Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







keskiviikko 29. tammikuuta 2014

KISSA PLÄJÄYS

Kun ei nyt ole mitään kovin ihmeellistä eikä varsinkaan kummallista tapahtunut täällä kotitantereella, niin kissan kuvia olisi pläjäys tarjolla tähän jutun aiheen puutteeseen. Se ketä kissat kiinnostaa, niin katsokoon...muut voi sivuuttaa suosiolla...sillä muuta ei todellakaan ole tällä kertaa tarjolla :0)




Mauno




Kerttu


ja Mauno ja Kerttu




Tuttuja allas kuvia...



Mauno opettelee valjaisiin. Harmi että kuva ei kerro totuutta, valjaat eivät nimittäin ole mitenkään itsestään selvä juttu. Jonkin asteen halvauksen ne saavat aikaan, kävely on kuin viiden promillen humalaisella ja vieläpä yleensä takaperin...joten vielä harjoitellaan :0)



Opittu jo istumaan käskystä (siis makupalasta) ja tassuakin annetaan jo ihan reippaasti.


Sitten löydettiin herkkukaappi...


...Kerttu on näppärä kuljettelemaan tavaroita hampaillaan.



Mitäs tänään syötäisiin...


...vieläkö täällä olisi lisää vaihtoehtoja? Arvatkaas mitä tämän jälkeen tapahtui?? Sitä ei kameralla pystynyt kuvaamaan, pussi nimittäin juuttui Kertun päähän ja pieni hysteria iski tyttöön. Pussi päässä sokkona ravattiin ympäri taloa, kunnes pussi repesi ja pelkkä kantokahva jäi kaulaan.


Ja Mauno istuu taas porealtaassaan ;0)


Kyllä näiden karvakasojen kanssa saa monet naurut nauraa, mukavia vekkuleita molemmat. Maunosta on kehittynyt oikea lellivauva, nukkuu meidän välissä sängyssä ja kerjää hellyyttä minkä ehtii. Samoin Kertusta on tullut jo suht rohkea pieni tytöntyllerö, kehrää ja kerjää rapsutuksia vielä enemmän kuin Mauno...sylittely vielä vain on kauhun paikka. Mutta sitäkin ollaan harjoiteltu ja uskon että pikkuhiljaa siihenkin totutaan. Kova tyttö leikkimään, nytkin kuljettelee hampaissaan lelua luokse ja hakee kaveria leikkiin mukaan. Hauskinta on seurata kahden kissan touhuja yhdessä ja ne jopa juttelevat toisilleen, ovat kyllä mitä parhaimmat ystävykset keskenään.

Tässä ne meidän perheen tärkeimmät kuulumiset tällä erää, palaillaan taas kun jotain uutta sattuu olemaan kerrottavana.

18 kommenttia:

  1. Nää kissajututhan on aina ihan parhaita. :) Allaskuvat on kyllä ihan loistavia.

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Niinpä...kyllähän nämä vie sydämen...taidat tietää sen ;0)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Niinpä...ja Maunon vaaleanpunaisessa unelmassa on aina joku ruokatahra ;0)

      Poista
  4. Hykerryttävät nuo tassut ristikkäin :D
    Ja sulosia on, kyllä näitä kuvia katselee! Täällä on paljon kissaihmisiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä nämä kaverukset ovat niin kiinni toisissaan, että on vaikea havaita mikä osa kuuluu kenellikin. Onneksi meitä kissa-rakkaita on täällä enemmänkin :0)

      Poista
  5. Kissakuvat on aina ihania!:)

    VastaaPoista
  6. Hei Johanna, aamun parhaat piristykset saa kun lukee noi sinun kissapläjäykset. Ovat kyllä sellaisia kavereita. Todella hauskoja rontteja noi Mauno ja Kerttu. Minun blogissani ei tapahdu nykyään mitään uutta. Pörri pitää kyllä kotona edelleen talossa vipinää. Sisällä täytyy temmeltää kun ei uloskaan pääse näitten p..n pakkasten takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hellu, on ne sellaisia mukeroita! Onhan siellä sinun blogissasi koettu monta synnytystuskaa jo, suloisa mukeloita jo monta kappaletta :0)
      Meillä alkoi yllättäen taas tapahtumaan, vessa remppaa aloiteltiin juuri.

      Poista
  7. Aivan ihania! Ei noihin kisuihin kyllästy koskaan! Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että jaksatte näitä kissa höpinöitä. Kivaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  8. Oh, upeita pitkäturkkisia kissoja ♥

    Meidän perheessä mies on se ns. kissafani. Kun mies ensimmäisen kissan hankki perheeseen ja alkoi puhumaan toisesta, niin sanoin että hanki nyt edes pitkäkarvainen. Vaan lyhytkarvainen tuli. Sitten onnistui puhumaan mut ympäri ja tuli vielä kolmaskin kissa ja taas lyhytkarvainen.

    Noh, meillä kolmesta koirasta kaksi on pitkäkarvaisia ja niistä lähtee karvaa niin paljon, että huhheijaa! Jos vielä olisi ne pitkäkarvaiset kissatkin niin iik! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä sitä aina ihastuu näihin pitkäkarvaisempiin veijareihin. Karvaa lähtee yllättävän vähän, mutta katsotaan asiaa uudelleen keväällä sitten ;0)

      Poista