Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

PIIITKÄSTÄ AIKAAN...

Aika menee taas siivillä ja on kyllä päässyt menemään aivan liian kauan blogi päivitysten kanssa, mutta minkäs sille voi kun ei tuo 24 h vuorokaudessa aina riitä... ei sitten millään! Höpsistä sanon minä, laiskuutta se on. Mutta kaiken uuden oppiminen uusien töiden parissa vie vain yllättävän paljon energiaa vaikka mukavaa ja mielenkiintoista onkin. Aiemmin saatoin päivitellä blogia töiden lomassa, mutta nyt se vaan ei ole enään mahdollista ja en monestikaan enään kotona halua olla tietokoneen äärellä... joten näin pääsee unohtumaan helposti tällaiset pienet asiat. Lupaan yrittää parantaa tapani rakkaat lukijani!

Pääsiäinen on mennyt aivan vain laiskotellessa, eilen sentään kampesin itseni liikkeelle ja käväisin (huom! 5 tuntia siinä vierähti) antiikki ja keräilymessuilla ja tapasinkin siellä monia ihania vanhoja asiakkaitani sekä tuttuja myyjiä ympäri suomen. Heille lupasin päivitellä blogiin kuulumisiani ja jos vain kotirintamallakin jotain uutta kertomisen arvoista tapahtuu... kerron siitä kyllä heti teillekin.
Nyt vain on jonkinlainen kyllästymisvaihe menossa tällä rintamalla ja poden jonkinlaista tavara ähkyä kaiken tämän romppeen keskellä mitä on päässyt kotiin kertymään. Loppuunmyynti Tuvalla onnistui kyllä yli odotusten, möin nimittäin kaiken... aivan kaiken viimeistä tavaraa myöten. Joten kotiin kantamista ei onneksi ollut paljoa, mutta siitäkin huolimatta aivan liikaa kaikkea sellaista mitä on tullut säilöttyä Tuvan varastoihin. Suurin sijoitus ongelma kotonamme lienee tämä pieni nalle nimeltään Olga...


 Jonkinsortin kirpparia on varmasti tiedossa keväällä, kunhan saan katsottua mistä raaskin luopua ja mitä tarvitsen vielä ehdottomasti. Joskus kyllä tuntuu siltä että tekisi mieli luopua kaikesta ja aloittaa tämä kaiken turhuuksien ja tarpeellisuuksien keräily ihan puhtaalta pöydältä uudestaan.

Kaikesta tästä huolimatta jotain lähti mukaan messuilta, vaikka niin pyhästi vannoin että MITÄÄN EN TARVITSE!!

Tässäpä aarteeni...

Eikös olekin suloiset!! 
Alla olevan Arabian kastikekannun ostin aivan näitä kirpparilautasia ajatellen. Minusta on kiva yhdistellä kaikenlaisia astioita ja on aivan sama onko kyseessä aitoa Arabiaa vaiko halpa kirppisastia, kunhan vain ovat nättejä silmälle!
 

Hieman täydennystä jo olemassa oleville astioille
 

Juu..u... mitä ruosteisempaa, sitä ihanampaa!


Nämä punaraitaiset Arabiat sopivat kivasti pilkkuastioiden kanssa yhteen
 

Ja hiukan työvälineitä...
 

Tämä tulee joskus johonkin???

 
Niin että mitään en tarvitse!!!

Mukavaa pääsiäistä kaikille

3 kommenttia:

  1. Kiva kuulla susta pitkästä aikaa. Ihana tuo PIKKU nalle <3

    -Tuija-

    VastaaPoista
  2. Aikas hyvin noin niinkuin mitään tarvitsematta :)

    VastaaPoista
  3. Minulla tuli mieleen, että jättinalle voisi olla hyvinkin piristävä vaikka sairaalassa lastenosastolla tai jollain muulla vastaavalla, esim. synnyttäneiden osastolla... Tai jossain muualla, missä pikkuiset saisi käydä halimassa tuota valtavaa karhua :) -Minna-

    VastaaPoista