Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 4. lokakuuta 2015

MISTÄ NÄITÄ AARTEITA OIKEIN TULEE??

Se oli sitten sellainen viikonloppu täällä Oulussa, että tarjolla oli antiikkimessut ja suurkirppari...arvatkaa kumman valitsin? Toki olisihan sitä voinut vaikka molempiikin mennä, mutta valitsin antiikin. Ihmisiä oli liikkeellä ja kaikenlaista mukavaa tarjolla, paha paikka!! Aarteita tuli haalittua mukaan ainakin yhtäpaljon, kuin olen myynyt entisiä kirpputorilla pois. Pysyypähän jonkinlainen tasapaino tässäkin asiassa! Pitemmittä puheitta, tämä oli paras löytöni...


Vaakoja on vaikea vastustaa, mutta päätin kyllä myöskin luopua yhdestä...joten kaikki hyvin ; )


Kaikki kauhtuneimmat tavarat ovat alkaneet jostain syystä päätymään meille, ne vain ovat niin symppiksiä!




Myös vanhat lasipurkit ovat heikkouteni...


...ja kaikki vanhat keittiövimpaimet...



...oikeastaan kaikki vanha...




...niissä vain on jotain kaunista! Löysin myös sen mitä olen toivonut joskus löytäväni kohtuu hintaan...


Eiks oo komee!! 


Söpö vanha lyhtyvalaisin täytti myös kaikki vaatimukset sopivasti kulahtaneista esineistä, lasit puuttuvat mutta ei se käyttöä hidasta...tuikku palaa hyvin ilman niitäkin.


Näissä merkeissä meni lauantai ja tämä päivä onkin sitten vietetty pihalla haravan kanssa. Lehdet ovat tippuneet jo suurimmaksi osaksi puista, piha alkaa näyttämään autiolta. Kalusteet on kannettu varastoon ja paviljongin katos otettu pois. Ei ainakaan satu samaa vahinkoa kuin viime syksynä, koskaanhan ei tiedä milloin ensilumi tulee.
Sää oli tänään mitä ihanin, mutta kyllä se vaan on syksy. Tätä inhottavaa vuodenaikaa tytär lähti karkuun Espanjaan Teneriffalle kanhdeksi kuukaudeksi työharjoitteluun. Ei käy kateeksi ollenkaan, lämmintä lähemmäs 30 astetta!!! Tänne me sitten jäimme kahdestaan palelemaan ja harjoittelamaan vanhoina olemista...aika hiljaista on kotona!!

Kaitpa tähänkin tottuu, arki pyörii ja viikot hurahtavat...se olis sitten taas maanantai! Ei muuta kuin, öitä!

10 kommenttia:

  1. Voi mitä ihanuuksia löysit, lyhty on sikamakee ja vaaka! kyllä huolisin itsellenikin :) Iloa uuteen viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoh...olen ihanuus magneetti, ne vain tupsahtavat eteeni ; )
      Mukavaa viikkoa sinullekin Marika!

      Poista
  2. Ihania löytöjä olet tehnyt! Vanhat tavarat on kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoissa tavaroissa on oma viehätyksensä ja ne pistävät mielikuvituksen liikkeelle, alkaa miettimään mitä kaikkea ne ovat elämänsä aikana kokeneet ja millaiset ihmiset niitä on käyttänyt. Hauskinta on tietysti aina silloin jos esineelle sattuu olemaan historia tiedossa, mutta kauniita ne ovat ilman sitäkin tietoa!

      Poista
  3. Pikku lyhtynen olisi kyllä lähtenyt heti mukaani, jos vain kohdalle olisi osunut<3 Kivoja löytöjä kaikki muutkin!
    Miten ihmeessä satutkin löytämään aina kaikkea ihanaa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmä harjaantuu kun tarpeeksi paljon kiertää kirppareita ; )

      Poista
  4. Voi että, tulispa meillekin!!!
    Niin ihania aarteita olet löytänyt, ♥
    Minäkin etsin edelleen tuollaista vaakaa, mutta eipä ole näkynyt mailla eikä halmeilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun käy tarpeeksi usein kirppareilla, niin kaikkea vaan näkyy tupsahtelevan eteen. Työni kun vie minua ympäriinsä, mahdollistaa se niin monen eri paikkakunnan aarreaittojen penkomisen...hyvä vai huono asia, en tiedä ; )

      Poista
  5. Ai mitä kaikkea vanhaa ja kaunista.
    Näitä kun katsoo niin alkaa miettimään miksi on tullut myytä omia vanhoja tavaroita pois...
    Mutta turha katua, -aika aikansa kutakin- joitakin ihanuuksia olen kuitenkin säästänyt.
    Minullakin oli kauan haaveena silinterihattua ja sain sellaisen ystävä pariskunnalta 50v lahjaksi.☺
    Kohta kolme vuotta on kotiamme kaunistanut, -tykkään kovin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoissa tavaroissa on sitä jotain, mutta yhtälailla uudemmatkin ovat kauniita...kuka mistäkin tykkää. Hattu on kyllä komea, kunhan saan sen vielä arvoisellensa paikalle. Ystäväsi osasivat kyllä hankkia hienon lahjan!

      Poista