Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







lauantai 23. huhtikuuta 2016

MIHINKÄS SE KOIRA KARVOISTAAN...

Kyllä kait se on niin että vanhoista tavoista ei helposti irti pääse! Toisaalta haitanneeko tuo mitään, vaikka ei kokonaan pääsiskään. Oli taas sen verran paljon mennyt kirpparilla tavaraa kaupaksi, että eiköhän sitä jotain tasapainon vuoksi voi takaisinkin päin tuoda ; ) Tänään oli Oulussa joka vuotinen suurkirppari, päätin mennä sinne tällä kertaa. Parina vuonna olen jättänyt väliin, enkä käynyt edes Kajaanissa vaikka siellä oli vastaava tapahtuma viime viikonloppuna. Joten olen aikalailla jättänyt vähiin kirpputorikierrokset, hyvä niin.

Tällä viikolla olen kuitenkin sortunut ja tehnyt löytöjä jotka ei hintojensa puolesta ole paljoa kukkaroa rasittanut. Siksipä jopa pienellä riskillä ne kotiin kannoin, myyn pois jos ei silmää miellytä.



15 euroa ei ollut mielestäni mikään paha hinta tästä Kemistä löytyneestä kaunottaresta!
Tämän päivän kirpparisaalis olikin sitten ruostetta ja patinaa viimeisen päälle...



 Tätä voisi käyttää vaikka näin...



Samalta myyjältä ostin myös reikäkauhan ja suppilon...



Vanhat patenttikorkkipullot sulattavat aina sydämen!


 Kuten myös kauniisti patinoituneet purnukat...


 Sinne vaan jonon jatkoksi : )


 Lampunvarjostin oli niin söpö...


Saavi roikkukoon ulkoseinällä siihen saakka että päästään istuttamaan siihen kesäkukkasia


Ja sitten tämä, aika huikean rumankaunis valaisin...




Voi olla että lamppu saa vielä paremman paikan itselleen ja pitemmän johdon, mutta olkoon nyt väliaikaisesti siinä. Tämä kaikki lähti mukaani tänään vaikka olin ajatellut että en osta mitään ; )



 Näiden lisäksi tämä erikoinen söpöys kotiutui Tarinoista ja yksi opetustaulu Raahesta edellisellä viikolla...


...tähän päälle vielä pari kaappia, siinähän sitä. Nyt en kyllä mene vähään aikaan lähellekään mitään sellaista missä voisi olla vaara sortua ostelemaan jotain. Ei tule houkutuksia kun ei käy missään, niin helppoahan se olisi jos vain osaisi olla avaamatta kirppareiden ja antiikkiliikkeiden ovia : ) Helpommin sanottu kuin tehty!!

Mukavaa lauantaita!

6 kommenttia:

  1. Voisihan sen ajatella niinkin, että kirppistely on elämäntapa :) Ja kun yksi lähtee, niin toinen tulee eli tavaran määrä pysyy kuitenkin vakiona. Itse suhtaudun tähän juurikin näin ja nautin tekemistäni löydöistä ja kodin sisustamisesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta juurikin niin, olen niin tyytyväinen että olen myynyt todella paljon tavaraa pois joten kait sitä nyt kärsii jotain tilallkein tuoda ;)
      Löydöt ovat niitä pieniä iloja, kun vielä sattuu kohdalle jotain sellaista mitä ei aivan joka kaupanhyllyllä vastaan tulekaan.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niinpä, onneksi olen saanut myytyä paljon tavaraa pois tätä ennen :)

      Poista
  3. No voihan kökkö, nytkö se kirppari olikin... Myöhästyin siis. Mutta hienoja löytöjä olet taas tehnyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan älytön määrä myyjiä ja ihmisiä, aika suosittu tapahtuma näyttää olevan. Näköjään oli järjestetty aivan linja-auto kyytejäkin kauempaa, joten meno oli sen mukaista.

      Poista