Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt yhden teinin sekä yhden nuoren herran äiti ja ihanan miehen vaimo, jonka sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogissa seuraillaan myös näiden veijareiden touhuja ja kommelluksia.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







perjantai 1. helmikuuta 2013

PIANON UUSI KAVERI

Tässä eräänä päivänä käväisin pitkästä aikaa moikkaamassa paikallisen osto- ja myyntiliikkeen kauppias herraa ja kuinkas kävikään (hih...), jotain pisti silmään näyteikkunassa. Ja olihan se sen verran kaunis, että otin sovitteille...


...hyvinhän se siihen passas ja meille jäi!


Sain vielä tällaiset söpöset kynttilämansetitkin Eskolta, kaunista vanhaa lasia.



Olemme tässä käyneet vilkuilemassa muutamaa myytävää taloakin, mutta mitä vakavammin muutto asiaa alkaa miettimään... sitä haikeampi olo alkaa tulla ajatuksiin. Saas nähdä, raaskitaankohan me sittenkään muuttaa mihinkään??

Mukavaa viikonloppua ihanaiset lukijani!

12 kommenttia:

  1. Onpas kauniit nuo kynttilämansetit! Meillä muuten taitaa olla samanlainen piano :)
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mansetit ovat kauniit, ihanaa ohutta lasia. Piano on mummoni perintöjä ja näinpä sillä on tietty tunnearvo.

      Poista
  2. Jakkarahan on kuin tehty tuolle pianolle!

    Mukavaa viikonloppua sinullekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan! Pianolla on kyllä olemassa omatuoli, mutta en ole koskaan siitä tykännyt ja se on vähän huonon mallinenkin... katuu helposti jos istut reunalle.

      Poista
  3. Täydellinen yksilö! Sopii pianon pariksi kuin nekku päähän!

    VastaaPoista
  4. Ihana piano. Ja tuo jakkara kruunaa koko komeuden, ehdottomasti!

    Lasisia kynttilämansetteja olen minäkin etsinyt kauan, en vaan ole löytänyt. Kiva, kun sinä löysit :)

    Muuttaminen on iso juttu. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piano on aikoinaan kulkenut mummoni mukana hevosreellä Puolangalle ja jo lapsena ollessa mummo nimesi pianon minulle. Se oli myöhemmin lapsuuden kodissani, enkä kelpuuttanut sitä nuorena tyttönä omaan kotiini. Nyt olen asiasta aivan toista mieltä, näin sitä vanhenee ja maku muuttuu.
      Pidämpä sinut mielessä, jos mansetteja tulee lisää vastaan.

      Poista
  5. Hienosti passaa tuoli pianon eteen...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, oli oikeastaan aika hyvä löytö.

      Poista
  6. Suorastaan harvinaisen kaunis pianojakkara! Ne on ihan oikeasti yleensä kohtuu roduttomia :) Tuo on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin ja meillä on se yksi rumempi versio jo ullakolla. Joku voi tietysti olla siitä eri mieltä, sillä se on pianoon kuuluva ja vähän erilainen versio... mutta kun en tykkää niin en :)

      Poista