Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







keskiviikko 10. syyskuuta 2014

MÖÖÖ

Voi mikä ihanuus kirpparin hyllyllä istua napotti, siinä se tummilla silmillään katsoi niin anovasti minua (ainakin kuvittelin niin). Ja kun nostin sen syliin, sanoi hän möreällä äänellään: möö (tai mää...jotain sinne suuntaan, älä itke...otan sinut mukaani) ;D


Lapsenmielisyys valtasi mieleni samantien ja ajatus siitä tai pikemminkin valtava halu, tämä on MINUN!!


Käsin tehty vanha nalle on niin hellyttävä, voi kun kuulisitte sen äänen ja tuntusitte miltä se tuntuu! Siinä hän nyt sitten ratsastelee vanhan keinuhepan selässä tyytyväisenä, ainakin luulen niin ;D

Näitä uudempia serkkuja meiltä löytyy enemmänkin, jokin niissä vain niin kiehtoo...



Mukavaa keskiviikko päivää!

15 kommenttia:

  1. Voi, nallet on suloisia, meilläkin on yksi äitini tekemä raasu joka sanon tuon saman möön ja niin aarteita meillä nuo mamman tekemät nallukat ♥

    VastaaPoista
  2. Sinulla onkin oikea aarre, pidä hyvää huolta :D Minunkin mummolassani oli aikoinaan vanha nalle, mutta minne lie reppana ajansaatossa kadonnut. Harmi...sillä tunnearvo tähän kaiken päälle olisi aivan ihana juttu.

    VastaaPoista
  3. Tuo on ihan selvästi mun Tanelin (joka on vuoden mua vanhempi) pikkuserkku :D
    Olis lähtenyt minunkin matkaani, mä luulen!

    VastaaPoista
  4. Oi...Tanelille terkkuja, on ne niin hellyttäviä!

    VastaaPoista
  5. Oih, anova katse hällä todellakin on! Hyvä, että pääsi kotiin <3

    VastaaPoista
  6. Hieno löytö, symppis nalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Oli se niin symppis että oli aivan pakko...

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Joku niissä viehättää näin vanhemmallakin iällä, melkein (tai oikeastikin) sitä luulee niiden ymmärtävän ja kuuntelevan...tämä vielä puhuukin :D

      Poista
  8. Voi kuinka ihan:) Ja nämä ääntelevät nallet ovatkin harvinaisempia löytöjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole tullut minullekaan aiemmin vastaan puhuvaa kaveria kirpparilla ja hintakin vielä kohtuullinen. On se niin lutunen!

      Poista
  9. Voi hyvänen aika, on ne kyllä södejä :))

    VastaaPoista