Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt yhden teinin sekä yhden nuoren herran äiti ja ihanan miehen vaimo, jonka sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogissa seuraillaan myös näiden veijareiden touhuja ja kommelluksia.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







maanantai 29. helmikuuta 2016

KIPUAMME YLÖS

Järjestelyn jälkeinen kuvasarja jatkuu nyt yläkertaan, siellä on saatu kaikki paikat viimeistä tavaraa myöten paikoilleen. Ah mikä onnen tunne on kun kaikelle on löytymässä pikkuhiljaa omat säilytystilat!
Kiivetäänpä yläkertaan...




 Taulu löytyi Lapinlahden reissulla Matin ja Liisan aseman yhteydessä olleesta sisustusliikkeestä




Astumme yläkerran aulatilaan...



 Ovet odottelevat vielä laseja, jotain pientä viilausta on jäljellä täälläkin



 Minun pienet rakkaat, missä välissä he kasvoivat niin isoiksi?





















Saimme hyvän kokoisen komeron piilotettua "valeseinän" taakse





Aula pyörähdettiin ympäri, pariovien takana on tyttären huone. Käydään vielä kurkkaamassa vierashuoneeseen...



Vanha maapallovalaisin on viimetalven löytöjä Järkikirpparilta, tykkään sen väreistä ja tunnelmallisesta valosta


Tulipahan taas kuvia, mutta oikaiskaa ohi jos kyllästyttää. Kuvasarjoilla yritän kiertää aina koko huoneen läpi niin että siitä saisi jonkinlaisen käsityksen. En tiedä onnistunko siinä, mutta yritys hyvä. Itse tykkään seurata blogeja missä on paljon kuvia, mitä mieltä te muut olette?
Sain palautetta liiallisista kuvista, mutta tulette siitäkin huolimatta saamaan jatkossakin yhtä paljon materiaalia...eihän niitä ole pakko kaikkia katsoa jos ei huvita. Haluan itse pitää "päiväkirjaani" tulevaisuutta varten, nyt on jo ollut kiva katsella miten koti on muuttunut muutamien vuosien varrella ja onhan siihen mahtunut paljon muutakin tapahtumaa mukaan. Päiväkirjani on toki aika pinnallinen, koska en tänne julkisuuteen halua omaa elämääni sen koommin ruotia. Perheen sisäiset asiat ja työkuviot pysyköön jatkossakin nettimaailman ulottumattomissa, tuskinpa ne ketään niin hirveästi edes kiinnostaisi.
Näissä aatoksissa jatkan kuvaamista kotona, toivottavasti jaksatte pysyä mukana. Ainahan näitä sisustusjuttuja on kiva jakaa toisten yhtä höperöiden kanssa, iloisin mielin ja turhia stressaamatta!

6 kommenttia:

  1. Näpsä tuo valeseinäkaappi, ei kaapiksi edes arvaisi jos ei tietäisi.
    Omassa ympäristössä en välitä vihreästä väristä (ennen oli vihreä rokokoosohva ja vihreä käsinsolmittu sen edessä ja hyvä oli), jotenkin vierastan sitä, mutta jännä juttu, että moni asia näyttää hyvältä toisten kotona - kuten tuo suuri vihreä kaappi, vitsi, että se on nätti. Ja onhan tuolla monta muutakin mainiota asiaa, kuten arvata saattaa :) Kivannäköistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaapit ovat kyllä kaikki tarpeen ja et arvaa miten paljon tuo vihreä kaappi vetää tavaraa sisään. Tykkään muuten tästä(kin) kaapista aivan hullunlailla, ottaisin luultavimmin tämän mukaani jos vain yhden saisin valita. Minä olen aina tykännyt vihreästä, helppo väri yhdistää melkein mihin vaan. Se on muuten just niin että moni väri näyttää toisen kodissa todella hyvältä, vaikka itse ei siitä niin välittäisikään.

      Poista
  2. Voi huokaus kun on tunnelmaa!!! Kyllä viihtyisin! Ja niistä kuvista, laita vaan niin paljon kuin itse haluat, upeita ovat ja sinun blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana, kuvia tulee jatkossakin ;)

      Poista
  3. Samaa mieltä, kuvat ovat hienoja! Niin ja teillä on niin kaunis koti! - TarjaL

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja, kuvia siis jatkossakin :)

      Poista