Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







sunnuntai 12. tammikuuta 2014

LAPSIA OOTELLESSA

Tulipahan tehtyä mukavanlainen löytö kirpparilta, vaikka nyt niitä aivan pieniä lapsia ei olekaan enään ja toivon mukaan ei ihan vielä lähiaikoina niitä lapsenlapsiakaan. Jonkin viikon tämä aarre oli jo kirpparilla hakijaansa odotellut ja kun ei kerran muille kelvannut niin mukaani nappasin, niitä lapsia ootellessa nääs.


Ja jonkinlainen istujahan se on mukava keinun kyydissä olla, sekin asia ratkesi samalta reissulta...


Mauno taisi vähän käsittää väärin keinun tarkoituksen...


...ja mitä isot edellä, sitä pienemmät perässä...


Vaakojakaan ei taida olla vielä meillä liikaa, ainakin tässä värissä puuttui vielä.


Tällä kertaa ruottalaista tekoa...


Ludvigia löytyi neljän asetin verran lisää ja HALAVALLA. On se kiva että kaikki eivät arvosta näitä vanhoja aarteita.


No pakko tunnustaa että muutakin lasia tuli ostettua ja myös oikeaa kristallia (alla oleva kulho)



 Tämä nyt vaan viehätti omalla pienuudellaan...


...ja nämähän nyt on muuten vaan kivoja...




Oikea syy miksi kirpparille lähdin, oli tässä...


Ou jee, uusi tyylini...ikäkriisi painaa päälle :0) No ei vaineskaan, vaan olemme lähdössä työporukan kanssa vaihteeksi Helsinkiin vuosittaiseen koulutustapahtumaan ja illanviettoon liittyy aina jonkin vuosikymmenen teema. Tällä kertaa 80-lukua tiedossa ja minähän olin silloin jonkin sortin punkkarityttö. Hupaisinta oli, että minulla oli juuri tuollaiset leopardihousut silloin. Oli aivan uskomatonta miten nämä löytyivät kirpparilta ja muuten venyy ja paukkuu, joten menee jalkaan vielä näin ikäkilojenkin jälkeen. Kengäthän ovat aivan kauheet ja ihmettelinkin että joku kehtaa tällaiset myyntiin viedä, mutta niin varmaan ihmettelee myyjäkin sitä että joku hullu vielä ostaa ne!

Mukavaa siis taas tiedossa, asukin peruukkia vaille valmis. Mukavaa sunnuntai iltaa kaikille sinne ruutujen toiselle puolelle!


6 kommenttia:

  1. Eikös olekkin, ihmettelen että kukaan ei sitä ollut vielä ostanut.

    VastaaPoista
  2. Vai että lapsia odotellessa :D
    Mä vähän luulen, että nuo kaks lasta päättivät omia heposen (joihin sulla on joku kumma veto ilmeisesti)
    Ovat siellä jaloissa, että äläs nyt vaan yritäkään ratsastaa pois...hyppäävät sitten myöhemmin kyytiin!

    Sä olet kyllä ihana noiden löytöjen kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hepothan ovat ihania ja joulukuusen jäljiltä paikka oikein huusi jotain täytettä. Niin niin...seli seli, mutta minkäs teet kun ei vastustaa kiusausta ;0)

      Poista
  3. No juu, siinähän sitä taas oli kivaa löytöä joka lähtöön :)
    Minäkin tein tänään vaikka mitä löytöjä, kunhan vaan saisi vielä postailtua. Aika vaan karkaa jonnekin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kyllä tuntuu hupenevan johonkin, minulla aikaslailla töihin. Mutta kuvia ootellessa...ÄKKIÄ, uteliaisuus vaivaa!

      Poista