Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

JUUPA JUU... LÖYTÖJÄ JÄLLEEN

Tulipahan piipahdettua Kajaanihallin suurkirpparilla, joka on meillä pari kertaa vuodessa järjestetty tapahtuma. Ihmistä ja myyjää oli kuin pipoa, vähän liikaakin. Autojen parkkeeramisesta ei huolehtinut kukaan ja se olikin jo oma lukunsa, melkoista taiteilua jotta pääsi pakittamalla pois umpikujasta.
No sisälle päästiin ja mielenkiinnolla tutkin mitä ihmiset ovat kaapeistaan myyntiin tuoneet. Olihan siellä kaikenlaista, vaatetta enimmäkseen tietenkin. Jotain kuitenkin lähti mukaani, vaikka ennemminkin olisin saanut kyllä olla itsekin myymässä siellä kaappeja tyhjemmäksi.

Tässä löytöni...


...vanhoja liinoja, Arabiaa, kristallia ja Kultakeramiikan herkullisen ruskeat mukit 3 euroa!

Nuo snapsilasit ovat aika söpöt, vaikka käyttöä niille taitaakin olla aika harvakseltaan. Mutta onpahan nyt sellaisetkin talossa.

Laitan kuvan vielä aiemmin löydetystä aarteesta, nettiosto Annosta. Täytyy vielä laittaa ihanaa pitsiä rulliin, sitten se on täydellinen.

Aiemmassa postauksessa esiintyvä sovitteilla oleva vanha nojatuoli palautui takaisin liikkeeseen, ei se ehkä ollut paras vaihtoehto tyttären huoneeseen. Etsimme vielä sitä oikeaa ja päätimme hankkia sen myöhemmin. Sitä vastoin jotain tuli kuitenkin kotiimme, tämä ihastuttava vanha mustaksi maalattu pöytä löysi paikkansa olohuoneesta.

Tänään kotiin palaa armas kalamieheni pitkältä reissultaan ja sopivasti sainkin eilen tapetointi homman päätökseen. Kyllä se nyt on parempi, enemmän meidän kodin näköinen, saas nähdä onko mies samaa mieltä ;0)


2 kommenttia:

  1. Kauniilta ainakin näyttää :)

    VastaaPoista
  2. Ihana tuo talo purkki, mun lapsuudenkotona on ollu samanlainen:)

    Mun blogissa on sulle jotain mukavaa
    käy kurkistamassa ->
    http://elamaalampilassa.blogspot.com/2012/04/tunnustusta.html

    VastaaPoista