Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







maanantai 23. helmikuuta 2015

VIELÄ KERRAN

Olen niin innoissani tästä meidän portaikon muutoksesta, että pakko vielä laittaa yksi postaus siihen liittyen. Nyt kuvat ovat jo siitä vaiheesta kun tilaan on ilmaantunut kaikenlaista pientä rekvisiittaa ilostuttamaan silmiä. Mies tähän tuumasi, että onko pakko olla jokapaikassa niin paljon tavaraa...no, minä ainakin viihdyn enemmän kauniiden tavaroiden keskellä kuin tyhjien seinien ja hyllyjen. Hmm...tästä tietysti voidaan olla montaa eri mieltä, mutta onneksi mieheke kuitenkin on tähän tottunut (alistunut) ja sanoo vaan että pääasia että vaimo tykkää!!! : ))
Ohittakaa suosiolla tämän postauksen kuvat, jos ette enään viihdy tässä tilassa!







Talon vanhat piirustukset laitettiin kehyksiin ja seinälle. 





On se kyllä hienoa että vuodelta 1924 on tallessa tällainen aarre!


 Tällä kertaa portaissa makoilee Mauno koko pituudellaan...


...mitä nyt!!


Varsinainen mäyräkissa : )


Nyt yritän irtaantua jo täältä ulos, seuraavalla kerralla ei enään yhtään kuvaa portaista.

Hyvää alkavaa viikkoa, sehän on jo huomenna tiistai...joten pahin ohi!
Lähettänyt klo

9 kommenttia:

  1. Pepi23. helmikuuta 2015 klo 21.10

    Tiedäks mikä oli ihan parasta? Mauno :D

    VastaaPoista
  2. Johanna23. helmikuuta 2015 klo 22.22

    ARVASIN ja olet niin oikeassa!!! ; )

    VastaaPoista
  3. Aseman laidalla24. helmikuuta 2015 klo 6.51

    Ihana portaikko eikä yhtään liikaa tavaraa. Mitä se J höpisee ☺
    Mauno nyt sopii joka paikkaan niin kuin nenä päähän ♥

    Jee - tänään on tiistai ! Karviksen maanantai-ilme joutaa kasvoilta pois *heh*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna24. helmikuuta 2015 klo 17.50

      Sanoppas muuta, ei se ymmärrä mitään ; ) Ja Maunohan on paras koriste missä vaan, siitä on varmaan J:kin samaa mieltä.
      Se on muuten sitten keskiviikko huomenna, ilme eikun kirkastuu. Tulen muuten käymään kahden viikon päästä Kajaanissa, saisiko tulla kylään? Olisi niin kiva nähdä sinua ja teidän muuttunutta kotia.

      Poista
    2. Aseman laidalla28. helmikuuta 2015 klo 7.55

      Ilman muuta tulet, no question about it!!!
      Pistä tekstaria tulemaan ♥

      Poista
  4. Anonyymi24. helmikuuta 2015 klo 22.36

    Täältä blogi näkökulmasta ei ainakaan näytä mitenkään liian täydeltä. Soot vähän niin kuin TV:n Emilyn sisustussalaisuudet. Emily kans laittaa hyllyt täytheen nättiä tavaraa :). Ja lopuksi joo parit kissat pehmentämään yleisvaikutelmaa ;)
    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna25. helmikuuta 2015 klo 18.04

      Ei näytä minustakaan edes täällä livenä, mutta nuo miehet ja heidän ajatukset...ei aina tarvii olla samaa mieltä ; )
      Karvakasathan täydentävät sisustusta juuri niin täydellisesti, kunhan vaan pysyvät pois lasitavaroiden seasta!!

      Poista
  5. Minttu25. helmikuuta 2015 klo 13.46

    Kyllä noin kaunista portaikkoa katselee mielellään useammankin postauksen, se on ihana!
    Yhtään ei ole liikaa tavaraa, tavarat tekee tilasta kodikkaan, <3
    Postipatelle on tänään annettu pieni homma, toivon mukaan paketti löytää perille, :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna25. helmikuuta 2015 klo 18.07

      No voi kiitos Minttu, tykkään itse siitä niin paljon. Muutos on niin suuri entiseen verrattuna, silloin lopputulosta onkin niin huikeeta katsoa.
      Onpa jännää odottaa pakettia saapuvaksi, aivan kuin joulua odottaisi. Loppuviikosta laitan haastetta eteenpäin minäkin, nyt olen ollut niin kiireinen että en ole vielä saanut aikaiseksi.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)