HUI...KUMMITUKSIAKO?

Siltä näyttäisi näiden kuvien perusteella, että talossamme asustelee ainakin kaksi kummajaista.

Haastavia kuvattavia nämä karvakasat, ainakin jos yrität ottaa yhteiskuvaa niin jompi kumpi liikkuu takuu varmasti ja kerttu-kirpusta ei meinaa saada yksinkään muuta kuin jonkin sortin viuhahduksia :0) No...eka kuvassa nyt kuitenkin on saatu ikuistettua Kertun nenä, joka lähestyi kameraa kuvaa otettaessa. Toisessa Maunon vaaleanpunainen unelma :0)

Kuvaus tilanne on tältä aamulta. Tähän aikaan vuorokaudesta ollaan kaikista onnellisimmillaan, kun joku on vihdoinkin noussut sängystä ylös heitä paijaamaan ja ruokkimaan. Maunolla tietysti myös vesihana heti ensimmäisenä mielessä ja mitä isommat edellä niin sitä pienemmät perässä. Nyt sitten on alkanut Kerttukin ymmärtämään mikä viehätys tässä hanassa oikein piilee.

SLURPS...

...TÄ...otetaanko minusta kuvia??

Tää on niin noloo, tuu Kerttu nyt sääkin sieltä tänne!!

Mitä tässä pitäis sitten tehdä???

Kato näin Kepa!

Ookei

Ja näin, nyt meillä on sitten kaksi vesipetoa :0)

 

 Mukava oli taas tulla reissun jälkeen seuraamaan näitä kahta veijaria ja tietysti myös omaa perhettä oli ikävä. Takana kaksi aivan mahtavaa iltaa ja päivää oman ihanan työporukan kanssa Helsingissä. Ohjelmaa riitti ja todella mukavaa sellaista. Torstai iltana lennettiin Hesaan ja samalle illalle ihana ruokailu hotellin ylimmän kerroksen kabinetissa parin muun paikkakunnan Kiinteistömaailmalaisten kanssa. Ruoka ja seura oli mitä mainiointa ja sen illan kohokohtana meille olivat mahti työnantajamme tilanneet yksityisen esityksen ainoastaan meille!!! Ja sehän oli Juha Tapio kitaroineen. Voitte uskoa että tykättiin, ihana mies ja ääni!!!!

Perjantai päivä meni vähän virallisemmissa merkeissä, mutta todella oli siihenkin ja sen viihtyvyyteen panostettu ja ei yhtään tylsää ollut päivän tietoiskutkaan...jopa Hanksien Maunokin oli paikalla :0) Ja välitietona että meidän Mauno makaa onnellisena matkalaukussa tällä hetkellä, tästä voitte hiukan hahmottaa kissan kokoa...laukku ei nimittäin ole se kaikista pienin malli.

Iltaohjelma olikin sitten 80-luvun teemalla järjestetty ja voitte uskoa että yli 500 Kiinteistömaailmalaista oli pistänyt asusteissaan parastaan. Aivan mahtavaa porukkaa ja taas jälleen ihanaa syömistä ja tähän ajankohtaan liittyvää musiikkia, se siis tiesi todellakin koko illan hyvää musiikkia...olinhan silloin teini-ikäinen murkku. Muutama hyvä tanssiesitys joukossa ja hyvä bändi soittamassa, muuta ei tarvittukaan.

  

Itse oli tuohon aikaan punkkari-teini ja niinpä asuste sen mukaan :0) oli aika hauskaa palata ajassa taaksepäin ja muistella näitä hurjia aikoja nuorena. Kyllä nyt taas jaksaa työssä pakertaa ja paluu takaisin omaan ikään...oli kait sittenkin helpottavaa...huoh.

Ihanaa sunnutaita!!