MUISTOT VAIN JÄLJELLÄ

Juhannus vieteltiin viileissä merkeissä, mutta pääasia oli että vettä ei satanut ja onhan kuitenkin kesä. Matkamme suuntasi Puolangalle, ihaniin maalaismaisemiin peltojen keskelle. Ajelimme mennessä kirkonkylän läpi, jossa molemmat mummolani ovat aikoinaan olleet. Haikea olo ja samalla mukavat muistot tulivat mieleen kun seisoin vanhan mummolani pihamaalla, josta on nyt purettu se ihana vanha talo pois. Ei minkäänlaista jälkeä enään rakennuksesta, vain meidän vanha leikkimökki ja ränsistynyt piharakennus jäljellä.

 

Taitaa olla vielä kuvat seinillä ja repaleiset verhot minun ja serkkujeni leikkien jäljiltä. Voi miten mukavia kotileikkejä täällä laikittiinkään, muistan hyvin vaikka olin vain 5-vuotias kun mummolani myytiin pois ukkini kuoltua. Sen jälkeen suuressa talossa on toiminut mm. matkustajakoti ja joskus kauan sitten mummollani on ollut siellä kauppa. Siitä muistona meillä lapsilla olikin käytettävissä aivan oikeat kaupan myyntitiskit ja ukkimme oli myös hankkinut vanhat pulpetit koululeikkejä varten. Vanhin serkuksista oli meidän opettaja ja me pienemmät oppilaita.

Tästä rakennuksesta on lähtöisin se minun elinikäinen hämähäkki kammoni, kiitos siitä kuuluu tälle vanhimmalle serkulleni :D Hän juoksi ulos kiljuen kädet levällään hämähäkkiä karkuun ja me pienemmät tietenkin tehtiin sama perässä. Siitä se sitten jäi ainiaaksi mieleen ja etenkin lukit puistattavat minua jo pelkkänä ajatuksena, vanhemmuuttaan näyttää vain kammo lisääntyvän. Ärsyttävää mutta niin totta!

 Joku pihalla näyttää tekevän puuveistoksia, apina siellä vahti pihaa tuiki tärkeänä. Talon paikka oli tuossa hiekkaosuudella.

Ennen siinä oli niin ihana vihreä suuri puutalo, mummolla kauniit kukkapenkit ja kaarevat liuskekivistä tehdyt kävelytiet. Siitä on aikaa kyllä jo aika pelottavan kauan! Toinen entinen mummolani näyttää olevan vielä täysin kunnossa entisellä paikallaan. Kuvia en sieltä tohtinut mennä ottamaan, koska siellä asutaan ja se on nyt jonkun toisen koti. Mukava oli kuitenkin salaa kurkkia pihamaalle ja omat muistot sieltäkin pulpahti mieleen.

Tästä jatkoimme matkaa todella upeissa maisemissa kohti määränpäätämme.

Mukavaa oli ja ympäristö juuri oikeanlainen juhannuksen viettoon, rantasauna, hyvää ruokaa ja ennenkaikkea mukavaa seuraa. Kiitos ihanalle isäntäväelle!!

Paluumatkalla keräsin tienposkesta kesäkukat omalle terassille ja juhannuksen vietto jatkui grillaten ja saunoen omassa kodissa.

Virkistävää käydä välillä muualla, mutta ihanaa on palata takaisinkin. Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!