Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







torstai 22. maaliskuuta 2018

JO HELPOTTI

Kiitos ihanat kommenteista viime postauksessa, sain sieltä oivalluksen ja nyt kyllä helpotti. Olen enemmän kuin tyytyväinen nyt aulaamme ja loppujen lopuksi se oli niin pienestä kiinni. Joskus sitä sokeutuu omiin nurkkiin eikä näe missä mättää.



Kun poistin hyllyltä vanhan lintuhäkin, tunnelma keventyi kummasti ja kaikki muutkin mittasuhteet loksahtivat paikoilleen. Huone on matala ja ikkunathan meillä ovat myös suht pieniä ja matalalla, etenkin tässä tilassa se on ollut haastavaa.


Selkeytin hiukan sohvan päällystä ja häkki siirtyi lipaston päälle, otin pois taulunkehykset jotka oli sitä ennen tässä kohtaa.









Kyllä vaan nämä pienet muutokset tekivät tilasta levollisemman ja tasapainoisemman. Kuvat eivät anna aivan todellista kuvaa tästä, mutta täällä livenä voisi jopa sanoa että näyttää ihan hyvältä (toistaiseksi). Punaisista lattioista kun en taida päästä eroon, niin sen kanssa yritän vain elää ja ikkunoita ei navetasta voi isommiksi muuttaa.

Huomaattekohan miten paljon vähemmän meillä on nykyään tavaraa hyllyillä ja kaappien päällä, minä huomaan : ) Mikä ihana tunne on ollut vähentää hilpetööriä pikkuhiljaa, kaikki valitut esineet pääsevät nyt paljon paremmin oikeuksiinsa. Voihan olla että tämä vaihe on taas hetken huraus (mitä luultavimmin), paluu tavarakaaokseen saattaa tapahtua ihan milloin vain kun saan päähäni että kotimme on liian tyhjän näköinen ; ) Mutta siihen asti jatkan tätä selkeyttämistä ja nautin siitä.



Hullulta varmaan kuulostaa tämän vuodatuksen jälkeen se mitä tuleman pitää, vilautan hiukan...



Palaan näihin myöhemmin : )

Paljon kivoja asioita mahtunut taas viikkoon ja huomenna olisi sitten TAAS perjantai. Rovaniemeltä tulin eilen ja käväisin paluumatkalla kyläilemässä jälleen ihanassa kodissa Koivun asemalla. Siellä sitä saa vain aina haukkoa henkeään ihastuksesta ja juttutuokiot ovat mitä mukavimpia näiden ihmisten kanssa. Mistäpä sitä tällaiset höperöt muusta paljon puhuukaan kuin sisustuksista ja uusimmista ideoista sen tiimoilta. Laitan seuraavaan postaukseen taas muutaman kuvan, sen lupaan teille.



Vielä huomenna jaksaa ja sitten ansaitulle viikonloppuvapaalle, palaillaan!

2 kommenttia:

  1. Oujee, mahtava lopputulos ja kiva, että ratkaisu lähti purkautumaan häkin poistolla. Piirongin päällyskin on nyt niin kiva!! Tykkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, pieniä asioita ja suuria vaikutuksia. Kiitos Pilvi 😀

      Poista