Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







maanantai 16. huhtikuuta 2012

ETTE IKINÄ ARVAA...

...MITÄ JÄLLEEN TEEN!!
Mies lähti reilun viikon kalastusreisulle Ruotsiin ja tämä tyttö pisti taas hösseliksi. Tapettirullat odotti jo valmiina ja nyt se vihreä saa luvan lähteä meidän seiniltä. En vain millään oppinut tykkäämään tästä vihreästä seinästä, vaikka väri ja tapetti upea olikin. Se ei vaan kertakaikkiaan sopinut meidän taloon. Maalia hiukan "väriä" antamaan ja avot... näyttää paremmalta!!

Hiukan laiskuus ja aikapula iski kuitenkin viikonloppuna kesken hommien, joten tapetointi jatkuu vielä. Sunnuntaihin mennessä on oltava kuitenkin viimeistään valmista kun kalamies saapuu kotiin.


Ruokailutilan tapetti on sama kuin keittiössä


Tältä meillä näyttää nyt :0) Ihana tapettien sekamelska.



Ripustin verhotangon ja verhon ruokailutilan ja keittiön väliseen oviaukkoon, näin keittiöstä tuli hiukan suljetumpi tila. Ja tiedättekö... tuo ruutulattia on alkanut ärsyttämään minua :0(
Niinpä niin, hullu mikä hullu... naurakaa vaan!!


Loppuun vielä pienet kirpparilöydöt lauantailta. Kakkuvuoka täydentää kokoelmaani ja tämä pieni Willow Tree "veistos" oli jo toinen samaa sarjaa oleva löytö kirpparilta, maksoi kolme euroa. Annoin tämän tyttärelleni, koska siinä on aivan ilmiselvästi meidän Viivi ja Arttu-kissa.

Lisäksi kannoin sovitteille meille hyvien ystävieni ihanasta antiikkiliikkeestä  (Antigue House) tämän nojatuolin. Viivi on ollut vailla jotain KIVAA nojatuolia huoneeseensa ja ajatella... HÄN IHASTUI TÄHÄN!! Otappa selvää näiden nuorten ajatusten juoksusta, milloin meillä on niin vanhanaikaista (kavereilla kun on niin modernia) ja kaikki muukin on ihan piip ja mitä milloinkin...
Viivi on siis 15-vuotias ihana neitokainen ja niin murkku välillä, ihana sellainen :0)



Täytynee harkita siis vakavasti. Ehdotin että maalataan puuosat mustiksi, mutta siihen ei vielä lupaa herunut. 
Näin meillä tänään ja huomenna kaikki voikin olla taas toisin.

Mukavaa maanantai iltaa kaikille!

1 kommentti:

  1. Ihanalta näyttää teillä siellä :) oli sekamelskaa tai ei
    Mie oon kade sulle ko pääset tapetoimaan ;)
    mulla aina tuntuu että joku/jokin siirtää mun projektia...
    Ihana tuoli murkulla :)

    VastaaPoista