillä varmasti olisi pian sosiaalityöntekijät puuttumassa asiaan.

Löysin myös antiikkia, mutta hinnat olivat sen verran tyyriitä että saivat jäädä suosiolla sinne. Halvin taisi maksaa 175 euroa...joten päätin käväistä kotiin palatessa mieluummin Vaalan kirppareilla :D




Juttua ja kuvia riittäisi vielä vaikka kuinka, mutta eiköhän tässä ole jo teille riittämiin katseltavaa. Tiedän että kuvat eivät samalla tavalla hetkauta ulkopuolisia, itsellä riittää sitä muisteltavaa hauskasta matkasta enemmänkin. Laitan vielä kuitenkin muutaman kuvan hotellistamme, olihan se "kotimme" viikon ajan.

Huoneestamme...



...ikkunasta näkyi kadulle...


 ...parvekkeelta moneen suuntaan





Joka aamu siivooja neidit olivat taiteilleet peitoista mitä ihanampia luomuksia sängyille



Pihalla oli tietenkin uima-allas, jossa olikin mukava käydä virkistäytymässä


Rakennukset ovat vierivieressä, mutta siltikin talojen väliin mahtui paljon kasvillisuutta. Talojen katoilla oli hauskan näköisiä tynnyri viritelmiä, niissä lämmitettiin auringolla vettä...kätevää!



Sulassa sovussa hotellit ja paikallisten asuintalot.

Tästä runsaasta turismista kertoo se, että kaupungissa asuu kantaväestöä n. 110 000. Viereisiä kyliä on liitetty kaupunkiin niinkuin meillä suomessakin, joten kaikkiaan paikallisia on 250 000. Mutta turistikautena loka- marraskuussa kaupunki täyttyy työntekijöistä ja turisteista, hotelleja on 2000 kpl...melkoinen määrä sanoisin! Alanya on myös suosittu matkailukohde Turkkilaisille, noin puolet ovat oman maan vierailijoita. Loppuvedoksena sanoisin että kiva ja kaunis paikka, mukava kokemus. Ainoa ärsyttävä asia oli liiallinen tyrkyttäminen ja kauppaaminen, miesten lirkutteluun tottui alkuhämmennyksen jälkeen ;D Jos haluaa paikkaan mikä ei ole näin täynnä kaupustelijoita ja turisteja, niin silloin tämä ei ole sopiva paikka. Lämpö asteet olivat välillä tuskallisen kuumia, mutta ei mitään siihen verrattuna kuin ne ovat olleet heinä-elokuussa...silloin saattaa olla jopa lähelle 50 astetta lämpöä...huh!

Nyt lopetan että teille ei käy näin...


Koiria emme nähneet kuin neljä kappaletta koko matkan aikana ja lintuja siellä ei juurikaan ollut, taisivat olla vielä meillä suomessa.

Pitkä tuli tästä tarinasta, kiitos kun jaksoitte olla mukana. Aurinkoista sunnuntaita!

7 kommenttia:

  1. Voi että, me ei olla (vielä) käyty Alanyassa, joten kiva oli kuvat ja sepustukset katsoa ja lukea!

    VastaaPoista
  2. En ollut minäkään aiemmin käynyt, teinitytär kyllä joten olin juttuja jo kuullut (lähinnä niistä ihanista suklaasilmä pojosta ;D).

    VastaaPoista
  3. Ihana Alanya, voih!!
    Pari kertaa on tuollakin tullut käytyä ja aina sinne voisi palata uudestaankin.
    Kivoja kuvia matkakertomuksen kera ja kisut - niistä ei varmaan tarvi erikseen mainita ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se, monelle varmasti tuttu paikka. Jotkut olivat käymässä jo vaikka kuinka monetta kertaa, itse saattaisin ehkä haluta mennä johonkin muualle seuraavaksi. Mutta kaunista ja lämintähän siellä oli ja ne kissat!!! :D

      Poista
  4. Kylläpä oli hirvittävän paljon kuvia, mutta kannatti katsoa. Tasokkaasti kuvattu. Säälittävät nuo kissat, sekin raukka joka jäi sinne.. en ymmärrä mitä teen luonteelleni, minusta ei ole enää ihmiseksi:)

    VastaaPoista
  5. Kiitos ja kiva kun jaksoit kaikki katsoa, niitä olisi niin kiva näyttää vaikka enemmänkin...mutta antaahan olla. Kissoilla ei täällä taida olla mitään hätää, olivat hyvin tyytyväisiä ja joka paikassa oli oikeastaan ihmisiä jotka ruokkivat niitä (tarkoitan tällä täkäläisiä).

    VastaaPoista