Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







lauantai 21. huhtikuuta 2018

MÖÖPELIVALSSIA

Täällä mööpelivalssataan tai voisi kai tätä jo kuvailla peremminkin mööpelirokkaamiseksi, sillä siihen malliin on kalusteita maalailtu ja hankittu viimeaikoina että päätä huimaa jo itselläkin. Vielä en ole maalisutia ennättänyt reissun jälkeen heilutella, mutta kalusteita tässä raahailen paikasta A paikkaan B. Mitään lopullisia ratkaisuja ei ole vielä tehty, kunhan vähän mallailen jotta uusi kaunis puusohva saisi sen arvoisensa paikan täältä kodistamme. Hiukan tätä projektia hidastaa se että mies todellakin asuu kaikki vapaa-ajat tuolla pihalla oman projektinsa kimpussa, mutta mitäpä sitä sisukas nainen ei saisi tehtyä jos oikein tahtoo!!! Onneksi meillä ei ole arkoja lattioita, joten ronskisti vaan vetelen ja työntelen kalusteita pitkin ja poikin. Välillä matot ovat oiva apu kuljetukseen, katsotaan mihin kaikki päätyy ; )
Tässä vähän esimakua yhdestä kokeilusta...





Musta sohva aulasta voisi olla kiva ruokapöydän ääressä. Pitkään tätä kokeilua olen suunnitellut, nyt se siinä olisi ja näyttää kyllä oikein kivalta mutta sitten vähän epäilyttää aulan kohtalo.


Viime viikonlopun projektina oli sohvan maalaus ja mietin kovasti sen väriksi mustaa, se olisi ollut niin hyvä valinta aulaa ajatellen. Mutta jotenkin tuntui että en kahta mustaa sohvaa meille halua ja harmaa on kyllä tässä kaunottaressa niin sopiva väri. Viikolla kävin ostamassa sohvaan sopivat patjat ja muut tykötarpeet, tällaisen löhöttelypaikan kuuluisi nyt olla jossain missä olisi kiva lötkistellä ja viettää leppoisia hetkiä.




Jos ei tarvitsisi kuunnella yhtään miehen mielipiteitä, niin voisin laittaa tämän aivan olohuoneen television katselusohvaksi. Kuvista voisi näyttää siltä että paikka olisi tässäkin hyvä, niin todellisuudessa ei kuitenkaan ole. Joten... aulaanko???? Siellä alkaa vain olla jo niin paljon harmaata että en oikein tiedä, kait se on kokeiltava kun saisi vain kaverin hetkeksi sisälle.


Voi jumpe kun näkisitte mikä sekamaelska täällä on tällä hetkellä... huh! Jos nämä joskus on paikoillaan niin heitän volttia ja otan skumppa lasillisen : )



Voin myöntää että vanhat huonekalut ovat heikkouteni, niistä on paljon vaikeampaa luopua kuin pienestä roinasta ja aina vaan sorrun johonkin uuteen mööpeliin. Joudun aika pitkään sulattelemaan jostakin luopumista ja siksipä näitä aarteita saattaa joskus olla odottelemassa kohtaloaan vähän ylimääräisiäkin. Että tällainen höperö täällä : )

Taidan lähteä välillä ulos ottamaan happea ja auttelemaan miestä, jospa saisin sitten vastavuoroisesti hänet vähäksi aikaa sisälle. Taidan huomenna paljastaa mitä siellä ulkona tapahtuu, ei nimittäin hullumpi projekti ole sekään ja pääsen pian toteuttamaan sielläkin omia juttuja.

Mukavaa lauantaita!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti