Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







tiistai 26. helmikuuta 2013

HEI VAAN

Viime aikoina ei mitään ihmeempiä ole tapahtunut, joten tuntuu siltä että ei ole mitään kerrottavaakaan...
Paitsi että sunnuntaina piipahdin ostolakosta huolimatta teatterin järjestämällä kirpparilla, mutta siellä ei kyllä ollut yhtään mitään mikä olisi herättänyt suurta halua sortumaan osteluun. Onneksi niin, pystyin siis pitämään lakon yllä ainakin vielä toistaiseksi :0)
Kävin myös kylässä ihanassa kodissa vanhassa rintamamiestalossa, mutta sieltä ottamani kuvat ovat nyt jumittuneet työpuhelimeni kätköihin ja en kertakaikkiaan osaa ottaa niitä sieltä ulos... mrrr, nää Lumiat!! Mutta jos sen onnistun tekemään, saatte piakkoin ihania kuvia kauniista kodista. Sitä ennen vain pari otosta aivan omasta kodista...



Kukkalinjalla mennään vielä... tyttären synttäriruusuista oli yksi mennyt poikki, mutta nou hätä... kaunis näinkin!

Tässäpä nämä tärkeimmät tällä kertaa, tulossa suuria asioita joista sitten kerron myöhemmin :0)
Hei vaan ja palaillaan!

6 kommenttia:

  1. nyt jätit kyllä jännään paikkaan :) ihan ko salkkareissa ;)

    VastaaPoista
  2. Jännitystä elämään teillekin ;) Hih... joskus kyllä tuntuukin kuin elämä olisi suoraan jostain saippuasarjasta, sattuu ja tapahtuu... vaikka välillä tuntuukin siltä että ei tapahdu kyllä yhtikäs mitään!
    Tää on vaan elämää...

    VastaaPoista
  3. Rehellisyys maan perii Johanna...näin sut sunnuntaina teatterin kirppiksellä ja hiplasit kaunista lasipurkkia...jäikö se todella ostamatta?

    VastaaPoista
  4. Hih... olet oikeassa, en edes viitsinyt sitä mainita. Ei mikään ihme löytö, purkki muiden joukkoon... maksoi euron.
    Jäin siis kiinni ;)

    VastaaPoista
  5. Kävinpä tässä lukaisemassa muutaman postauksesi - en ymmärrä minne sinun(kin) blogisi oli kadonnut listaltani. Muisti palailee pätkittäin, blogisi oli jo toinen, jonka huomasin kadonneen jonnekin - tosi outoa. Montakohan on vielä kateissa....
    Noh, nyt olet taas suosikeissani :)

    VastaaPoista
  6. No höh... toivottavasti emme kadota toisiamme, siis me bloggaajat ;) Kiva kun otit takaisin ja viihdyt, vaikka tämän kummempia ei viimeaikoina olekaan tapahtunut.

    VastaaPoista