Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







maanantai 11. syyskuuta 2017

SAATIINHAN SE SINNE

Kerroin tässä taannoin vanhasta puusohvasta jonka hain Kalixista ja siitä että pieni jännitysmomentti oli siinä miten kaluste saadaan mahtumaan ahtaista portaista yläkertaan. No eihän sitä saatu, ei vaikka kuinka yritti!!
Mutta kun olin päättänyt että sinne se tulee, niin siinä ei ole muita vaihtoehtoja : ) Suunnittelimme että kuljetamme sohvan olohuoneen ja pienemmän vierashuoneen välisen ikkunan kautta, sieltä olemme hiissanneet aiemmin kipsilevyt kun yläkertaan tehtiin väliseiniä. Tähän operaatioon tarvittaisiin kuitenkin muutama apulainen nostamaan ensin sohva parrujen päälle ylös ja siitä ikkunalle, niinpä koko homma siirtyi koko ajan ja tuntuikin siltä että sohva ei ikinä pääse omalle paikalleen. Kunnes viime viikonloppuna mies päätti tehdä asialle jotain, taisi kyllästyä ylimääräiseen kalusteeseen keskellä olohuonettamme??



Sohva purettiin varovasti osiin ja kasattiin takaisin. Jos en tietäisi että mieheni on todella taitava tällaisissa hommissa, olisin kovasti epäillyt operaation onnistumista.



Niin vaan vanhat puunaula -ja takorautanaula kiinnitykset saatiin nätisti takaisin, eikä sohva kärsinyt moisesta operaatiosta ollenkaan... pysyy yhä kasassa : ) On se vaan niin ihmemies tuo oma armastus, eikä ollenkaan hermostunut vaimonsa päähänpistoihin tälläkään kertaa!










Tämä huone on nyt sitten tyttären muuton jäljiltä saatu sisustettua loppuun, tänne ovat vieraat tervetulleita!















Tämä taitaa olla meidän kodin romanttisin huone, sopivan tyttömäinen tyttärelle ja pienempi huone mustine ruusutapetteineen onkin ollut pojan käytössä aina kun hän on tullut kotona käymään.


 Vihdoinkin saimme myös alkukesällä hankitut vanhat vetimet paikoilleen parioviin...


...postiluukun reikä pitäisi vielä saada umpeen sopivalla luukulla, sitä ei vielä ole löytynyt etsinnöistä huolimatta.


Koko yläkerta on ollut välillä aivan hyrskynmyrskyn tavaroiden siirryttyä paikasta toiseen, mutta pikkuhiljaa alkaa kaikki olla paikoillaan. Jotain on myyty pois ja osa tavaroista on vaihtunut toisiin huoneisiin, nukkekoti saa olla nyt ainakin toistaiseksi aulan puolella.


Juthbackasta ostettu peili löysi paikkansa porrastasanteen seinältä, tästä kun tarvitsin pienemmän peilin vierashuoneeseen.





Yläkerta on nyt niin ihana, että siellä on tullut istuskeltua viikonloppuna pitkät tovit. Vaikka tilat ovat vailla käyttöä suurimmaksi osaksi, on kiva että lapsilla ja muillakin vierailla on oma paikka kun  tulevat käymään.
Mukavaa alkavaa viikkoa!

6 kommenttia:

  1. Mahtavaa yhteistyötä: sinulta visio (näyttää niin kivalta paikallaan) ja mieheltä toteutus. Jee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se tuppaa olemaan useimmiten, onneksi mies on taitava ja kärsivällinen 😍

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Jaana, tämän hetken lempparihuone!! 😀

      Poista
  3. Onnea onnistuneesta ponnistuksesta - toivottavasti maltat nyt olla mööbelivalssaamatta tuota sohvaa yhtäkkiä vaikka alakertaan :)
    Vanhat peilit, oivoi. Saatiin kolme ihanaa aikoinaan mökin oston yhteydessä ja lisää, mm peilillisiä kynttilälampetteja olen löytänyt kirppareilta. Voisin päällystää tosta vaan kokonaisen seinän näillä vanhoilla suloisuuksilla. Vesilahdella on/oli (ainakin taannoin) pitseria, jonka peräseinän peilikokoelmaa tuijottelin niin hartaasti, että meinas pitsa jäähtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit, on hyvinkin mahdollista että mieli muuttuu 😁
      Vanhat peilit ovat kauniita ja etenkin jos niitä on vielä kerätty kokonaiseksi rykelmäksi, en ihmettele yhtään jos pizza unohtuu sellaisessa paikassa!

      Poista