Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







sunnuntai 1. marraskuuta 2015

IHAN PIMEETÄ

Nyt alkoi jouluttamaan, ehkäpä kuitenkin tykkään tästä(kin) vuodenajasta. Olen päässyt voitonpuolelle siinä vaiheessa kun kaikki ikävät syyshommat on saatu tehtyä ja kuihtuneet kukat kerätty pois, nyt on vielä saatu pihalle hiukan talvisempaa "sisustustakin" laitettua...kyllä se tästä. Pieni takapakki tulee aina kellonsiirtojen myötä, pimeät pikät illat...en tykkää! Mutta tähänkin aletaan sopeutumaan pikkuhiljaa, kuvien määrä sen varmaan jo kertoo.
Ajelimme eilen miehen kanssa Kiiminkiin, hän pääsi miesten karkkikauppaan tekemään edullisia ostoksia kalastusjuttujen pariin ja minä toiselle puolelle White Housen joulukauden avajaisiin. Olenko muistanut mainita aiemmin tästä oivasta järjestelystä mitä nämä kauppiaat ovat keksineet? Saman katon alla liikkeet miehille ja naisille, molemmat viihtyvät (tässä tapauksessa jopa miehelläni menee kauemmin kuin minulla). Jotain ostoksia saimme tehtyä molemmat, sen jo kyllä tiesin sinne mennessä. Todella kauniisti oli taas Kati sisustanut liikkeen ja väkisinkin sieltä tarttui joulumieli mukaan, vaikka onhan siihen vielä aikaa jonkin verran. Toki kaupat ja sisustuslehdet muistuttavat tästä tulevasta aika hartaasti, mutta en pistä ollenkaan pahakseni.


Kaunis lasipurkki ja havukoristeet oli yksi ostos, ripustin vielä vanhan pienen kellon oksan kaveriksi.


Tämä on kissaystävällinen ratkaisu, tätäkin asiaa on aina mietittävä kun kynttilöitä ja tuikkuja polttelee.


Jälleen täydennystä kestokukkiin, helppoa kuin mikä!


Nyt kun siirryimme jo ulkosalle, (missä nykyään laavun myötä on tullut viihdyttyä enemmänkin) näytän miten meidän talvipihamme on syntynyt. Laavuun löysin sopivan muovimaton lattian suojaksi Raahen kirpparilta...



Voi olla hiukan ennenaikaista, mutta meillä tontut kurkkivat jo varaston ikkunasta : )



Perinteiset pihakuuset on istutettu jälleen...




Uusi lasipurkki kulkeutui ulos...


 Vähän lisää kynttilöitä, väriä ja valoja...


...kaikki pääsevät oikeuksiinsa vasta illan pimetessä!


















Ja loimulohta nuotiolla, voisiko enään enempää tunnelmaa ollakaan! Näin meidän pyhäinpäivä vietettiin, ei hullumpaa : )

Aurinkoista sunnuntaita!

6 kommenttia:

  1. Kaunista kuin sadussa! Voi, että olen ihan kade sun kyvystä innostua jopa näin ankeasta syysajasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö mitä, minulla oli aivan sadunomainen fiilis itselläkin. Eihän tässä voi kun innostua ; )

      Poista
  2. Ah miten kauniita ja tunnelmallisia kuvia!♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Titti, tunnelma oli kyllä kohdillaan eilen näiden tulien ja valojen äärellä.

      Poista
  3. Ai vitsi että on kaunista <3 Ei voi muuta sanoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari, jotain kaunista on pimeydessäkin!

      Poista