Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt yhden teinin sekä yhden nuoren herran äiti ja ihanan miehen vaimo, jonka sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogissa seuraillaan myös näiden veijareiden touhuja ja kommelluksia.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







perjantai 30. joulukuuta 2016

JOULUN JÄLKEEN

Väliviikko mennyt oleillessa kotona, pari päivää oltiin Himoksella virkistäytymässä työkavereiden kanssa. Tempaisin kyllä sellaisen teon, mistä olen todella ylpeä!! Olin mukana mönkijä-safarilla, jossa ajoimme todella haastavan reitin pilkkopimeässä metsässä. Olin varma että koko vempain vähintäänkin kaatuu, törmään puuhun tai kiveen, jos ei muuta niin ainakin olen syvässä ojassa jossain veiheessa. Mutta enpäs ollut, kun ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin edetä vaikka pelotti niin vietävästi. Välillä menimme jäistä tietä pitkin missä mönkijä meni välillä sivuluisussa...huh huh, jos olisin lähtiessä tiennyt en olisi ikinä uskaltanut mukaan lähteä. Nyt jo naurattaa, mutta mennessä kyllä ei ollut itku kaukana : )
Pysähdyimme välillä kahville ihastuttavaan paikkkaan Ravintola Hirvikartanossa,  täällä pääsimme myös silittelemään hirviherroja nimeltään Jorma ja Matti sekä täpläkauriita jotka elivät sulassa sovussa Malla-poron kanssa. Eipä ole ennen tullut tehtyä näin läheistä tuttavuutta hirvien kanssa, tuolla tienpäällä sitä vain toivoo että pysyvät mahdollisimman kaukana. Välillä niitä näkee, mutta onneksi ei mitään vaaratilanteita ole kohdalle sattunut. Hirvikartano oli kaunispaikka, päärakennus oli tunnelmallinen hirsitalo 1800-luvulta. Tuvassa leimusi tuli aivan valtavan kokoisessa uunissa ja isännän tarinat olivat niin hauskoja että niitä olisi voinut kuunnella pidempäänkin. Oma kamera oli pois matkasta, joten kuvia en pysty nyt laittamaan mutta vilkaiskaa ihmeessä heidän kotisivujaan. Mahtava reissu taas, tässä riittää jälleen muistelemista pitkäksi aikaa.

Kotona olen vihdoinkin päässyt nauttimaan uudistetussa kylppärissä vaahtokylvystä. Amme on odottanut jo yli kolme vuotta käyttäjäänsä, koska olin päättänyt että en halua sellaisessa ympäristössä sitä käyttää kuin kylppäri oli ennen remonttia. Nyt sitten sen aika on koittanut vihdoinkin, ylellistä kotihemmottelua. Avajais lilluttelu tapahtui kynttilänvalossa ja lasi kuohuvaa kuului ehdottomasti asiaan : )






Innostuin ottamaan myös muutamia tunnelmakuvia kotoa. Laatu ei varmastikaan mitään priimaa, mutta tykkäsin niin siitä sain edes jotenkin fiiliksen vangittua kuviin.






























Vielä muutama päivä löhöilyä tiedossa, ensi viikolla alkaakin työn parissa aivan uudet kujeet...tietää useita reissua pääkaupungin suunnalla : )
Rattoisaa loppu vuotta!

4 kommenttia:

  1. Tosi tunnelmallisia ja kauniita kuvia! Oikein mukavia tämän vuoden viimeisiä päiviä sekä tulevaa uutta vuotta! :)

    VastaaPoista
  2. Vau mikä avotakka! Onnellista uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on iso, enemmän tulee polteltua kynttilöitä siinä :)
      Hyvää uutta vuotta sinullekin Elina!

      Poista