Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

ÖTÖKKÄFOBIA

Taitaa olla yleistä että me naiset inhoamme, pelkäämme ja jopa kammoamme kaikenlaisia ötököitä...vai onko? Minulle pahin kammotus on ehdottomasti lukki ja iänmyötä se vain näyttää pahenevan. Olen ajatellut millainen siedätyshoito siihen auttaisi, mutta ei...en suostu ottamaan lukkia käteeni vaikka mikä olisi, EN VARMASTI!!
Jonkinlaiseen pieneen siedätykseen jouduin kuitenkin väkisinkin seuraavassa projektissani. Jopa itseänikin nauratti moinen väkertäminen, askartelin ja kiljuin, välillä jouduin juoksemaan pakoon kun ötökät näyttivät hyppivän päälle laatikosta. Aivan hullua, mutta minkäs teet kun tunne on niin suuri ; )




Tuo vihreän komistuksen vieressä oleva turilas on oikeasti iso...vaikka sen silmissä minä taidan olla vielä hiukan isompi, hyi!
Että miksikö näitä sitten meillä on?
Syy on tässä...



Laatikossa oli myös perhosia, jotka lävistin rautalangan nokkaan lentelemään. Kaunottaret (vaikka hiukan ällöttikin) ovat nyt lasikuvun alla liihottelemassa, todella kaunis vaikka kuviin en aivan saanutkaan todellista tunnelmaa esille.







Mallin nappasin Tarinat putiikin Irkalta, kiitos jälleen ihanasta ideasta! Lasikupu ja alusta onkin viimeisin hankinta juuri tätä varten kyseisestä aarreaitasta.On siellä kuulkaas vaikka mitä ihanaa, käykäähän jos Oulussa poikkeatte!
Tänään aloitin pienen loman, joten taidan nostaa jalat kattoa kohti ja ottaa aivan vaan rennosti : )

9 kommenttia:

  1. Onpa todella kaunis tuo perhosasetelma :) Mä en varsinaisesti pelkää ötököitä mutta kyllähän ne ällöttää, ei sille mitään voi. Mutta jotkut kuoriaiset kuten tuossa sun kuvassa se hohtava on kyllä kauniita. Mullakin on vanhoja kuivattuja hyönteisiä sisustuksessa. Ihan hauskoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meidän sisustukseen saa jäädä ainoastaan perhoset, kuoriaiset saavat jatkaa matkaa johonkin uuteen kotiin. Niin että täältä niitä saa jos joku tahtoo :)

      Poista
  2. Tänne, tänne!! Ihania ötököitä!
    Arvasin muuten mitä teet perhosista :)
    Jos en ihan vallan väärässä ole, niin viktoriaaniseen aikaan tehtiin tällaisia perhosjuttuja. Tuohon aikahan oli kaikenlaisten dioraamojen kulta-aikaa. Dioraamoiksihan nuo kai luokitellaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä tutkia asiaa tarkemmin, en ole aiemmin kuullutkaan moista sanaa. Ötökät saapuvat Tampereelle huhtikuun 7 päivä, tuletko noutamaan jostain?

      Poista
    2. Pepi tietää postini osoitteen, laita minulle puhelinnumero niin soittelen sinulle kun tiedän tarkemmin aikataulua. Junalla tulen ötököiden kanssa torstaina alkuillasta Tampereelle...kääk.

      Poista
  3. Niin, piti siis sanoa myös, että kiva perhos(dioraama)juttu :)
    Ötököt taisi sekoittaa pään...

    VastaaPoista
  4. Nyt mä tiedän mihin pistän meidän perhoset ☺ Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla ne on hyvässä tallessa eikä tarvitse enään ikinä koskea niihin :)

      Poista