Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt yhden teinin sekä yhden nuoren herran äiti ja ihanan miehen vaimo, jonka sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogissa seuraillaan myös näiden veijareiden touhuja ja kommelluksia.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







torstai 12. helmikuuta 2015

LIIKKUMISEN ETUJA

Kuljen joka viikko ainakin parina päivänä eri paikkakunnilla ja koska olen todella huono pitämään kunnon ruokatuntia, niin saatankin piipahtaa hyvällä omallatunnolla pikaisesti paikallisella kirpparilla jos sellainen vastaan tulee. Pieniä aarteita pienin hinnoin, mutta nykyään jätän myös aikalailla niitä löytöjä sinne hyllyynkin.


Pari apteekinpulloa halusin kaveriksi tälle yhdelle ainokaiselle, kolmin aina kaunihimpi....vai mitä??




Samalta kirpparilta löytyi myös tämä suloinen pieni peltipurkki. Ja kuten jo arvata saatoittekin, niin ei se toki ensimmäinen purnukka tässä talossa ole. Ehei...uusin vain pääsi täydentämään kokoelmaa : )




Tämän päivän löytöjä oli kaksi pienen pientä virsikirjaa vuodelta 1931




Vielä yksi aarre, joka ei ole löytö näiltä reissuilta vaan ostos Kokkolan Antik Helenistä


Linnun kuljetushäkki, joka telkesi sisälleen pienen enkelirukan Virsikirjat sopivat kivasti tähän teemaan mukaan ;)



Nämä minun viikkoni ovat niin vaihtelevia ja monipuolisia, tuntuu aivan uskomattomalta että huomenna on TAAS perjantai. Aika menee kuin siivillä, mieleen on jo tullut ajatus siitä että alankohan vanhenemaankin yhtä nopeasti...HUI!!! Se on kuulkaas niin, että minun toinenkin oma pikkuiseni täyttää viikon päästä 18 vuotta. Millähän ajalla näin on päässyt käymään?? Ei sitä turhaan sanota että lapset ovat niin lyhyen aikaa pieniä, se kyllä pitää niin paikkansa. Näin se elämä menee eteenpäin halusimmepa tai emme.

Nauttikaamme jokaisesta päivästä mitä ne tuo tullessaan, sillä jokainen päivä on suuri lahja!

6 kommenttia:

  1. Somia tavaroita joista tulee hyvälle tuulelle, illoitaan :)

    VastaaPoista
  2. Juurikin niin, pienestä sitä ilostuu :)

    VastaaPoista
  3. Juurikin niin tuttu tunne :) Minunkin esikoinen täytti jokin aika sitten 18 ja minusta se oli kamalaa :D Ihana tuo enkeli häkissä :)

    VastaaPoista
  4. Niinpä, vuodet menee lasten myötä niin nopeasti ja tuntuu haikealle luopua niistä ajoista kun he vielä olivat äidin turvallisessa hoivissa ja valvonnassa.

    VastaaPoista
  5. Mainot kirppislöydytä. Esineissä on luonnetta, kun niissä on mukana elettyä elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovatkin parhaita löytöjä missä näkyy nimenomaan se eletty elämä.

      Poista